maanantai 6. lokakuuta 2014

Hupsis!

Tässä on kyllä unohtunut koko blogi aivan kokonaan...Mietinkin jo, lopetanko kirjoittamisen kokonaan mutta kun en haluaisi sitäkään tehdä. Toisaalta sekä blogin kuvaus että nimi eivät täysin vastaa kuvausta joka aloittaessa oli vahvana minun elämässäni, mutta tilanteet muuttuu, asiat menee eteenpäin ja tulee toisenlaisia haaveita. Jotkut haaveet eivät tunnu enää tavoittelemisen arvoisilta. En tiedä haluanko kuitenkaan aloittaa kokonaan uutta blogia koska menneisyyshän se on mikä meidät tähän päivään tuo. Ehkä siis pidän nimen ennallaan, muutan tietoja ja kuvausta sekä YRITÄN luvata kirjoittaa useammin. Mikä sitten olisikaan sopiva tahti?

Aikaisemminhan olen jo kirjoitellut siitä että ei ne fitness-kisat tunnu enää tavoittelemisen arvoisilta, toki koskaanhan ei voi tietää mutta pidän sitä todellakin liian isona riskinä lipsahtaa takaisin syömishäiriöiseen maailmaan ja ylipäänsä minäkuvan saaminen edes sille tasolle missä se nyt on, on ollut niiiiiiin pitkä prosessi että en todella tiedä haluanko riskeerata sitä kisaamisella. Ja toki kisakuntoonkin tästä on entistäkin pidempi matka. :D :D

Vaan en sano että ei koskaan, sitä ei vaan voi sanoa. :D

Toinen "muutos" on se että enpä tiedä onko tämä syöminen varsinaisesti enää mitään karppausta. Joskin kuka sen määrittää? Keskustelupalstoilla törmää joskus kiihkomielisiin, vaikkapa nyt sitten karppaajiin (tosin niitä kiihkomieliä löytyy palstalta kun palstalta) joiden mielestä et ole oikea karppaaja jos syöt hitusenkaan viljaa/sokeria/mitätahansahiilaria jne. Muistan lukeneeni aloittelevan karpin kysymyksen siitä että voiko syödä kaurapuuroa ja siihen oli sitten vastattu että "et voi, et ole silloin mikään oikea karppi, kaikki viljat pois vaan, sitten se vasta toimii."
TÄH?? Sanoisin että ns. Hyväkarppi-linjaa noudattavan 100g:n hiilareihin kyllä mahtuu kaurapuuro ihan hienosti. Ja onko kaikkea pakko niin tarkkaan määritellä? Olisiko mahdollista kuunnella sitä omaa kehoa, mieltä ja oloa? Mikä pakko on vetää ruisleipää kaksin käsin kun "tämäonainaollutterveellistäjatässäonkuituajatätäpitääsyödä" vaikka saa siitä vatsanväänteitä ja ihon kutinaa? Sama juttu toisinpäin, onko sitä karppi vasta kun vetää pekonia, kananmunaa ja voita. Entäs jos ei pidä pekonista? Okeiii, nämä oli kärjistettyjä esimerkkejä mutta pointti sama. 

Kun tässä on miltei neljäksi kuukaudeksi venähtänyt tämä kirjoitustauko niin pitänee pikakelauksella suorittaa kaikki tapahtunut, ne mitä muistan tähän kirjoittaa. :D

Kesähän oli kertakaikkiaan mahtava noin säiden suhteen, tuli käytyä uimassa melkein joka ilta, koirat ei pistäneet asiaa ollenkaan pahakseen. Joskus uintia tuli harrastettua pariinkin otteeseen päivän mittaan, aamuin illoin. 

Yritin kesän ottaa hieman rennommin, koska se töiden puolesta oli mahdollista. Jumppia ei ole niin paljoa, eikä ihmiset käy hieronnassa/jalkahoidoissa niin usein kuin syksyn viiletessä. Kesän jumpathan meni oikein rattoisasti, usein jumpattiin ulkona. Mikäs sen mukavampaa kuin veivata Zumbaa nurmikolla, ei saatu kyllä yhtään kolaria aikaiseksi joten ensi kesäksi on tavoitetta sheikata äässiä enemmän. :D No ei vais, eihän nyt kolareita kelleen toivo. :)

Syksystähän se lähti tämä rumba taas täydellä teholla pyörimään, jumppaa riittää ja niinhän sitä riittäis muutakin tekemistä. Lätkän pelaamistakin jatkoin kun jäätiin harrastesarjaan jossa pelejä ei ole niin usein. Ei sillä ettenkö pelaamisesta pitäisi, sehän se on koko harrastuksen suola ja sokeri (saunailtojen lisäksi) mutta mulla ei vaan riitä motivaatio keskittymään yhteen lajiin. Mie haluan tehdä sitä, tätä ja tuota. Joten aloitin myös harrastamaan tanssia. Lavasellaisia. Tavoitteena liidellä sulavasti tanssilavoilla ensi kesän. Joopa joo. Lavalle aion kyllä mutta liitely...Voi jäädä haaveeksi. Paniikissa mietin jo että mistäs mie tunnista kaikenmualiman foxit, fuskut ja muut mutta sitten mietin että eihän miun tarvii, mieshän se on joka vie!

Yksi kesän tai paremminkin syksyn kohokohdista oli moottoripyöräkortin saaminen ja köyhtyminen yhden pyörän verran. Asia josta on haaveillut ja miettinyt sitä vuosikausia ja nyt sen sai viimein toteutettu. Sen innoittamana kaivelin jotakuinkin kymmenen vuotta vanhan listan joka jonkun kriisin seurauksena tai omaksi ilokseen oli tullut kirjoitettua "Asiat joita haluan elämässä vielä toteuttaa" ja niinhän vaan oli miltei neljästäkymmenestä asiasta noin puolet toteutuneet. Hassua. Siellä listassa tosin oli ne fitnesskisatkin joiden puolesta en ainakaan sataprosenttisesti enää liputa. :) Mutta niinhän se vaan menee jotta joskus joku haave ei enää motivoi ja silloin siitä haaveesta voi luopua. Kuvia ei ole, mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin, hyvää yötä. - Mirva -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti