Muutama päivä vielä, jaksaa jaksaa...:D

Ja kyllähän sitä oikeastikin jaksaa, se ajatus vaan siitä että on muutama päivä ihan kokonaan vapaata, tuo sen tunteen että vielä kun jaksaa, muutama päivä...:)

Kiintolevy tuntuis olevan kohtuullisen täynnä joten tulevalle viikolle ei ole luvassa uusia ohjelmia jumppiin, varsinkaan zumbaan. :D Ei ehkä pysyis muistissa. 

Oon tässä viime aikoina yrittänyt keskittyä tuohon ruokapuoleen. Siis lähinnä vain mietintäpuolella, kiirettä en ole pitänyt koska jo asennemuutos ja siihen sopeutuminen, sekä sen mukanaan tuomat käytännön muutokset, ovat vieneet aikaa, enkä ole halunnut kiirehtiä. Pääasia ettei enää sorru "Kaikenmualiman" dieetteihin ja on opetellut ensin sietämään, sen jälkeen jopa pitämään itsestään. On aivan uskomatonta, kuinka paljon pahaa ihminen voi itselleen aiheuttaa, kun ei hyväksy itseään sellaisena kuin on. Tai no, syömishäiriöinen, jonka kehonkuvakin on pahasti vääristynyt, ei ole koskaan tyytyväinen, oli paino, ulkomuoto tai rasvaprosentti mikä hyvänsä. Olen onnellinen siitä että olen oppinut olemaan haukkumatta itseäni, ettei jokainen päivä ole taistelua siitä mitä voi syödä ja mitä ei. Liikun toki edelleen jo ammatin puolesta paljon, mutta se ei ole enää pakonomaista eikä itsensärankaisua. 

En ole kauhean tiukka ollut ruokavalion suhteen vaan olen pyrkinyt syömään siten kuin hyvälle tuntuu, toisin sanoen en ole ottanut huonoa omaatuntoa mistään. Vähän niin kuin kokeillut että mikä itselle sopii ja mikä ei. 

Samalla on joutunut tutkiskelemaan omia sisuskaluja noin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla, meinaan jotta mitkä ruoka-aineet oikeasti aiheuttaa pahojakin oireita ja mikä taas on omaa syömishäiriöhössötystä. :D

Pahimpia on A. Sokeri B.Viljat C. Hiiva D. NÄMÄ KAIKKI YHDESSÄ! Uhhuhh. Täysin en pilkkua n**si tuon sokerinkaan suhteen tai ylipäänsä hiilareiden, rajat on vaan pidettävä hallussa. Ja jos sokeria saa liikaa, rajat ei pysy hallussa. Että siinäpä sitä sitten taiteillaan...

Noin karkeasti ottaen karkit ja suklaat saan unohtaa edelleen. Söin niitä kyllä välillä ja joka ikinen kerta se lähti lapasesta. Lähtee edelleen jos syön sokeria. Lisäksi siitä tulee noin suunnilleen miljoona oiretta (Nooh, jos vähän dramatisoin...) esimerkiksi kamalat rytmihäiriöt, oikein myös sellainen massiivinen pumpunjumputus joka oikeasti estää nukkumasta. :O ihottumaa, kutinaa, väsymystä, vieroitusoireina mm. päänsärky ja armoton v*tutus. Jäätelöä olen jonkun verran herkuttelupäivinä syöpötellyt, se ei jostain syystä ole niin paha...? Ehkä karkit/suklaa on sen verran "puhdasta" sokeria ja jätski sisältää onneksi vähän muutakin. Mene ja tiedä mutta jotakin on kiva itselleen sallia. :)

Kohta B eli viljat...Kaura sopii ja siitä en aio luopua vaikka jossain keskustelupalstalla näinkin "kokeneen" neuvovan "aloittelijaa" joka kyseli karppauksesta jotta kun hän ei haluaisi luopua kaurapuurosta. Tämä kokeneempi henkilö kirjoitti että aivan turha edes aloittaa karppausta jos ei voi jättää viljoja kokonaan pois. Siis WTF?? Ei se ihme että monilla on karppauksesta vääristynyt kuva. Mutta mikä vika on kaurapuurossa, etenkin luomusellaisessa, tuskin sitä kukaan kiloa päivässä syö. Esimerkiksi omassa annoksessani on noin 10-15g hiilareita. Mutta tästä myöhemmin...Vehnä ja ruis aiheuttaa oireita, ohraa toki harvemmin missään on, enkä sitä aio syödäkään. Oireina ihottumat, nokkosihottuma kaulalla, kasvoissa ja rintakehässä sekä pienet näppylät joita tulee kyynärpäihin ja polviin etenkin. Sen lisäksi etenkin kohtaa C. sisältävät tuotteet yhdistettunä A:han aiheuttavat kutisevan päänahan, joskus tainnut tulla raavittua verille esti. 

