Uusi laji kokeilussa ja arvatkaas tuliko jäädäkseen...;) Tällä viikolla alkoi siis Fittarilla clubilaisten CrossFit-kurssit, tappava laji! Suosittelen lämpimästi, Joensuussa voi harrastaa, kursseille voi ilmoittautua myös ei-jäsenet, hintaan sisältyy kuukauden treenit ja liittymismaksu, sisältäen 8 harjoituskertaa, käykääs katsomassa www.fittari.fi.
Tällä viikolla oli kolme harjoituskertaa, yhden tunnin mittaisia kukin alku- ja loppulämmittelyineen, itse treeniaika "vaivaiset" 15-20 min. Kuulostaako säälittävän vähälle? Niin minustakin. Mutta siihen aikaan kun tyrkätään menemään noin 60 leuanvetoa, 120 kyykkyä, 120 etunojapunnerrusta ja 100 vatsaa niin sitä säälii lähinnä itseään ja vieressä ähkivää kohtalotoveria. Tämä siis vain esimerkki, tälläkin viikolla jokainen treenikerta on ollut erilainen joko painottuen voimaan tai kestävyyteen.
Maanantaina oli ensimmäinen treenikerta, jonka jälkeen jäin vielä hieman myöhässä spinningiin, josta tukka putkella kohti koti"kaupunkia" ja ohjelmassa yksi jumppa.
Tiistaiaamuna totesin tehneeni edellisenä päivänä leuanvetoja (kevennetysti siis, ei jaksa tätä massaa nostaa...:D) koska selkä oli TOOOOSI kipeä, oli sitä hiukkasen vielä eilenkin. Juoksulenkkiähän se ei estä, varsinkin kun nuo kaksi karvaista kaveria sitä tarvitsevat. :) Päivälenkiksi pyöräilin käymään kaverin mökillä, joka ystävällisesti korjaili pyöräilykengän klossin takaisin paikalleen, nimimerkki "En meinannut aiemmin saada kenkää irti polkimesta kuin suurella voimalla", kiittää! :) Kävipä tässä taannoin niinkin jotta unohdin ennen risteystä irroitella kengät polkimista ja hupsis, katseltiin asioita ruohonjuuritasolta. Päivällä vielä kävelylenkki naapurin tyttöjen kanssa ja illalla jumppaa vetämään. Arvatkaa, onko sauna aika hyvälle tällaisten päivien jälkeen...
Keskiviikkona meinasi jo usko loppua, kun CrossFitin päälle oli kaksi omaa jumppaa vedettävänä, reisipakaravatsa ja kahvakuula. Jaksoihan ne sitten kuitenkin. Eilen, siis torstaina vielä zumba ja tämä päivä omista ohjauksista taukoa, kävin vain crossfitissä ja huomenna taas täysillä mennään. :D
Salitreenit on taas alkaneet maistua paremmilta (eli tuskaisemmilta...) kun on jotenkin motivaatio sielläkin kohonnut? Ehkä siksikin ettei ole tullut pihisteltyä tuon syömisen kanssa niin jaksaa kunnolla treenata. Lisäksi olen saanut kaverilta hyviä vinkkejä treenin tehostamiseksi ja uusia liikevinkkejä, kiitosta vaan! Pienetkin jutut piristää. Päätin myös jokin aika sitten, että kaikki salitreenit tehdään kunnolla ja täysillä ja jos ei jaksa niin sitten ei salille mennä ollenkaan. Ja tämän seurauksena on ollut salilta viikoittain 1-3 välipäivää, historiallista! :D
Muista löpinöistä sen verran että on hassua, satunnaisesti myös kiusallista kun viimeinen vuosi ja se työ mitä on tehnyt pitääkseen itsensä kasassa ja "tuntevana" ihmisenä ja päättänyt sen etten "koveta" itseäni, on johtanut siihen että saattaa se itku tai miksei naurukin, liikutus tai muu tunnetila tulla voimakkaana aikaa tai paikkaa katsomatta. Itke siinä sitten kun väkijoukon keskellä kun saat kivan viestin tai naura itseksesi kaupan kassalla. Paha on myös ystävän vauvan nauru joka saa kyyneleet silmiin ja mainittakoon että ei, minä en pode vauvakuumetta. No, eikös ne sano että täytyy olla hullu ettei sekoa? :D
Joka tapauksessa välillä tuntuu että sisuskalutkin on yhtä myllerrystä mutta kai se tästä selkiintyy, sotkentuakseen kenties uudelleen. Se on vaan niin että täytyy elää ja tuntea niin ettei tarvitse katua, sitä mitä jätti sanomatta tai tekemättä, koska ei se ole itseltä pois. Ja ne riskit? Saattaa sattua. Entäs sitten? Ei kai ole mitään mistä ei voisi selvitä. :) Näillä mennään tällä kertaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti