Treenejä ja Iltamietteitä. Varoitus! Voi sisältää mielipiteitä.

Perjantaina nappasin Prismasta mukaani sen mistä olin jo jonkin aikaa haaveillut. Kisakahvakuula. On sillä vaan niin paljon parempi tehdä liikkeitä. Vielä pari eripainoista pitäisi raaskia ostaa. Tuo 12kg maksoi kuitenkin kuutisenkymppiä, kasikiloinen hieman sen alle ja 16kg 75€, joten ei kaikkia raaskinut kerralla ostaa.

Muutoksia on tulossa, lähinnä kai työelämässä, henkilökohtaisen elämän muutoksia kun on hankala ennustaa...:D Eikä mulla edelleenkään ole juuri sosiaalista elämää jotta sen muutos varmaan vaatisi jotain isompaa muutosta tuolla työelämässä. Saati harrastuksissa. 

Tottakai se käy välillä mielessä että vieläkö tuota lätkää jaksaa pelata. Että jaksanko nyt, jaksanko ensi vuonna. Raskastahan siitä välillä tekee pitkät pelimatkat ja ongelmalliseksi tuplapeliviikonloput ja talon- ja koiranvahtiongelmat. Siihenkin tietysti voisi vaikuttaa sillä että pitäisi joskus töistä muulloinkin vapaata kun vain silloin kun pelit. :D Aina, kerta toisensa jälkeen kuitenkin tulen siihen tulokseen että jaksan ja jatkan. Ei vaan raaski lopettaa. Ei voi luopua siitä tunteesta eikä niistä ihmisistä. Aika tyhjä olo jäisi. Joskushan se luultavasti loppuu, omasta tai ei omasta tahdosta mutta sitä ennen, tällä mennään. :)

Kävin pitkästä aikaa Zumbassa Fittarilla perjantaina. Että oli kivaa olla välillä siellä ohjattavien puolella. Kivoja biisejä oli ja kun ei ainakaan tämän kyseisen ohjaajan kanssa juurikaan samoja kappaleita käytetä niin oli mukavaa vaihtelua. Josko ensi perjantaina uusiksi. Lauantaina oli tarkoitus jaksaa aamuspinningiin, mutta ei, uni vei voiton. 

Jumppia on ollut ihan riittämiin, viime viikko painoi aikalailla etenkin ranteissa, kun veivasin Gymstickiä kaikkiaan kahdeksan tuntia. Siihen kahvakuulat, zumba, bootcamp yms. päälle ja nyt on niin että aamuisin en tunne sormiani. Hierojien ammattitauti, rannekanavien ahtauma vaanii nurkan takana, taikka sitten on vaan hartiat jumissa. (No, ainakin jälkimmäinen, KYLLÄ!)

Salilla oon käynyt noin 3-4 kertaa viikossa, koska päähän on lopultakin uponnut sanonta "VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN". Kun liikkuu työkseen tuntikausia viikossa, ei kertakaikkiaan palaudu niin että suurempi määrä olisi järkevää. Sitä paitsi haluan treenata kunnolla muutaman kerran viikkoon kuin että ramppaan joka päivä salilla saamatta sen kummempaa aikaiseksi.

Oma ruokavalio on vähän työn alla, paljon muutosta järkevämpään suuntaan on tapahtunut, mutta on asioita jotka häiritsee ja jotka haluan korjata. Ei tarkoita dieettiä. :D Tarkoittaa ruokavalion siistimistä. Oikeasti, vuosien jälkeen minä EN halua olla dieetillä. Ja se on ihanaa. 

Koska usein tulee pohdittua muutakin kuin urheilua, niin tälläkin kertaa. Usein toki tulee mietittyä samaa asiaa monelta eri kantilta, enkä kyllä aina edes muista mistä kaikesta olen ehtinyt blogissa vaahdota. Enimmäkseen se kai liittyy siihen mikä on oikein, mikä väärin. Tunteisiin, niiden näyttämiseen ja ylipäänsä elämiseen siten että tekee sen täysillä , tekee omat ratkaisunsa, kuitenkin niin että ajattelee myös muita ihmisiä. Helppoahan tuo kaikki edellämainittu kai olisikin jos tarvitsisi ajatella vain itseään. Mutta monihan niin tekee. Kaksinaismoralismi ei kai liene edes virallisesti sana, mutta tekopyhyys ainakin on.  Ei tässä yhteydessä siis mitenkään liittyen uskontoon. Jos jokin asia on väärin, niin miksi siitä omalla kohdalla tuleekin yhtäkkiä hyväksyttävää? Se että ajetaan omaa etua, toteutetaan omia haluja, toimitaan VAIN oman itsen parhaaksi, onkin ihan sallittua ja jopa hyväksyttävää? Samaan aikaan voidaan kuitenkin arvostella muita ihmisiä jotka toimivat samoin. "Mutta minun tilanteeni on aivan toinen", sanotaan. 