Sokeri, viljat ja hiiva siis pois, joitakin gluteenittomia tuotteita olen kokeillut, eikä niistä tule oireita, tosin vehnätärkkelystä vältän niissäkin.

Seuraava projekti olisikin saada ruokavaliota muuten järkevämmäksi ja terveelliseksi. Se kun tuo työ on aika liikkuvaa ja arvatkaapas voiko jumppien välissä pahemmin syödä...Ja koska tauot saattavat olla vain ne ajat mitkä vietän auton ratissa matkalla seuraavan paikkaan niin sekin aiheuttaa omat rajoituksensa syömiselle. (Ja miksiköhän toivon seuraavaan autooni nahkasisustusta...)

Mietinnän alla siis helpot, mukaan pakattavat eväät joita voi mahdollisesti nauttia myös autossa. Syön aivan liikaa myös proteiinipatukoita ja yritän vaihdella niitä edes proteiinijuomiin. Suurin ongelma on kuitenkin se että ainoat ajankohdat milloin pystyy syömään kunnollisen aterian on aamu ja myöhäinen ilta. Ja se on kyllä tosiasia että jos ei päivällä syö kunnolla niin mikä nälkä onkaan illalla, etenkin 2-3 tunnin jumppailun jälkeen. Kieltäydy siinä sitten napostelusta ennen saunaa tai proteiinipatukasta kotimatkalla, kun sitä matkaa saattaa olla 15-70 km...
Mutta siinäpä sitä seuraavaa projektia ja aihetta pohtimiseen. :)

Karppauksesta tosiaan sen verran mitä tuolla jo aiemmin mainitsinkin että monilla on siitä aivan väärä käsitys jotta eihän sitä varsinaisesti ole missään määritelty jotta kuinka paljon hiilareita saat syödä jotta "karppaat". Eihän se parhaimmillaan ole kuin "turhien" hiilareiden karsimista ruokavaliosta, eli sokeri, viljat yms. sekä tuotteiden  vaihtamista vähemmän jalostettuihin ja/tai luomuun. Kun teen asiakkaille ruokavalioita ja jos kyseessä on ns. hiilihydraattitietoinen ruokavalio, käytän karppaus.infon sivuilta löytyvää jakoa eli Ketokarppi (hiilarit max 20g) Alakarppi (n.20-60g) ja Hyväkarppi (Hiilarit max 100g). Näidenkin välillä on jo melkoiset erot ja tuohon sataan grammaan saa kyllä jo hiilareitakin syödä kun valitsee oikein. 

Vielä treeneistä loppuun...Opiston jumpat jäivät jo tauolle joten kroppakin saa hieman lepoa. Maanantaina kävin vain aamulenkillä, siinä päivän urheilut. Tiistaina oli ohjattavana ReisiPakaraVatsa jonka jälkeen kävin salilla ja päälle lätkätreenit. Keskiviikkona kävin taas aamulenkillä, illalla salilla treenaamassa jalat (kohtuullisen kevyesti jotta ehtivät palautua viikonlopun peliin) ja lopuksi oli vedettävänä vielä kahvakuula. 

Torstaina kävin arvioituttamassa auton korjauksen ja voin vain todeta että onneksi ei mene omasta pussista...Koska ajelin Joensuuhun asti, ajattelin käydä samalla jumpassa. CrossCorea kokeilin kesällä, mutta ehdin käydä vain kerran joten ajattelin käydä siinä ja lisäksi kokeilla ensimmäistä kertaa Bokwaa. Kumpaankaan ryhmään ei tullut ketään muita paikalle joten tunteja ei pidetty, sen sijaan salivapaapäivästä tuli salipäivä ja kokeilin Crossing+CrossCore 30/30min yhdistelmää. Siinä siis veivattiin crosstrainerilla ensimmäinen puolituntinen (meinasin kuolla) ja toinen mokoma CrossCorea. Sauna ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto kaiken tämän päälle...

