Wanhan lorun loppu ---> uutta tuloillaan!

Tässä pohdittuani olen päättänyt lopettaa blogin pitämisen, enhän sitä kovin aktiivisesti ole pitänytkään. Siis tässä osoitteessa. Uutta on luvassa, heti kunhan idea kypsyy nimeksi. Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, ei blogin nimi eikä sisältö enää kuvaa sitä mitä kohden olen vuosien varrella mennyt. Niin ne unelmat ja ajatukset muuttuu ja hyvä niin. Sen verran päivitän vielä tälle sivulle jotta kerron uuden blogin osoitteen kunhan sellaisen saan ideoitua. Toki nimiehdotuksia saa heittää, treeniblogista muine elämän höpötyksineen siis tulossa, ehkä vähän sisustamista maalaisromanttiseen tyyliin heitän sinne sekaan. :)

T. Mirva

Hupsis!

Tässä on kyllä unohtunut koko blogi aivan kokonaan...Mietinkin jo, lopetanko kirjoittamisen kokonaan mutta kun en haluaisi sitäkään tehdä. Toisaalta sekä blogin kuvaus että nimi eivät täysin vastaa kuvausta joka aloittaessa oli vahvana minun elämässäni, mutta tilanteet muuttuu, asiat menee eteenpäin ja tulee toisenlaisia haaveita. Jotkut haaveet eivät tunnu enää tavoittelemisen arvoisilta. En tiedä haluanko kuitenkaan aloittaa kokonaan uutta blogia koska menneisyyshän se on mikä meidät tähän päivään tuo. Ehkä siis pidän nimen ennallaan, muutan tietoja ja kuvausta sekä YRITÄN luvata kirjoittaa useammin. Mikä sitten olisikaan sopiva tahti?

Aikaisemminhan olen jo kirjoitellut siitä että ei ne fitness-kisat tunnu enää tavoittelemisen arvoisilta, toki koskaanhan ei voi tietää mutta pidän sitä todellakin liian isona riskinä lipsahtaa takaisin syömishäiriöiseen maailmaan ja ylipäänsä minäkuvan saaminen edes sille tasolle missä se nyt on, on ollut niiiiiiin pitkä prosessi että en todella tiedä haluanko riskeerata sitä kisaamisella. Ja toki kisakuntoonkin tästä on entistäkin pidempi matka. :D :D

Vaan en sano että ei koskaan, sitä ei vaan voi sanoa. :D

Toinen "muutos" on se että enpä tiedä onko tämä syöminen varsinaisesti enää mitään karppausta. Joskin kuka sen määrittää? Keskustelupalstoilla törmää joskus kiihkomielisiin, vaikkapa nyt sitten karppaajiin (tosin niitä kiihkomieliä löytyy palstalta kun palstalta) joiden mielestä et ole oikea karppaaja jos syöt hitusenkaan viljaa/sokeria/mitätahansahiilaria jne. Muistan lukeneeni aloittelevan karpin kysymyksen siitä että voiko syödä kaurapuuroa ja siihen oli sitten vastattu että "et voi, et ole silloin mikään oikea karppi, kaikki viljat pois vaan, sitten se vasta toimii."
TÄH?? Sanoisin että ns. Hyväkarppi-linjaa noudattavan 100g:n hiilareihin kyllä mahtuu kaurapuuro ihan hienosti. Ja onko kaikkea pakko niin tarkkaan määritellä? Olisiko mahdollista kuunnella sitä omaa kehoa, mieltä ja oloa? Mikä pakko on vetää ruisleipää kaksin käsin kun "tämäonainaollutterveellistäjatässäonkuituajatätäpitääsyödä" vaikka saa siitä vatsanväänteitä ja ihon kutinaa? Sama juttu toisinpäin, onko sitä karppi vasta kun vetää pekonia, kananmunaa ja voita. Entäs jos ei pidä pekonista? Okeiii, nämä oli kärjistettyjä esimerkkejä mutta pointti sama. 

Kun tässä on miltei neljäksi kuukaudeksi venähtänyt tämä kirjoitustauko niin pitänee pikakelauksella suorittaa kaikki tapahtunut, ne mitä muistan tähän kirjoittaa. :D

Kesähän oli kertakaikkiaan mahtava noin säiden suhteen, tuli käytyä uimassa melkein joka ilta, koirat ei pistäneet asiaa ollenkaan pahakseen. Joskus uintia tuli harrastettua pariinkin otteeseen päivän mittaan, aamuin illoin. 

