Fitness, laihuuden ihannointi, tervettä?

Tätä on nyt ihan pakko miettiä jälleen kerran kun näiden asioiden kanssa on vuosia, vuosikymmeniä jopa tahkonnut elämässään. Luin myös mielenkiintoista blogia http://infitnessandinhell.blogspot.fi/ jossa kirjoittaja kertoo omakohtaisesta kokemuksesta metabolisesta tuhosta eli eräänlaisesta aineenvaihdunnan häiriöstä. En pureudu tässä siihen sen enempää, jokainen voi käydä lukemassa tuosta linkittämästäni blogista. Hyvää tekstiä. :)

Mutta varsinaiseen asiaan. Tuntuu että nykyisin joka tuutista pursuaa sitä painonhallintaa, dieettiä, fitnesstä, erilaisia ohjelmia ja neuvoja. Ei se huono ole. Mutta missä vaiheessa mennään terveellisyyden rajojen yli, joskin sen terveellisyyden nimissä? Ja on hyvä että on olemassa personal trainereita ja ohjeistusta niin liikkumiseen kuin syömiseenkin. Tiedän kyllä kuinka vaikeaa se on aloittaa ja kuinka helppo on huijata itseään. Siinäpä se onkin että kaikki ei perustu siihen syömiseen ja liikkumiseen vaan siihen miten se pääkoppa pidetään läjässä, kuinka motivoidaan ihminen tähtäämään pysyvään muutokseen ja siihen että vaikka vastoinkäymisiä tulee, ei silti tule luovuttaa. Ja se ylipaino...Jos sitä nyt vähän onkin, entäs sitten? Jos ei se tuo terveydellisiä riskejä ja saat kengännauhasi kiinni ilman että maha ottaa vastaan (mulla skrakaa selkä...:D) niin mitä HELKKARIN väliä sillä painoindeksillä on?? Okeeiii, tuo indeksi on huonohko mittari muutenkin. 

Entäs se kireyden tavoitteleminen? Se on tietenkin jokaisen oma asia. Mutta koska tämä on MINUN blogini niin voinen kertoa OMAN mielipiteeni. Tietenkin puolueellinen näkökulma, kun olen itse sahannut painoa edestakas, ollut laiha, ollut vähän tukevampi, lihakset on kai edelleen tallella? On ollut syömishäiriötä, olen kokeillut dieettejä Atkinsista Easy Dietiin, jopa kaalisoppaa. :D Ja jokaikisellä DIEETILLÄ se paino tulee kyllä takaisin. Se on katsokaas se elämänmuutos mikä ei ole ollut pysyvää. Ja painonpudotus aina liian nopeaa, mikä altistaa niin sille aiemmin mainitulle metaboliselle tuholle kuin ylenpalttiselle nälkähormonien kasvulle, joka johtaa runsaaseen syömiseen, jopa ahmimiseen. Ja paino nousee, eikä sille mitään voi.

 Niin, se kireys...Jokainen tavallaan. Mie en vaan enää edes halua tavoitella sellaista kireyttä mikä aiemmin oli haaveena. Kisoihin tuskin lähden ja täytyy muistaa että kisaajillakin se kunto kestää vain yhden päivän. YHDEN PÄIVÄN! Kyllä minäkin haluan että lihakset näkyisi ja muutenkin olisi hyvä olla, niin sisältä kuin ulkoa mutta karu tosiasia on se että kun mennään joko sen oman biologisen painon (eli sen missä se kroppa sitä painoa luonnollisesti pyrkii pitämään ja missä se olisi jopa helppo pitää jos kuuntelee itseään) tai normaalipainon alle, se paino ei kertakaikkiaan lähde alas ilman "vippaskonsteja" eikä myöskään pysy niin alhaalla. Siinä vaiheessa voi kysyä itseltään että jos halua painon pysyvän tietyn rajan alla, onko valmis LOPPUELÄMÄN kiristelemään syömisistään. Valintakysymys tämäkin. 