Perjantaina kävin pitkästä aikaa Zumbassa. Salille en ehtinyt kun neuvottelimme uudesta jumpasta K-Market Citykummun  yrittäjäpariskunnan kanssa. Vuoden alusta sitten aloitellaan...:)

Lauantaina kävin aamuspinningissä, oli kyllä vähän tahmeaa...Siitä salille, edelleen tahmeaa. Jätin suosiolla lenkin väliin, ajatuksena oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta kuinka ollakaan huomasin tuijottavani töllöä vielä puoli yhdeltä. 

Aamulla oli taas niiiiiin vaikea herätä vaikka sain ihan kunnon unet. Aamulenkki hurttien kanssa, ohjattavana zumba, ja vielä päälle oma peli. Kävin kummitytön synttäreilläkin vaatimattomasti viikon myöhässä mutta ehkä mukavampi niin, ei ollut muuta porukkaa samaan aikaan, sai pitkästä aikaa höpötellä kummitytön mammankin kanssa. :) Sellaista täällä. 

Ai niin ja eväsvinkkejä otetaan vastaan reseptien kera. Mikä olisi helppo pakata mukaan ja syödä kylmänäkin? (Autossa...:D)

- Mirva -

Joulu(LOMA!!) on jo kohta ovella kolkuttelemassa!

Vielä vähän reilu viikko ja sitten otan yhtä rennosti kun Kisu allaolevassa kuvassa. :D 

Jouluhan se lähestyy, niinkuin joka vuosi...En henkilökohtaisesti jaksa siitä enemmälti hössöttää, ehkä sitä ei yksineläjänä pidä sitä joulua mitenkään erikoisena. Väittävät ainakin että sitten perheellisenä sitä alkaa hössöttää? No, kyllä miekin koirille olen punaiset rusetit laittanut ja sään salliessa lenkkeillyt tonttupipo päässä. Ai niin ja haudallakin on tullut käytyä, joskin yksikin vuosi unohdin missä olen ja kiroilin niin maan p**keleesti kun kynttilä ei suostunut syttymään. Että hävettikö? No pikkusen, joskin luulen että hän kenelle kynttilää vein, olisi kai lähinnä nauranut mölyämiselleni. :) Muistoissa aina vaan, vaikka poismenosta tulee ensi vuoden alkupuolella jo viisitoista vuotta. Kauhean pitkä aika ja tuntuu että vastahan sitä oltiin ylä-asteella. 

Tiedättekö kun ihmiset suree eroa ja miettii jälkikäteen että mitä olisi pitänyt tehdä toisin, tai sitten se toinen vaihtoehto ettei uskalla sanoa mitä ajattelee/tuntee, koska pelkää sitä ettei toinen vastaa tunteisiin, ehkä sitä hylkäämistä, nolaamista? Siis ihan oikeasti, MITÄ VÄLIÄ?? Siis jos hävettää tai joutuu nolatuksi? Entäs jos se toinen nauraa sinun tunteillesi? No kuule, se on ihan sen toisen ihmisen oma häpeä! Mitä voi saavuttaa elämässä, jos ei ota riskejä, jos pelkää sitä että sattuu niin paljon ettei kerro tunteistaan? Tasapaksun keskitien? Ei se tunteettomana eläminen ihan oikeasti ole kivaa. 

Sen minä vaan haluan sanoa että jos just SINULLA siellä on joku ihminen josta välität ja haluat sen hänelle sanoa, oli se sitten rakkautta, ystävyyttä, ihan mitä vaan niin TEE SE NYT! 

Ja siitä haluan myös muistuttaa että mitä sitten vaikka olisikin eronnut? Voi tulla vastaan uusi, parempi? Kenties voit oppia erosta jotain? Joskus ex voi olla myös kaveri. (Ja toisinaan taas ei, koska jotkut haluavat polttaa kaikki sillat takanaan...) mutta MUISTA että joskus voi tulla eteen päivä jolloin on liian myöhäistä sanoa mitään, koskettaa, kertoa tunteistaan. Kyllä minä ainakin kadun, jos nyt mitään voi varsinaisesti katua koska uskon että on silläkin tarkoituksensa miksi tiettyjä juttuja ei ole tapahtunut, enemmänkin niitä mitä olen tekemättä tai sanomatta jättänyt kuin niitä mitä olen tehnyt tai sanonut. 

Johan lähti vakavilla asioilla kirjoitukset liikkeelle. :) No, jatketaan hieman kevyemmillä. Tällainen UusWanha Ihana keittiönpöytä muutti tuossa jokunen aika sitten miun keittiöön. (Kuinka yllättävää kun keittiönpöydästä on kysymys...)