Yritin kesän ottaa hieman rennommin, koska se töiden puolesta oli mahdollista. Jumppia ei ole niin paljoa, eikä ihmiset käy hieronnassa/jalkahoidoissa niin usein kuin syksyn viiletessä. Kesän jumpathan meni oikein rattoisasti, usein jumpattiin ulkona. Mikäs sen mukavampaa kuin veivata Zumbaa nurmikolla, ei saatu kyllä yhtään kolaria aikaiseksi joten ensi kesäksi on tavoitetta sheikata äässiä enemmän. :D No ei vais, eihän nyt kolareita kelleen toivo. :)

Syksystähän se lähti tämä rumba taas täydellä teholla pyörimään, jumppaa riittää ja niinhän sitä riittäis muutakin tekemistä. Lätkän pelaamistakin jatkoin kun jäätiin harrastesarjaan jossa pelejä ei ole niin usein. Ei sillä ettenkö pelaamisesta pitäisi, sehän se on koko harrastuksen suola ja sokeri (saunailtojen lisäksi) mutta mulla ei vaan riitä motivaatio keskittymään yhteen lajiin. Mie haluan tehdä sitä, tätä ja tuota. Joten aloitin myös harrastamaan tanssia. Lavasellaisia. Tavoitteena liidellä sulavasti tanssilavoilla ensi kesän. Joopa joo. Lavalle aion kyllä mutta liitely...Voi jäädä haaveeksi. Paniikissa mietin jo että mistäs mie tunnista kaikenmualiman foxit, fuskut ja muut mutta sitten mietin että eihän miun tarvii, mieshän se on joka vie!

Yksi kesän tai paremminkin syksyn kohokohdista oli moottoripyöräkortin saaminen ja köyhtyminen yhden pyörän verran. Asia josta on haaveillut ja miettinyt sitä vuosikausia ja nyt sen sai viimein toteutettu. Sen innoittamana kaivelin jotakuinkin kymmenen vuotta vanhan listan joka jonkun kriisin seurauksena tai omaksi ilokseen oli tullut kirjoitettua "Asiat joita haluan elämässä vielä toteuttaa" ja niinhän vaan oli miltei neljästäkymmenestä asiasta noin puolet toteutuneet. Hassua. Siellä listassa tosin oli ne fitnesskisatkin joiden puolesta en ainakaan sataprosenttisesti enää liputa. :) Mutta niinhän se vaan menee jotta joskus joku haave ei enää motivoi ja silloin siitä haaveesta voi luopua. Kuvia ei ole, mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin, hyvää yötä. - Mirva -

Kun muistutetaan niin muistan kirjoitellakin...:D

Jostainhan se olisi aloitettava kun tietäisi mistä...:D Olisiko se hyvä tehdä niin jotta huonot asiat ensin ja hyvät sitten sekä perinteistä pohdintaa päälle. 

Huonoin kai tällä hetkellä on auton mystinen vika. Kun ei vedä niin ei vedä. On vaihdettu välijäähdytin, ilmamassamittari, ahtopaineen säätöventtiili...Ei vaikutusta. Ja kyllä, sitä on käytetty "piuhan päässä", eli luettu vikakoodit. Joka kertoo kyllä että turbo ahtaa liikaa vuan kun se ei ole niin viisas laite että kertoisi samalla missä kohdassa se vika on. Ja juu, on kokeiltu pitää piuhan päässä myös ajaessa. Ja sitten heti perään korjaus, itse en siis ole tehnyt yhtään mitään muuta kuin ostellut (vääriä) osia ja rahoittanut ne mitä en ole itse tilannut. :D Sikäli siis positiivista tässäkin asiassa, että olisinpa aika siellä ja syvällä siinä itsessään rämpinyt autoasiassa jos ei olisi ollut tuota apua tarjolla. Itse asiassa olisin varmaan joutunut jo autokauppaan. (Vai päässyt...?)