Muutama juttu myöskin mitä jokainen "laihduttaja" tolkuttaa. "Oon saanu syödä tosi paljon eikä ole nälkä ollenkaan". Kyllä, näin se on. Alussa. Ainakin silloin kun on rasvaa mitä poltella. Sellainen olotila tulee myös kun vedät ruokavalion niin kireälle jotta mahalaukku kutistuu rusinan kokoiseksi ja omenan syötyäsi tuntuu että se räjähtää. Juu ei ole nälkä ei. Edelleenkin, niiden rajojen alittaminen tuottaa kyllä ihan varmasti sen nälän tunteenkin. Viime kesän oma dieettini sisälsi 2xpussikeitto+1xpussipuuro+2-4kpl proteiinipatukkaa/päivä. Ja kirkkain silmin väitin että ei ole nälkä. Noh, ehkä välillä oli. 1000-1500kcal voi olla liian vähän noin 15-20 tuntia viikossa liikkuvalle. 

Kaikki myöskin väittävät että saavat syödä mitä vaan. Sekin on totta. Mutta sentin pätkä HK:n sinistä on säälittävää. Puolikas lenkki on namnam. (Okeiii, on se epäterveellistä.) Niin minäkin sanoin. "Mie syön ihan kaikkee, voita ja lenkkiä ja herkkuja." Niin söinkin. Kerran kahdessa viikossa tai korkeintaan kerran viikossa. Niin, kyllähän yksi karjalanpiirakka pienellä nokareella voita on herkuttelua ja se sentin kaistale lenkkiä...Vai onko? 

Eihän se herkuttelu toki ole se pääasia, ei ole tarkoitus ajaa ihmisiä synnillisesti ahmimaan. :D Vielä yksi asia kiristelyyn liittyen. Se kiristää kummasti myös hermoja. Lisäksi alkaa hysteerisesti pelätä painonnousua, liikkuu pakonomaisesti koska pelkää että yksi lenkki jos jää välistä niin paino nousee tai jos syö vähänkään liikaa, paino nousee, jos syö jotain kiellettyä, paino nousee. Ja tiedättekö mitä? Jos laihdutat itsesi liian rasvattomaksi, kuivaksi, tämä painajainen on totta. Se paino nousee. Kuten aiemmin mainitsin, oletko valmis saavuttamaan painon "vippaskonstein" ja pitämään sen siellä. Se nimittäin yrittää se painonpirulainen nousta normaalirajoille ja naisilla varsinkin siten että hormonitoiminta pelaa. Lisäksi nestettä kertyy helpommin. Ja sitten masentaa kun paino nousee. Been there, Done that. Koittakkee ihmiset hyvät pysyä tasapainossa ja olkaa tyytyväisiä itseenne ja siihen mitä hyvää on niin yleisesti ottaen elämässä kuin nyt sitten vaikka siinä kropassakin, ei ole kaikille itsestäänselvyys olla esimerkiksi terve, vaikka tämä nyt kliseiseltä kuulostaakin. Enkä miekään pysty todellakaan aina olemaan näin järkevä, olen vaan päättänyt että en halua tuhota omaa kroppaani vihaamalla sitä jatkuvasti, sitä paitsi se on hirveäm raskasta eikä johda mihinkään tuloksiin. 

Vaan sitten muihin aiheisiin. Niinkuin treeni. Jumppiahan on vajaat parisenkymmentä vissiin viikkoon nyt, joten esimerkiksi hierontahommat jää vähemmälle. Salilla oon yrittänyt treenailla voimien mukaan ja edelleen aika pitkälti tuntumalla, vihkoa ei ole tullut edes pidettyä mukana. Ei nuo voimat ole vielä ainakaan silti mihinkään karanneet ja salista nauttii ihan eri tavalla kun ei ole jatkuvasti mielessä että "pitää laihtua, pitää olla kireämpi, pitää aloittaa dieetti". Treenaaminen on vaan kivaa! Tässä muutamat photot (ilman shoppia) kollegan ottamana.