Pöydän entinen omistaja (tai oikeastaan nämä on kai vähän niinkuin lainassa...?) kysyi että "Kiinnostaako pallit myös?" No tokihan pallit kiinnosti. Niitä oli kaikkiaan viisi kappaletta joista neljä tuli pöydän mukana, yksi jäi entiseen kotiinsa mutta on nyt mitä ilmeisimminkin seuraamassa palleja nro:t 1,2,3 ja 4 miun omistukseen. :D (Eikun lainaksi...)

Pöytä on tehty Wanhannäköiseksi (toivottavasti en puhu läpiä päähäni, oletan vaan koska on saman tekijän valmistama olohuoneenpöytä, jotta tekniikka olisi sama...) vuolemalla teräviä kulmia epätasaiseksi joka puolelta, puuta on myös kivasti toholla kärvennetty ja vaha päällä, liekkö tammisellainen tässäkin, kuten olohuoneenpöydässä. Mutta tää on AIVAN IHANA ja sopii kuin nenä päähän miun keittiöön. :) 

Aiheesta toiseen, syksyn lenkkeilykuvia. Äiti oli mukana lenkillä (pyöräillen, ei se pysy miun perässä muuten :D) ja koirat ovat ilmeisesti liian usein päässeet lenkin jälkeen "mummon" ja "ukin" (kun ei noita lapsenlapsia ole siunaantunut muuten kuin näitä karvaisia adoptoituja...Tosin "ukin" mielestä ne eivät ainakaan laske verenpainetta vaan aina kun niitä joutuu vahtimaan niin yläpaine on lähellä kolmeasataa...) jääkaapille koska vanhempieni tienristeyksessä tulee aina stoppi. "Eikö mentäis tuonne, siellä vois olla jääkaapissa makkaraa?"

Kaihoisat katseet...

Aiemmin kirjoittelin uudesta Kisusta, jonka nimi on Kisu tai oikeasti hän on Sisu, äh, no Sisu-Kisu sitten vaikkapa...Hienosti on kotiutunut, kuten kuvastakin voi päätellä. Junnun kanssa ovat ainoat miehet talossa ja hyvät kaverit tietenkin. 

 Kollinpötkylä...

Keittiönpöytä sai seuraa vielä tv-tasosta, joka oli myös kenkätelineenä toiminut. Siihen tarkoitukseen meinasin itsekin sitä käyttää koska ajattelin ettei se mahdu yläkerran viistokattoiseen huoneeseen kunnolla. Tai ettei ainakaan telkkari mahdu siihen päälle. :D Mutta sehän oli kuin luotu paikalleen. :)

 Junnun mielestä marraskuu oli ihan hyvää aikaa mennä uimaan puroon. Hrrrrr...

Kuvia kaveruksista, osa 2...

. 

 Tässä kuvassa on osa miun sänkyseurasta. Useimmiten tuntuu etten itse mahdu sekaan tai ainakin on syytä olla nopea iltatoimissaan koska nämä karvaiset tapaukset kyllä tietää milloin aiot kömpiä yläkertaan ja seuraavat välittömästi perästä. Jos meinaat siitä vielä esimerkiksi lähteä käymään vessassa, voi olla että nukkumatilasi on viety. Vai miltä kuulostaa kaksi koiraa ja 1-3 kissaa samassa sängyssä? Kyllä, koirat nukkuvat sängyssä. :D Aamuisin ensimmäisenä minua tuijottaa musta naama. Tai jos on niin pimeää etten nää sitä naamaa niin joko kuulen A. Tuhinan B. Hännän heilutuksen (PAUKUTUKSEN!) C.Naama alkaa kastua. (Ne nuolee, hitto vie...)

Kuontalonvärjäysoperaatio oli tuossa jokunen viikko sitten. Meinattiin ensin laittaa violettiä, mutta tuli liukuvärjäys punaisesta pinkkiin. Elumenilla tietenkin. Ja paikkahan on Parturi-Kampaamo Senjuska, löytyy myöskin facebookista, käyhän tykkäämässä! :)

 Kissanpötkylä ja koiranroikalekuvia jälleen, olenkohan hieman tylsä...:D

 Uunin läheisyydessä on hyvä kissan lämmitellä, kylmä ilma on kamala asia....

 Konkurssipesät x3 (Lue: Syövät omistajansa konkurssiin...) Harmi ettei tähän saa ääniä, se on meinaan jonkinmoinen konsertti aina kun heillä on nälkä. Tai siis aina kun he haluavat ruokaa, tiedä siitä nälästä...400g:n purkki on kerta-annos. Ja aina pitää syödä usein, vähästä en menisi puhumaan...