Asiaa kun ei auta yhtään se että tulee vääriä osia, toimitus viivästyy tai osia puuttuu. Okeii, sille ei mitään voi ja niin voi käydä ihan inhimillisten erehdysten tai niiden puutteellisten tietojen takia mutta olenko nyt ymmärtänyt jotenkin väärin jotta rekisterinumerolla pitäisi ainakin valtaosa auton tiedoista löytyä?? Omalla kohdalla ainakin tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus nuo väärät osat. Sitten alat etsiä uutta ja palautella vanhaa, siihen kun sattuu viikonloppu väliin niin se on helposti taas viikko eteenpäin että saa oikean osan tilalle. 

Ilmansuodattimen kotelon kanssa esimerkiksi kävi niin että laitoin haun sellaiseen tietokantaan, joka hakee sitä osaa muutamasta kymmenestä purkaamosta/varaosaliikkeestä. Hakuun syötetään toki auton tiedot rekisterinumeroineen. No, eipä aikaakaan kun purkaamolta soitettiin että sopiva osa on löytynyt. Myyjä ei kysellyt lisätietoja ja toki ajattelin itsekin että tiedot olivat riittävät. Tietenkin osa oli väärä. Myyjä väitti etten ollut maininnut auton olevan tehokkaampi diesel (Powerdiesel?). Sähköpostiin jääneen haun perusteella pystyin kyllä ihan todistamaankin että onhan se siellä tiedoissa mainittu. Seuraava selitys oli että en ole maininnut moottorityyppiä. Joka siis on ilmeisesti sellainen kolmen kirjaimen yhdistelmä, löytyy kaitennii huoltokirjasta tai konehuoneen puolelta? Aiiijjaaahhh? Siis ensinnäkin, minähän olen nainen eli minua on kai syytä lähtökohtaisesti pitää autojen suhteen tyhmänä ja tarkistaa, tarkistaa, vielä kerran tarkistaa tiedot. Myyjä EI KYSYNYT mitään. Osasi kuitenkin syyttää että tilaajassa on ollut vika. No, kahdeksan puhelun jälkeen (joista itse kyllä soitin vain yhden) minulta kysyttiin tilinumero rahojen palauttamista varten koska kyseisestä paikasta ei löytynyt vastaavaa mutta sopivaa osaa johon olisi voinut vaihtaa. Ja kyllä, rahat tulivat tilille. :) Vaan saattaapa silti olla etten kyseisestä paikasta mitään enää tilaa. 

Jännityksellä odotan seuraavasta paikasta tilattua osaa ja sen käypäisyyttä. Ja ylipäänsä saapumista perille. 

Mutta josko sitten positiivisempiin asioihin...Ihana Sisu-Kisu osaa ottaa edelleen rennosti, se on kyllä taito hänellä hallussa. Arvelin että kesän tullen tämä reissukisu (muutti reissunsa päätteeksi minun luokse, ei siis ole ollut mulla pennusta asti) saattaa jokusen reissun heitellä mutta kyllä kollipötkyläisen pisin reissu taitaa olla sellainen että on yön ulkona ja kömpii aamulla aitasta unisen näköisenä sisälle syömään. :D

Tuunasin "sohvan". Oon himoinnut jotakin vuodesohvadivaani-tyyppistä ratkaisua kun tuntui turhalle pitää olohuoneessa 2+3 hlön sohvia kun minua on kuitenkin isosta egosta huolimatta vain yksi ja vieraitakin yleensä se yksi kerrallaan. Toinen sohva alkoi myös olla aika risa. Siitä se ajatus sitten lähti. En tosin tiedä onko tää "sohva" sen ehjempi kun alustana toimii ikiwanha 120cm leveä sänky, selkänojana kaksi trukkilavaa ja tyynyinä on...No ihan vaan tyynyt. :D Mutta tää on tämmönen tee-se-itse 3in1 sohva. Tässähän on sohva, divaani ja vuodesohva samassa.

Sain tämmöset kivat naisellisuuden ilmentymät, useita viikkoja takaperin joten olen onnistunut tiputtamaan jo miltei kaikki mutta onneksi uusi aika on jo sovittu. Sitten jotain ärhäkämpää, pääkalloja kenties? Senjan taiteilemat nämä, kuten myös jokseenkin samaa sävyä olevat hiukset joista ei nyt tähän hätään kuvaa ole. 