Alla oleva liike prässissä väärinpäin olisi tarkoitus mennä kirjaimellisesti päin p**settä. Ja on se kyllä aina kipeäkin. :D

Kun joskus innostuu lähtemään "ulos", mikä tarkoittaa sitä että kuuden aikaan illalla on ihan innoissaan lähdössä, kymmenen aikaan väsyttää, yhdeltätoista olisi jo valmis kotiin muttei kehtaa lähteä kun on kerrankin jaksanut baariin kampeutua, on helpottunut puoli kahdelta kun karaokebaarissa tulee valomerkki ja ajelee tyytyväisenä kotiin, on kuitenkin syytä aina laittautua, etenkin kun normaalisti arkiviikot menee aika pitkälti jumppavaatteissa. Tässä todistusaineistoa. :D

Lomanalottajaiset ja huikea kattaus! Coca-Cola Zeroa ja uusi maku Atkinsin patukkaa, Tokmannilta. Noh, ehkä viikon lomalla ei ole syytä brassailla...

Lomareissuilla pitää aina shoppailla...Pystyikö tällaisia kenkiä jättämään kauppaan? No ei. Siinä tuli kirjaimellisesti se viimeinen niitti joita on pyrkinyt viime aikoina omassa elämässä tulemaan liiankin kanssa, omasta tahdosta ja muiden tahdosta. :D Nämä ihanuudet ja paljon muuta mukavaa löytyy ainakin Lahdesta ja Ylivieskasta sekä netistä Kärkkäinen, viimeistään jos joulun aleihin sinne taas pääsisi...

Junnu kävi jättämässä läjän karvoja ja muutaman litran kuolaa serkkupojan asuntoon, mutta ei pistänyt pahakseen, serkku siis. Tällä hetkellä kotona onkin kivat oltavat kun Samballa on juoksu ja toinen koirista ulisee koko ajan ja toinen järsii ovenkarmeja. Vakaana ajatuksena on leikkauttaa Samba kunhan juoksu menee ohi, tuottaa kärsimystä hurtilla ja emännän korville/hermoille.

Lopultakin...Kuvatus käteen! Ja lisää haaveillen! Tämä on otettu Kiteellä J'store Kiteen tatuointistudiossa, lämpimästi suosittelen!

Aamulenkkimaisemia...Huudeltiin "MUUTA" puolin ja toisin. :D

Ja nyt se löytyi sellainen harja millä selvii takut minunkin kuontalosta. "Wet brush". Pinkki tietenkin. Näitä saa Outokummussa Parturi-Kampaamo Senjuskasta, jossa käyn myös värjäämässä hiukset. Mullahan se on tuttu ja turvallinen punainen, mutta kyseistä väriä saa myös muissa sävyissä, ihan perusvärit löytyy ja sitten niitä erikoisempia, kuten pinkkiä, violettia ja sinistä. Ihanaa. Elumen on myös hellävaraisempi hiuksille kuin "tavalliset" värit, kuten toki myös päänahalle.

Lenkkireitin varrelta löytyi tällaiset kökkänät, liekkö karhun? Näitä on ollut useassa kohti, aivan tienvieressä johon karhu käsittääkseni merkkinsä jättää...EI kovin tuoreet kun koirat eivät saaneet hepulia.

 Loppuun vielä kahden karvaisen kovaääninen muistutus (tai siis eihän se tässä kuvassa kuulu...) siitä että koitappa saaha sitä pötyä pöytään, meillä on nälkä. (Toinen ei jaksa edes pysyä enää tolpillaan...)

Tällaista taasen tälla kertaa, uusi viikko alkamassa, lauantain jälkeen muutama päivä vapaata luvassa. Kivaa viikkoa kaikille! :) - Mirva -