 "Nyt lopeta se facebookissa istuminen ja ala rapsuttaa!"

 Tällaista jälkeä tuli jokunen viikko sitten kun olin jumppaa ohjailemassa ja oli tosiaan joku peruuttanut auton päälle. Onneksi oli lapun jättänyt, vastapuolen liikennevakuutuksestahan nämä menee, mutta olis saattanut sattua sieluun jos olisi pitänyt omasta pussista maksella.

Kuin Kissa ja Koira?

 Junnu oli sitä mieltä että MoonBootsit on Out. Niin Out. Tai oli ne tavallaan In. Junnun mahassa. Hyvä syy ostaa uudet kengät?

Tosiaan, se lomahan se häämöttää jo ihan ovella. Onneksi on saanut ikäänkuin kevyemmin laskeutua siihen, totesin jo pari vuotta sitten että se ei ole oikeasti hyvä idea tehdä kolmea neljää viikkoa putkeen töitä siitä ilosta että loma on siellä kolmen neljän viikon päässä. Arvatkaapa onnistuuko lomalla rauhoittumaan sitten ollenkaan...Pitäisi varmaan loman alussa käydä myös piikki tuohon kantapäähän, joka antaa kyllä liikkua mutta voi kauhistus jos jää paikalleen...Sitten on kipeä. Toki jonkin verran liikkuessakin, mutta...Jonkun verran vaan pelottaa, siis piikki kantapäähän, yäk? 

No mutta, iltarutiineista jäljellä vielä pyykkien levitys narulle, telineeseen siis? :D Hyvää yötä!

Flunssa pitää otteessaan.

Viime lauantaina oltiin pelireissulla Kuhmossa. Koko viikon oli ihan hyvä olo, toisin kuin yleensä flunssaa edeltävinä päivinä, pelissä tuntui jaksavan ihan kivasti...Mutta puolessavälin tulomatkalla alkoi tuntua kurkussa pieniä kaktuksia ja yskittikin. Ajattelin että johtuu vaan kiivaasti hengitetystä kylmästä jäähalli-ilmasta (Joskus näin on käynyt...) mutta kyllähän la-su välisenä yönä jäi unet vähiin kun kurkku meni niin kipeäksi että heräsin omaan nielaisuuni ja lisäksi kuume nousi päälle 38 asteen, mikä on harvinaista kun ei yleensä nouse oikein edes lämpöä. 

Sunnuntaipäivältä joutui sitten työt perumaan ja ihan OIKEASTI, epäilijöille vaan tiedoksi makasin KOKO päivän sohvalla ja tyhjentelin tehokkaasti niin omaa päänsisäistä kuin digiboksin kovalevyä. Milloinhan lienen viimeksi yhtä kauan tuijotellut sarjoja ja leffoja yhtä soittoa. Telkkarissani siis on sellainenkin toiminto että jos se on tarpeeksi kauan päällä niin se yrittää itse sammuttaa itsensä jos ei paina tarpeeksi ajoissa jtn nappia...? :D No, siinä meni tosiaan sarja ja elokuva jos toinenkin, House, Olipa Kerran, Vampyyripäiväkirjat, Poliisit, Suomen Tulli, C.S.I., Vares (tietenkin, Antti Reini on iiiiiiiihana) :D

Maanantaiksi toivuin jokseenkin työkykyiseksi (lue: ei ollut kuumetta) joten painelin jumppia vetämään ihan jo siitäkin syystä että opiston kausi alkaa olla lopuillaan eikä huvittaisi enää viimeisiä jumppia alkaa siirtelemään. Sitä paitsi, yrittäjänä se vaan menee niin että jos joudut sairastumisen takia siirtelemään asiakkaita tai jumppia niin teet sitten seuraavat pari viikkoa kahta kauemmin töitä kun ei oikein viitsi kenellekään sanoa että no siirretään tuo aika tuonne kolmen kuukauden päähän kun on väljempää...:D

No, kohta viikko takana ja olokin pikkuisen parempi, jätin treenit väliin kun ei ole viikonloppuna pelejäkään että saisi huilata edes yhden illan ja pääsisi ajoissa nukkumaan. 