Ihana rakas Junnu-Nynny osaa kyllä myös rentoutumisen jalon taidon. :D

Tällaisen avaimenperän ostin Outopia-tapahtumasta. Pinkkiä, pääkalloja ja vastapainoksi enkeli. Siinä ne kaikki olennaiset. :)

Kaikki koiruudet ensimmäistä kertaa yhdessä lenkillä. Junnu+Samba-yhdistelmä käy aamuisin juoksulenkillä ja Touho metsälenkeillä tai kävelylenkeillä mutta nyt poikkeuksellisesti näin. 

Nyt on mitä ilmeisimmin juhannus, ruusun mielestä?

Surkea ilme koiralla ulko-oven takana, siellä ulkopuolella. Ja helvetin paskainen ikkuna,

Tokmannilla oli Cokis Zero tarjouksessa...:D

 Ihana Rakas Ystävä Jonna kävi kylässä ja ystävällisesti ennen lähtöään väsytti koiria heittelemällä palloa.

                                             Touho Möttönen 5kk.

Ai niin, pitäisköhän niistä treeneistäkin mainita...:D Tänään kävin tekemässä jalat, hyvät treenit tuli, luultavasti osittain siksi että eilen tuli tankattua melkoisia hiilaripommeja. :D
Tämmöset sarjat:
Hack-kyykky (nurinkurin laitteessa ja syväkyykkynä) 3x12-20x50-70kg (+kelkan paino)
Prässi 3x12-15x175kg
Askelkyykky smithissä laudalta +potku eteen ja tuplana heti perään suorin jaloin maastaveto . Ak pelkän kelkan painolla, SJMV 40kg
Reisiojennus 3x10x55kg
Askelkyykky "takajalka"penkillä (oliko tää joku bulgarialainen vai mitenkä?) 2xmaxX10kg
Muutama sarja kahvakuulalla mm. 1 jalan mavea. 

Jumppia on nyt kesäkaudella ollut 7-9 viikossa, ihan sopiva tahti. Talvella mennään taas tuplatahtia, huh huh...Aamujuoksut on rutiinia koirien kanssa ja pyörälenkillä oon käynyt sään salliessa. Mutta nyt on kyllä pakko lähteä nukkumaan, öitä. :D

- Mirva -

Ei taida yhteen kirjoitukseen mahtua kaikki mitä edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut...

Vaikka toisaalta, eihän mulla elämässä mitään suurta ja mullistavaa koskaan tapahdu. :D On vaan ollut aivan hillitön kiire, jopa stressiä. Töitä jokaisena viikonpäivänä. Nyt pikkuhiljaa taas helpottaa kun kansalaisopiston jumpat jäivät tauolle. Se pyhä lupaus tehdä töitä enintään kuusi päivää viikossa mitataan taas kerran. :D

Sattui mukavasti vappu ja pääsiäinen lähekkäin joten katsoin voivani hyvällä omallatunnolla pitää vähän pidempiä pätkiä vapaita. Että on sitten voinut käydä vaikkapa jumpassa Fittarilla...:D Zumbassa on tullut taas käytyä. Se vaan on niiiiiiin kivaa ja kun käy sellaisen ohjaajan tunnilla jolla ei juurikaan samoja kappaleita tunnilla ole niin ei nolaa itseään vetämällä kivasti omia kuvioita tunnin aikana. :D

Lätkähän minun piti lopettaa. Piti. Olevinaan lopetinkin. Meni loppukausi niin väsyneeksi toiminnaksi jo ihan itsensä liian tiukalle vetämisen takia ja kun todella monessa pelissä tarjolla oli vain vaihtopenkin lämmittäjän rooli, tuli kyllä koko kiekkohomma korvista pihalle. Joo, pitäisi varmaankin treenata enemmän jotta pystyisi pelaamaan paremmin. Mutta kun ei riitä aika eikä kiinnostus sikäli että jos treenaisin lätkää vaikkapa 4-5 kertaa viikossa iltaisin, se tarkoittaisi sitä että minun pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Jumpat kun tuppaa olemaan iltaisin. 