Tietenkään maailma ei ole niin mustavalkoinen että pystyttäisiin aina sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin. Ja tietenkin jokaisen ihmisen kohdalla tilanne on erilainen. Se toki tulisi muistaa niin tuomitessa kuin väärin tehdessä.   Ei ole p**kempi ohje meinaan ikiwanha neuvo "Tee toisille se mitä haluaisit itsellesi tehtävän". Tunnetta, järkeä ja vaistoa saa myös elämässä käyttää. 

Mikä sitten on väärin, mikä oikein? Ei sitä ole helppoa määritellä, ei omalla eikä muiden kohdalla. Ja kun sotketaan mukaan tunteet niin ei se helppoa ole ottaa selvää niin itsensä kuin muidenkin kohdalla. Siinä toimii myös tuo vanha neuvo.

Minä olen tehnyt virheitä. Kammottavia, isoja, valtavia sekä pieniä virheitä. Jokainen niitä tekee. Jotkut niistä toki jäävät kaduttamaan tai mietityttämään pidemmäksi aikaa mutta tärkeintä niistä kai olisi oppia. Joskus sitä hakkaa päätä seinään kymmenen, kaksikymmentä, sata kertaa saman asian kanssa ennenkuin ymmärtää muuttaa suuntaansa. Joskus kuitenkin oppii. Se että huomaa olevansa kerta toisensa jälkeen saman tilanteen, saman ongelman edessä tarkoittaa yleensä että suuntaa pitää muuttaa. Siitäkin huolimatta ettei se olisi ns. oma vika olla siinä tilanteessa. Itse ainakin ajauduin vuosikausia samankaltaisiin tilanteisiin, aina vain, ja mietin että kuinka voi olla niin huono tuuri ja miksi minulle aina käy näin. Mutta koska asioihin tarvitsee kaksi (tai enemmän...) ja muita ihmisiä ei voi muuttaa, voi muuttaa vain itseään, omia odotuksia ja vaatimuksia. 

Tästä voisi jatkaa kauankin, mutta pitänee käydä nukkumassa välillä. :) Kiteytettynä voisi kai sanoa että:
- Arvosta itseäsi ja osaa vaatia itsellesi hyviä asioita
- Tee toisille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän
- Virheiden tekeminen ei haittaa, mutta ota niistä opiksesi!
- Käytä tunnetta, järkeä ja vaistoa!
- Elä täysillä!

Kliseistä, mutta totta! :)

- Mirva -

Treeniä ja sekalaista höpinää kuvien kera tarjolla. :)

Mistähän alottaisi? :D Liian pitkä tauko kirjoittamiseen taas taisi tulla. Ehkä lähden liikkeelle kivoista, neutraaleista asioista, kuten alkaneen vuoden uusista kujeista. Uutta koulutusta takana ja edessä! Kävin geelikynsi- ja ripsienpidennyskoulutuksessa, nyt pitäisi alkaa harjoittelu, todella, todella tutuista ihmisistä, joita ei haittaa jos kynsien tekoon menee kolme tuntia ja tekijä lukee välillä ohjeita.

Keväällä on tarkoitus mennä Zumba Kids&Zumba Kids Jr-koulutukseen. Siis minä joka sanoin vielä jopa puoli vuotta sitten että kaikki muu vielä menee, mutta en minä kyllä lapsille osaisi mitään liikuntaa ohjata. No, siitähän se yleensä lähtee. Zumbakin oli alkuun kauhistus ja mietin hiljaa mielessäni että "Eihän tällaista voi harrastaa, saati ohjata." Ja kuinkas kävikään...Vuoden päästä tuosta mietinnästä ohjasin sitä itse. :D