Tällä viikolla ei siis "ylimääräisiä" treenejä ole juuri ollut, kerran kävin lenkillä ja kerran salilla. Mutta onhan noita muuten...Maanantaina tuolijumppa, Zumba ja "Remix"-jumppa (sisälsi osioita kolmesta eri jumpasta). Tiistaina ReisiPakaraVatsa, BootCamp ja Zumba. Keskiviikkona 2 x Zumba ja 2x Kahvakuula. Tähän väliin täytyy sanoa että mulla on ihan mielettömän hieno ja tekevä ryhmä tuolla savon puolella, ihan uskomattomia mummoja! Vedettiin zumbaa ja olin toki valinnut niitä hieman "kevyempiä" kappaleita, enimmäkseen salsaa, cumbiaa, bachataa jne...Loppujen lopuksi veivattiin ihan samoja viisuja kuin omalla "perus" Zumba-tunnilla. Ihan hillitön meininki ja kaikki teki hienosti ja täysillä. 

Karu pudotus maanpinnalle seuraavassa ryhmässä, "onko pakko ottaa näitä tansseja", "voidaanko tehdä jotain muuta kun tässä tulloo hiki". Ja pisteenä ii:n päälle: "Toin sulle näitä miun omia levyjä, soita näitä kun nää on paljon parempia ja nää on hitaampiakin". Sen lisäksi musiikki on liian kovalla, musiikki on liian hiljaisella, musiikin pitäis olla suomenkielistä, musiikin pitäis olla englanninkielistä, ei tätä keppijumppaa, minä en tykkää kahvakuulasta, minä en voi tehä tätä enkä tuota...Eeehh, tuota? Hieman hankalaa miellyttää?

Kaiken kukkuraksi tullessani autolle, pyyhkijän alla oli lappu ja takalokasuojassa lommo. Onneksi oli rehellinen törmäilijä ja jätti yhteystietonsa. 

Tänään kauhistelin omaa ruokavaliotani. Aiemminkin oon kyllä tainnut mainita että hirveää jos joku jolle olen tehnyt ruokavalion, näkee miun ostoskorin. Huh huh. Kun on kauhea kiire ja väsynyt niin tulee entistä enemmän syötyä mitä sattuu, missä sattuu. Ja se on asia mille haluaisin tehdä jotain. Kuitenkin aika paljon vietän aikaa urheilutalolla missä eväät saa jääkaappiin ja on myös mikro missä lämmittää. Ongelma on se että on hyvin vähän aikaa tehdä ruokaa. Pakko on kuitenkin yrittää ja tehdä vaikka isompia annoksia kerralla. Tällainen "roskaruoka"-dieetti meinaan vie voimia yllättävän paljon ja vaikuttaa pahasti palautumiseen. Tästä siis projektia jatkoon. 

Joulua odotan kovasti, en varsinaisesti sen joulun takia, mutta mulla on PITKÄ VAPAA! AH, tulee niiiiiiin tarpeeseen. Sitä ennen pieni hengähdystauko ensi viikonloppuna kun on itsenäisyyspäivä eli vähän vapaata. 

Vuorokausi ehti vaihtua kun jäi kirjoitus eilen illalla kesken, joten jatketaan sitten perjantain puolella. Tänä aamuna heräsin ilman kellon soittoa. Puoli tuntia kellon oletetun soimisen jälkeen. Vuan on puhelimesta akku niin finaalissa jotta oli loppunu yöllä eikä herätyskello tietenkään soinut. Onneksi ei tarvinnut herätä kuudelta, olis voinu aika iloisesti mennä jokunen tunti yli...

Tänään ei ollut onneksi mikään maailman raskain päivä, muutamia hierontoja ja yksi jumppa. Sen verran ajattelin flunssasta toipuneeni että menin spinningiin. Huh. Henki meinasi lähteä. Oma jumppa siihen päälle vielä, joskin ei se enää niin pahalle tuntunut. :D Siinäpä se ilta vierähti, kotona vielä vähän siivousta ja uuninlämmitystä...Hyvää yötä! - Mirva -

Onnellisuus, miten se määritellään?