No mutta se "piti lopettaa"-osio. Tomerasti raahasin varusteet hallilta ja ilmoitin että en pelaa. Sitten kun ystävä palaverista (siis jossa keskusteltiin joukkueen kohtalosta, jossa en ollut mukana koska minähän olin lopettanut) soittaa jotta oletko mukana, vaikka sitten vain kotipeleissä niin arvatkaa vaan mitä vastasin..."Joooo!" :D Alla vähän kuvia, kuvaajana toimi peleissä Marko Kaasinen. 

Sitten se syy, miksi pelaaminen tulee olemaan haastavampaa ensi kaudella...Saanko esitellä: Touho Möttönen. Ikää tällä hetkellä 13viikkoa, tässä kuvassa muutama viikko vähemmän. Näitä vouhottajia on nyt siis kolme ja "mummo" ilmoitti samoin kuin "ukki" jotta "Myöhän ei sitten näitä hoideta, jotta siihen kahtoin" Eli ensi kaudella ajellaan mahdolliset vieraspelimatkat omalla autolla kera kolmen koiran, uuhhuuhh. 

Touho ja Sisu-Kisu leikkivät usein keskenään, hassua kun nuo kissat ei jaksa hermostua Touhiksen vouhkaamisesta. 

Sisu-Kisu paistattelee päivää...Herra nukkuu päivät ja saalistaa yöt. (Kyllä näistä ainakin joku ihan oikeastikin saalistaa kun tuntuu noita raatoja taikka suolenpätkiä pihalle kantautuvan...)

Tässä jokunen aika sitten sain eräältä herralta (Ja tämä ei sitten ole mitenkään, millään lailla, missään mielessä romanttinen lahja) KÄRSIMYSkukan ja hajuvettä. Kyllä, olen todellakin kärsinyt kyseisen ihmisen takia, toisaalta sen seurauksena olen tullut paljon vahvemmaksi, parantunut lopullisesti syömishäiriöstä, oppinut olemaan rehellisempi itselleni ja muille, taistelemaan omista oikeuksista ja sanomaan asiat suoraan. Ja ennen kaikkea oppinut tuntemaan, kertomaan sen ja näyttämään myöskin. En voi loppujen lopuksi kuin sanoa kliseisesti että päivääkään en vaihtaisi pois vaikka joskus ajattelin etten jaksa enää yhtäkään päivää. Toivottavasti kaikki on rauhaisaa jatkossakin.

Maanantaina kävin Zumba Kids-koulutuksessa, lähtö oli aamulla vartin yli kolme (koska halusin olla ajoissa ja varautua siihen että kaikki ei mene aina niinkuin suunnitellaan, koulutus siis alkoi klo 8.30) Sain onneksi seuraa matkalle, eikä minun itse asiassa tarvinnut ajaa ollenkaan. Mutta kuulen kyllä takuulla koko loppuelämäni tuosta liian aikaisesta lähdöstä, koska "Eihän Ouluun aja kuin kolme ja puoli tuntia". Siinä sitten seiskan maissa pysähdyttiin Tupoksen ABC:lla ja matkaa jäljellä ajallisesti alle puoli tuntia. Ups. No, ehkä kestän, on paljon muitakin asioita joista saan kuulla, niistäkin luultavasti loppuelämäni. :D

Siinäpä ne kaitennii tärkeimmät tällä erää. Jos jotain Hajatelmaa haluaa tähän loppuun heittää, tai mietteitä niin sellaista olen pohtinut jotta kun tämä elämä kuljettelee ja välillä vähän heittelee niin useasti on käynyt mielessä kuinka moniin ihaniin ihmisiin sitä on saanut taas tutustua ja on tullut uusia ystäviä.  Kiitos siitä. <3

Kai se aina niin menee jotta kun joku ovi sulkeutuu niin toinen avautuu vaikka se sulkeutuminen saattaa kirvelläkin, etenkin jos sitä ovea ei sulje omasta tahdostaan vaan se vedetään nenän edestä kiinni. (No, tuo eka oli tunteellista, tämä on Hajatelma)

Hyvää yötä. 

- Mirva -

Treenejä ja Iltamietteitä. Varoitus! Voi sisältää mielipiteitä.

