Kuinkahan kauan...? :D Syksyn jumppakausi startattu opiston osalta, "omat" elikkä firman kautta pyöriteltävät jumpat alkavat tällä ja ensi viikolla, kuten myöskin opiston jumpat. Äkkiä laskien 17h jumppaa viikossa, joten siksi pieni epäilyksen siemen tuon, kuinkahan kauan virtaa riittää, suhteen...:D Osa on toki tuolijumppia ja eläkeläisten ryhmiä joten eihän sitä sata lasissa koko ajan paineta menemään. Enkä voi valittaa, saan palkkaa siitä mitä joutuisin tekemään palkatta jos olisin istumatyössä. Ammatinvalintakysymys...:D
Lomalla oli tarkoitus käydä ratsastamassa, mutta kun heräsin maanantaiaamuna ja kattoa vasten kuului tasainen ja kova rummutus, totesin olevani sokerista ja peruin kyseisen tapahtuman, toivottavasti joskus toiste sitten...
Äkkiähän se loma tietenkin kului kun vain viikko oli käytettävissä. (Lue: se on se aika minkä rahallisesti kestää...) Torstaina lähdin ajelemaan kohti Lahtea, kuulen aika usein kysymyksen: Mitä sinä siellä teet? No, sinne on pakkaantunut tuota sukua ja olisihan siinä lähellä kavereitakin, etelämpänä, jos olisi aina aikaa käydä kaikkia tervehtimässä. Enkä sano etteikö shoppailukin vähän isommassa kaupungissa olisi yleensä innostavaa, mutta kyllä se jäi tällä kertaa vähiin...Torstai-iltana ja perjantaipäivänä nautin vaan olostani ja makoilin hotellissa, sain yhden kirjankin luettua. Ja päikkärit, ihanaa...Hotellin hintaan kuului kuntosali, eikä se ihan huonoimmasta päästä tuossa hotellissa ollut. Ne hotellin "kuntoiluhuoneet" kun voi joskus käsittää ihan vaan juoksumaton ja kuntopyörän. Ihan oikeasti, oon nähnyt! Mitään kiinnostavia ryhmäliikuntatunteja ei sattunut siihen ajankohtaan kun olin itse majoittumassa mutta spinningsalissa kävin pienet treenit tekemässä itsekseni.
Perjantaina oli vuorossa jo miltei perinteeksi muodostuneet illanistujaiset serkun luona, ohjelmassa tietovisaa (musiikkisellaista) ja tarkoitus oli kyllä heittää dartsia ja pelata biljardia mutta eihän sitä kaikkea ehtinyt kun piti lähteä paikalliseen laulamaan. Tunnelma kuin kotikapakassa. :D Ei paljoa porukkaa mutta kaikki halusivat laulaa, pari kertaa pääsi joikhaamaan. Mutta seurahan se tärkeintä...:)
Lauantaina pitikin lähteä jo kotiin ajelemaan, olisi voinut kyllä pidemäänkin olla, mutta ei auta, arki kutsuu, eikä viitsinyt paluuta jättää sunnuntaille kun tietää kuinka paljon enemmän sitten väsyttää.
Syömiset on mennyt säännöllisen epäsäännöllisesti hyvin ja sitten vähän vähemmän hyvin...Sitä kun joutuu joskus pohtimaan että missä menee se raja, milloin on liian tiukka itselleen, milloin antaa periksi liian helposti, mikä on herkuttelua, mikä ahmimista tai mikä johtaa siihen. Esimerkkinä se, että muutaman kerran olen syönyt pitkästä aikaa vesirinkeleitä ja ajatellut että ei se nyt niin vakavaa ole ja voi välillä niillä vähän herkutella. Tai pizzalla. Ehkä patongilla? Ruisleipää, karjanlanpiirakoita...Ja hups huomaakin syövänsä kaikenlaista turhaa. No, ongelmahan ei ole siinä. Vaan olossa, voi kauhistus. Ajattelin että onko tämä herkuttelu kaiken tämän tuskan arvoista ja päätin että ei. Ehkä ne karjalanpiirakat, ainakin aidot itsetehdyt on sellainen mistä en halua luopua mutta muuten viljoihin nollatoleranssi. Ja uskokaa pois kun sanon että vaikka en laihtuisi grammaakaan vaikka jättäisin viljat pois, niin sitä oloa en kestä mikä viljasta tulee.
Joskus sitä miettii että voi kökkö, miksi pitää olla niin herkkä kaikelle? Sokerille, hiivalle, viljalle...En tiedä vastausta, osittain itseaiheutettukin, mutta toisaalta, sehän opettaa menemään terveellisempiin elämäntapoihin koska vaikka jonkun elimistö valkoiset jauhot ja sokerin kestäisikin niin eihän niistä kenellekään ainakaan mitään hyötyä ole.Mutta se siitä.
Tyypillinen ilta tänään, töistä tullessa työhuoneen uuni tulille, astianpesukoneen tyhjennys, pyykkikone päälle, saunanlämmitys, iltapalaa ja nyt jumituin tähän...:D Ehkä tämä tällä erää, öitä! :)