Tästä(kin) aiheesta voisi kai vääntää vaikka kuinka kauan ja taas kerran näkemyksiä olisi varmaan yhtä monta kuin kertojiakin. Tämä siis vain minun näkemykseni asiasta, se tämänhetkinen. Vuosien varrella muuttunut ja varmaan tulee muuttumaankin. :D

Ensinnäkin, ei voine puhua mistään mitä pitäisi varsinaisesti saavuttaa, tuo onnellisuus siis. Niin moni elää elämäänsä ajatuksella "sitten kun...". Eli odottaa sitä päivää kun jokin asia on "niinkuin pitää" jotta voi olla onnellinen. Ajatellaan että "Sitten Kun" Talo/mökki on valmis/remontti tehty/lapset isoja/olen laihempi/työ on helpompaa/saan tämän projektin tehtyä/laina on maksettu/eläkkeellä...Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin. Periaate kuitenkin sama. Ei nautita siitä elämästä siinä hetkessä vaan odotetaan jotain maagista hetkeä jolloin kaikki asiat ovat selvät ja kivasti ja ihanasti voi vaan olla eikä ole huolia ja murheita. SITTEN voi olla onnellinen. 

Karuja totuuksia todella monetta osaa tässä julkistan siis. EI SE MENE NIIN! Sekö ei ole elämää ja onnellisuutta niin kauan kun on sitä remonttia ja velkaa, lapset on pieniä ja töitä on paljon? Eikös se ole sitä elämää? Ja elämästä olisi kai tarkoitus nauttia ja olla onnellinen? Olen miettinyt sitä niin omalla kuin joidenkin läheisten ihmisten kohdalla että mitä vaaditaan että osaa pysähtyä tai edes hiljentää? 

En tarkoita että joka hetki elämästä olisi yhtä ilotulitusta, eihän se ole kenelläkään niin. On stressaavia hetkiä, on surua. Voi tulla eteen asioita joita ei ole suunnitellut ja niistä on vain selvittävä. Pääasia on se että nauttisi siitä hetkestä, tästä päivästä, siitä mitä elämässä on saavuttanut, mitkä asiat ovat hyvin. Ja kenties yrittää tehdä niille asioille jotain mihin ei ole tyytyväinen. Ja aina kaikkeen ei voi vaikuttaa kovinkaan paljoa mutta asioista voi yrittää tehdä siedettävämpiä, vähemmän stressaavia. 

Minä yritin hiljentää tahtia ja hiljentyä osittaisella lomalla, joka taasen tarkoitti sitä että viikon aikana vedin muutamat jumpat, muuten lomailin. Ja lepäsin. Ainakin melkein. :D Ja kävin pikareissussa, Lahdessa tietenkin. Sama hotelli kuin viimeksi, Tallukka, Samba ja Junnu olivat sitä mieltä että tuttu paikka ja taas heille on omat sängyt. Ei höyryämistä, luut suuhun ja eikun järsimään. Mitäpä sitä, tämä on ennenkin nähty, taisivat tuumia. :)

Perinteisesti lokakuun puolestavälin on ollut karaokekisat, mutta jo vuosia olen miettinyt sieltä poisjättäytymistä, koska miksi kisata jos ei voi voittaa? En väitä edes ettenkö osaisi laulaa, mutta menestykseen vaaditaan paljon muutakin. Ei jaksa enää hakata päätä seinään kisoissa. Tietenkin jatkan laulamista ja tulevaisuudessa ehkä jopa keikkailun muodossa, jää nähtäväksi...:) 

Lahden reissuun kuului perinteisesti tietenkin karaoke, sitä ennen serkkupojan vetämä musatietovisa sekä biljardi- ja dartsmittelöt. Omaa ennätystäkin sain paranneltua. Mukava ilta kaikenkaikkiaan. ;) Paikalliseen baariin suunnistimme kävellen, vaikka epäilinkin jalkojeni kestävyyttä korkokengissä joiden taas ajattelin parantavan kantapään plantaarifaskiittia. Ja ei naureta siellä, korkokengät on oikeasti tehokas keino hoitaa tulehtunutta kantapäätä. 

Täytyy kyllä todeta että se, kun ihmiset tanssii, taputtaa, laulaa mukana, voitti karaokekisat mennen tullen. Kivaa. :) Ja jos siitä oli iloa muillekin kuin minulle itselle, niin mikäs siinä. Toki biisivalinnat oli sellaisia että helposti ihmiset lähtee mukaan. Kaija Koon Minun tuulessa soi, Bon Jovin You give love a bad name ja Joan Jett & Blackhearts I love rock'n roll. 

Sunnuntaiaamuna käytiin hurttien kanssa juoksemassa Vääksyn kanavan vartta, ai että kun olisi kiva ollut mennä uimaan. Koirien mielestä, ei minun. Ja sorsiakin siellä uiskenteli ja oikein kiva puro solisi toisella puolen kulkemaamme tietä. :) Hassua kun asfalttikin tuntui pehmeältä, puista tippuneita lehtiä oli niin paksu kerros jotta aivan kuin olisi pururadalla juossut. 