Perjantaina nappasin Prismasta mukaani sen mistä olin jo jonkin aikaa haaveillut. Kisakahvakuula. On sillä vaan niin paljon parempi tehdä liikkeitä. Vielä pari eripainoista pitäisi raaskia ostaa. Tuo 12kg maksoi kuitenkin kuutisenkymppiä, kasikiloinen hieman sen alle ja 16kg 75€, joten ei kaikkia raaskinut kerralla ostaa.

Muutoksia on tulossa, lähinnä kai työelämässä, henkilökohtaisen elämän muutoksia kun on hankala ennustaa...:D Eikä mulla edelleenkään ole juuri sosiaalista elämää jotta sen muutos varmaan vaatisi jotain isompaa muutosta tuolla työelämässä. Saati harrastuksissa. 

Tottakai se käy välillä mielessä että vieläkö tuota lätkää jaksaa pelata. Että jaksanko nyt, jaksanko ensi vuonna. Raskastahan siitä välillä tekee pitkät pelimatkat ja ongelmalliseksi tuplapeliviikonloput ja talon- ja koiranvahtiongelmat. Siihenkin tietysti voisi vaikuttaa sillä että pitäisi joskus töistä muulloinkin vapaata kun vain silloin kun pelit. :D Aina, kerta toisensa jälkeen kuitenkin tulen siihen tulokseen että jaksan ja jatkan. Ei vaan raaski lopettaa. Ei voi luopua siitä tunteesta eikä niistä ihmisistä. Aika tyhjä olo jäisi. Joskushan se luultavasti loppuu, omasta tai ei omasta tahdosta mutta sitä ennen, tällä mennään. :)

Kävin pitkästä aikaa Zumbassa Fittarilla perjantaina. Että oli kivaa olla välillä siellä ohjattavien puolella. Kivoja biisejä oli ja kun ei ainakaan tämän kyseisen ohjaajan kanssa juurikaan samoja kappaleita käytetä niin oli mukavaa vaihtelua. Josko ensi perjantaina uusiksi. Lauantaina oli tarkoitus jaksaa aamuspinningiin, mutta ei, uni vei voiton. 

Jumppia on ollut ihan riittämiin, viime viikko painoi aikalailla etenkin ranteissa, kun veivasin Gymstickiä kaikkiaan kahdeksan tuntia. Siihen kahvakuulat, zumba, bootcamp yms. päälle ja nyt on niin että aamuisin en tunne sormiani. Hierojien ammattitauti, rannekanavien ahtauma vaanii nurkan takana, taikka sitten on vaan hartiat jumissa. (No, ainakin jälkimmäinen, KYLLÄ!)

Salilla oon käynyt noin 3-4 kertaa viikossa, koska päähän on lopultakin uponnut sanonta "VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN". Kun liikkuu työkseen tuntikausia viikossa, ei kertakaikkiaan palaudu niin että suurempi määrä olisi järkevää. Sitä paitsi haluan treenata kunnolla muutaman kerran viikkoon kuin että ramppaan joka päivä salilla saamatta sen kummempaa aikaiseksi.

Oma ruokavalio on vähän työn alla, paljon muutosta järkevämpään suuntaan on tapahtunut, mutta on asioita jotka häiritsee ja jotka haluan korjata. Ei tarkoita dieettiä. :D Tarkoittaa ruokavalion siistimistä. Oikeasti, vuosien jälkeen minä EN halua olla dieetillä. Ja se on ihanaa. 

Koska usein tulee pohdittua muutakin kuin urheilua, niin tälläkin kertaa. Usein toki tulee mietittyä samaa asiaa monelta eri kantilta, enkä kyllä aina edes muista mistä kaikesta olen ehtinyt blogissa vaahdota. Enimmäkseen se kai liittyy siihen mikä on oikein, mikä väärin. Tunteisiin, niiden näyttämiseen ja ylipäänsä elämiseen siten että tekee sen täysillä , tekee omat ratkaisunsa, kuitenkin niin että ajattelee myös muita ihmisiä. Helppoahan tuo kaikki edellämainittu kai olisikin jos tarvitsisi ajatella vain itseään. Mutta monihan niin tekee. Kaksinaismoralismi ei kai liene edes virallisesti sana, mutta tekopyhyys ainakin on.  Ei tässä yhteydessä siis mitenkään liittyen uskontoon. Jos jokin asia on väärin, niin miksi siitä omalla kohdalla tuleekin yhtäkkiä hyväksyttävää? Se että ajetaan omaa etua, toteutetaan omia haluja, toimitaan VAIN oman itsen parhaaksi, onkin ihan sallittua ja jopa hyväksyttävää? Samaan aikaan voidaan kuitenkin arvostella muita ihmisiä jotka toimivat samoin. "Mutta minun tilanteeni on aivan toinen", sanotaan. 