Kuvat menee näköjään ihan nurinkurisessa järjestyksessä mutta niinhän se menee joskus monet muutkin asiat elämässä vähän omituisesti, niin ehkäpä kestän tämän. :)

Molemmat koirat kävivät viikko sitten leikattavana, Samballe tehtiin sterilisaatio ja Junnun poskesta poistettiin ihokasvain. Samba ei tarvinnut kauluria, paita-asusteensa vuoksi joka suojasi mahaa mutta Junnu-raasu joutui kyseistä härpäkettä pitämään. Tosin on ehkä väärin puhua raasusta jos koira ehdollistuu parissa päivässä kaulurin asettamisen jälkeisten herkkujen ansiosta niin että riitti kun otti kaulurin käteen niin herra istui eteen, tapitti silmiin ja heilutti häntää.
Tai sitten hän vaan on niin kiltti. :D

 Kahden kerroksen väkeä, Voltti ja Sisu-Kisu ruokapaikalle vievillä portailla vartovat että josko saisi syötäväksi jotakin herkullista...

Mulla eväät on teollisempaa tavaraa. Paitsi tässäkin kuvassa oleva kissa ei ole syötäväksi menossa. Pitäisikö tähän lisätä teksti että "eläimiä ei vahingoitettu kuvauksissa..." Hei mutta on tässä oikeesti ruokaakin, jogurttia ja pizzaa. (Onhan se ruokaa, onhan? Ainakin itsetehty...)

Sisu-Kisu näyttää rentoutumisen mallia, olisi kait hyvä itsekin opetella...

Myönnetään, työpäiväni ovat pitkiä...Kissojen protesti/adressi/mielenosoitus kyseisen asian tiimoilta...

Minäkin käyn joskus ulkona. Vähemmillä hiuksilla nykyisin. No, ei tuo paljon tässä hiusmäärässä tuntunut, taikka näkynyt. Tuntui kyllä. Ja iänkaikkisen vanhat lämpörullat saivat kyydin roskikseen, pitänee ostaa uudet tilalle. Arvatkaapa mikä epätoivo, miltei paniikki tuli kun tajusin että tää rulla ei lähde kuin repimällä taikka leikkaamalla irti hiuksista...

Junnu 2vee.

Vuoden ensimmäiset treenit. Lienee kuvattu 2.1. 

Kävin joululomalla Lahdessa, perinteisesti heitettiin Dartsia. Joulukoristeet eivät kestäneet heittoni voimaa...:D

Löysin koirille tällaiset "turhakkeet" eli sadeasut. Joo, naurakaa vaan. Ja yrittäkää kurakeleillä siistiä kaksi noutajaa lenkin jälkeen. Tai vaihtoehtoisesti imuroida muutama kilo hiekkaa lattioilta. Siis sen jälkeen kun märät koirat ovat ensin piehtaroineet joka paikassa ja hiekka on varissut lattialle ja kuivunut. Sitä ennen kannattaa yrittää väistellä niitä kuraläiskiä mitä karvaläjät jälkeensä jättävät.

 Uusi lävistys tarttui myös reissusta mukaan. Ei taida enää naamaan mahtua uutta tämän jälkeen, mutta MICRODERMAL olis aivan IHANA. :D Tai uusi tatska...

Väsyneet reissaajat. Oli tuttu paikka, on oltu ennenkin kyseisessä majapaikassa joten eipä hurtat jaksaneet enemmälti hötkyillä, kokeneita matkaajia.

Yritän opetella kokkaamaan...:D Pakastimesta löytyy Parsakaali-Broilerigratiinia, LanttuJauhelihaSoselaatikkoa, Lohikiusausta, Raejuustolaatikkoa (Mukaelma makaronilaatikosta) sekä Pyttipannua lantusta ja HK:n sinisestä. Nam nam.

Tarkoitus oli tehdä vähän syväluotaavampi päivitys, mutta koska on pakko mennä nukkumaan ja asiaa olisi ihan liikaa niin jätetään hautumaan. Yritän pitää taas tauon vähän lyhyempänä, jottei tällaista ongelmaa pääsisi syntymään. Ja yritän ottaa mallia näistä kavereista, ettei stressi pääse yllättämään. :D
- Mirva -

P.S. En käsitä miksi tuo yksi kuva näkyy blogissa isona, tekstissä sitä ei ole ollenkaan joten en pääse muokkaamaan sitä pois...?