Kotimatkalle lähdin iltapäivästä, käytiin ensin shoppailemassa serkkupojan kihlatun kanssa ja nautiskeltiin lähtö"kahvit" (kokista...) ja Dajm-kakkua. Heti menen taas käymään kun jää sellainen väli töistä/peleistä. :)

Vanhenin taas vuoden tällä viikolla ja perjantaille oltiin suunniteltu tyttöjen iltaa ja pitkästä aikaa baariin lähtöä. Tajusin että kauhistus sentään, Junnu söi matalakorkoiset saappaat ja ei tanssihommia voi suorittaa korkkareilla ja koska joskus on kiva pukeutua muuhunkin kun tennareihin niin...Hyvä syy ostaa uudet saappaat. Kävin maanantaina Joensuussa vähän katselemassa, mieleiset löytyi Citymarketista, ONNEKSI en niitä silloin vielä ostanut. Aukaisin nimittäin seuraavana päivänä suuni kun kävin äitin ja isin luona ja sain heiltä kenkäpassin joka oikeutti 50% alennukseen normaalihintaisista kengistä. Jippii, säästin siis. :D Tällaiset tarttui mukaan.

Treenattukin on, niin salilla kuin jumpissa. Maanantaina kävin spinningissä, tiistaina pääsin pitkästä aikaa FitnessArmyyn fittarille ja vaikka itse vedänkin samankaltaista tuntia omalla paikkakunnalla, on se aina mukava päästä muiden tunneille ja tekemään juttuja eri tavalla mitä itse tekee ja kenties saada ideaa omillekin tunneilla. Perjantaina kävin vielä zumbassa. Se onkin jäänyt vähemmälle, tahtoo mennä niin että kun alkaa omia tunteja olla useampi viikossa, ei jaksa samaa lajia enää käydä muualla repimässä. 

Salilla olen treenannut edelleen tuntuman mukaan, ilman ohjelmaa, ilman vihkoa. Kunhan treenaa kovaa, se on pääasia. Kollega sattui muutaman kerran samaan aikaan salille. Sattui? Tai jos vaikka sovittiinkin ihan pari kertaa yhteisistä treeneistä. :D Naureskeltiin että yleensä treeneihin menee 30-45min, korkeintaan tunti mutta sitten tulee löpistyä ihan liikaa kun ollaan yhtä aikaa. :D No, harvinaista se että sinne nykyisin yhtä aikaa osutaan joten löpinät silloin tällöin haitanne. :)

Kuvatuksia treeneistä siis. 

"Mitäs siinä kuvailet"-ilme. :D

"En voi irvistellä sulle, enkä kameralle"-ilme. :D

"Treenaaminen on kivaa ja perheasiat on kunnossa vai miten se meni?"

Kickbackseja...

Punnerrellaan...Ja wanhan idolini Arnoldin tyyliin. :)

 Tuossa noin kuukausi sitten pihaan ilmestyi hyvin tuttavallinen katti, jonka olisin mieluusti pitänyt itselläni, mutta kun sille omistaja oli yritettävä löytää ja se jopa löytyikin, kisu palasi omaan kotiinsa. Ihan salaa toivoin että se tulisi takaisin, koska omistaja sanoi että on kova reissaamaan, joten jos vielä tulee niin saan hänet pitää. Ja niinhän Kisu synttäripäivän iltana oven taakse ilmestyi. Ihana Kisu. Tässä yritellään nyt totutella koiriin ja koirat Kisuun. Katotaan miten lähtee sujumaan. Hän on leikattu poika ja tulee tyttökisujen kanssa kivasti juttuun. Kova kehräämään ja puskemaan. :)

Laitoin Samban ja Junnun vierashuoneeseen jotta kisu saisi totutella taloon rauhassa, annoin luut ja minnekäs muuallekaan hyppäsivät kuin sänkyyn. Hyvin koulutetut koirat...

Tänään kävin laitattamassa räpsyripset. Pitkän aikaa mietin että ei tule minulle mitään räpsyttimiä, mutta ajatukseen tottui ja kivat niistä minusta tuli, luonnollisen näköiset. Sitä kun ei jumppaohjaajana juuri meikkiä voi käyttää, koska se lähinnä valuisi pitkin naamaa, niin on kiva näyttää edes vähän "huolitellummalta". :)

Siinä taas tälle iltaa, nyt vielä katsomaan Avataria neljän karvaisen seuralaisen kanssa. :) - Mirva-