Tietenkään maailma ei ole niin mustavalkoinen että pystyttäisiin aina sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin. Ja tietenkin jokaisen ihmisen kohdalla tilanne on erilainen. Se toki tulisi muistaa niin tuomitessa kuin väärin tehdessä.   Ei ole p**kempi ohje meinaan ikiwanha neuvo "Tee toisille se mitä haluaisit itsellesi tehtävän". Tunnetta, järkeä ja vaistoa saa myös elämässä käyttää. 

Mikä sitten on väärin, mikä oikein? Ei sitä ole helppoa määritellä, ei omalla eikä muiden kohdalla. Ja kun sotketaan mukaan tunteet niin ei se helppoa ole ottaa selvää niin itsensä kuin muidenkin kohdalla. Siinä toimii myös tuo vanha neuvo.

Minä olen tehnyt virheitä. Kammottavia, isoja, valtavia sekä pieniä virheitä. Jokainen niitä tekee. Jotkut niistä toki jäävät kaduttamaan tai mietityttämään pidemmäksi aikaa mutta tärkeintä niistä kai olisi oppia. Joskus sitä hakkaa päätä seinään kymmenen, kaksikymmentä, sata kertaa saman asian kanssa ennenkuin ymmärtää muuttaa suuntaansa. Joskus kuitenkin oppii. Se että huomaa olevansa kerta toisensa jälkeen saman tilanteen, saman ongelman edessä tarkoittaa yleensä että suuntaa pitää muuttaa. Siitäkin huolimatta ettei se olisi ns. oma vika olla siinä tilanteessa. Itse ainakin ajauduin vuosikausia samankaltaisiin tilanteisiin, aina vain, ja mietin että kuinka voi olla niin huono tuuri ja miksi minulle aina käy näin. Mutta koska asioihin tarvitsee kaksi (tai enemmän...) ja muita ihmisiä ei voi muuttaa, voi muuttaa vain itseään, omia odotuksia ja vaatimuksia. 

Tästä voisi jatkaa kauankin, mutta pitänee käydä nukkumassa välillä. :) Kiteytettynä voisi kai sanoa että:
- Arvosta itseäsi ja osaa vaatia itsellesi hyviä asioita
- Tee toisille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän
- Virheiden tekeminen ei haittaa, mutta ota niistä opiksesi!
- Käytä tunnetta, järkeä ja vaistoa!
- Elä täysillä!

Kliseistä, mutta totta! :)

- Mirva -

Treeniä ja sekalaista höpinää kuvien kera tarjolla. :)

Mistähän alottaisi? :D Liian pitkä tauko kirjoittamiseen taas taisi tulla. Ehkä lähden liikkeelle kivoista, neutraaleista asioista, kuten alkaneen vuoden uusista kujeista. Uutta koulutusta takana ja edessä! Kävin geelikynsi- ja ripsienpidennyskoulutuksessa, nyt pitäisi alkaa harjoittelu, todella, todella tutuista ihmisistä, joita ei haittaa jos kynsien tekoon menee kolme tuntia ja tekijä lukee välillä ohjeita.

Keväällä on tarkoitus mennä Zumba Kids&Zumba Kids Jr-koulutukseen. Siis minä joka sanoin vielä jopa puoli vuotta sitten että kaikki muu vielä menee, mutta en minä kyllä lapsille osaisi mitään liikuntaa ohjata. No, siitähän se yleensä lähtee. Zumbakin oli alkuun kauhistus ja mietin hiljaa mielessäni että "Eihän tällaista voi harrastaa, saati ohjata." Ja kuinkas kävikään...Vuoden päästä tuosta mietinnästä ohjasin sitä itse. :D

Kuvat menee näköjään ihan nurinkurisessa järjestyksessä mutta niinhän se menee joskus monet muutkin asiat elämässä vähän omituisesti, niin ehkäpä kestän tämän. :)

Molemmat koirat kävivät viikko sitten leikattavana, Samballe tehtiin sterilisaatio ja Junnun poskesta poistettiin ihokasvain. Samba ei tarvinnut kauluria, paita-asusteensa vuoksi joka suojasi mahaa mutta Junnu-raasu joutui kyseistä härpäkettä pitämään. Tosin on ehkä väärin puhua raasusta jos koira ehdollistuu parissa päivässä kaulurin asettamisen jälkeisten herkkujen ansiosta niin että riitti kun otti kaulurin käteen niin herra istui eteen, tapitti silmiin ja heilutti häntää.
Tai sitten hän vaan on niin kiltti. :D

 Kahden kerroksen väkeä, Voltti ja Sisu-Kisu ruokapaikalle vievillä portailla vartovat että josko saisi syötäväksi jotakin herkullista...

Mulla eväät on teollisempaa tavaraa. Paitsi tässäkin kuvassa oleva kissa ei ole syötäväksi menossa. Pitäisikö tähän lisätä teksti että "eläimiä ei vahingoitettu kuvauksissa..." Hei mutta on tässä oikeesti ruokaakin, jogurttia ja pizzaa. (Onhan se ruokaa, onhan? Ainakin itsetehty...)

Sisu-Kisu näyttää rentoutumisen mallia, olisi kait hyvä itsekin opetella...

Myönnetään, työpäiväni ovat pitkiä...Kissojen protesti/adressi/mielenosoitus kyseisen asian tiimoilta...

Minäkin käyn joskus ulkona. Vähemmillä hiuksilla nykyisin. No, ei tuo paljon tässä hiusmäärässä tuntunut, taikka näkynyt. Tuntui kyllä. Ja iänkaikkisen vanhat lämpörullat saivat kyydin roskikseen, pitänee ostaa uudet tilalle. Arvatkaapa mikä epätoivo, miltei paniikki tuli kun tajusin että tää rulla ei lähde kuin repimällä taikka leikkaamalla irti hiuksista...

Junnu 2vee.

Vuoden ensimmäiset treenit. Lienee kuvattu 2.1. 

Kävin joululomalla Lahdessa, perinteisesti heitettiin Dartsia. Joulukoristeet eivät kestäneet heittoni voimaa...:D

Löysin koirille tällaiset "turhakkeet" eli sadeasut. Joo, naurakaa vaan. Ja yrittäkää kurakeleillä siistiä kaksi noutajaa lenkin jälkeen. Tai vaihtoehtoisesti imuroida muutama kilo hiekkaa lattioilta. Siis sen jälkeen kun märät koirat ovat ensin piehtaroineet joka paikassa ja hiekka on varissut lattialle ja kuivunut. Sitä ennen kannattaa yrittää väistellä niitä kuraläiskiä mitä karvaläjät jälkeensä jättävät.

 Uusi lävistys tarttui myös reissusta mukaan. Ei taida enää naamaan mahtua uutta tämän jälkeen, mutta MICRODERMAL olis aivan IHANA. :D Tai uusi tatska...

Väsyneet reissaajat. Oli tuttu paikka, on oltu ennenkin kyseisessä majapaikassa joten eipä hurtat jaksaneet enemmälti hötkyillä, kokeneita matkaajia.

Yritän opetella kokkaamaan...:D Pakastimesta löytyy Parsakaali-Broilerigratiinia, LanttuJauhelihaSoselaatikkoa, Lohikiusausta, Raejuustolaatikkoa (Mukaelma makaronilaatikosta) sekä Pyttipannua lantusta ja HK:n sinisestä. Nam nam.

Tarkoitus oli tehdä vähän syväluotaavampi päivitys, mutta koska on pakko mennä nukkumaan ja asiaa olisi ihan liikaa niin jätetään hautumaan. Yritän pitää taas tauon vähän lyhyempänä, jottei tällaista ongelmaa pääsisi syntymään. Ja yritän ottaa mallia näistä kavereista, ettei stressi pääse yllättämään. :D
- Mirva -

P.S. En käsitä miksi tuo yksi kuva näkyy blogissa isona, tekstissä sitä ei ole ollenkaan joten en pääse muokkaamaan sitä pois...?