Taas Semilomapäivitys! :)

Heipparallaa vaan! 
Kiirettä on mukamas ollut taas niin ettei ehdi kirjoittaa vaikka koneella tuleekin päivittäin norkoiltua niin työn kuin vapaa-ajankin merkeissä. :) 

Kesä on mennä hujahtanut nopeasti, sillä tajusin tässä yhtenä päivänä että kauhistus, kohta alkaa taas lätkätreenit (Joskin kukaan ei tunnu tietävän milloin ne oikeastaan alkaa...) ja täytyy suunnitella syksyn jumppia. Aika kiireinen, mutta veikkaan että kiva syksy ja talvi tulossa. Uusia kuvioita on myös mielessä, pitkään on ollut mielessä jokin kauneudenhoitoalaan liittyvä, vuosiahan olen sitä kosmetologikoulua miettinyt, mutta ensinnäkään en tässä tilanteessa halua lähteä mihinkään pidempään koulutukseen enkä ehkä ole valmis satsaamaan liiketiloihin sekä erilaisiin laitteisiin niin paljoa kun se vaatisi. Sitä paitsi samassa kaupungissa on jo kaksikin kosmetologia. 

Jotain asiaan liittyvää olisi kuitenkin kiva tehdä, joten nuo kynsien geelaukset yms. kuulostaisivat sellaiselle jota voisi sivubisneksenä alkaa tekemään, ehkä jonkinlaisia käsi- ja kasvohemmotteluhoitoja myös jonkun kurssituksen kautta. Koulutuksia olen jo seuraillut, katsotaan nyt, kyllähän se yleensä johonkin johtaa kun ajatus on jo päässyt tälle tasolle. :)

Treeneihin ja syömisiin seuraavaksi tarttuaksemme niin onpa aika onnellinen olo kun kantapää antaa taas juosta. Eihän siihen mennytkään kuin purkillinen buranaa ja panadolia, muutama tuubillinen voltarenia ja mobilatia, silikonikevennykset, uudet kengät oli pakko ostaa ja viimeisimpänä vaan ei suinkaan vähäisimpänä, TENS-laite! Kertakaikkiaan loistava! Yksi kerta riitti siihen että seuraavana päivänä pystyin kävelemään suht normaalisti. Varoittelin kyllä edelleen jumpparyhmissä että pomppimiseni saattaa näyttää hiukan hassulle kun jalkaa piti varoa. (Onhan se selitys tämäkin...) Muutama päivä siihen päälle niin pystyi melkein juoksemaan. Niin, melkein...Lähdin reippaana lenkille että kyllä nyt jalka kestää ja totesin noin kahden kilometrin jälkeen että eipä ehkä olisi kannattanut...Siinä kun linkkaat menemään ja huomaat että asuinalueellasi tehdään kaivuutöitä (Jotakin SuperHypernopeaa kaapelia, sitä valokuitua kaitennii...?) ja tajuat että piru vie, siellähän on nuoria miehiä. (Tai oliko ne nyt niin nuoria...?) Pakkohan se oli yrittää juosta sulavan rytmikkäästi ohi, mielessä kyllä oli koko ajan että "Ai p**kele kun sattuu...". Loput viisi kilometriä sai taas nilkuttaa...

Pääasia että nyt voi taas juosta, kaksi karvaista otusta kotonani saavuttavat hyvinkin kahdessa päivässä hulluuden rajan, jos ei pääse liikkumaan. Noh, sulavaahan se ei ole edelleenkään, mutta...:D

Kantapään ollessa tulehtunut, tuli ainakin käytyä reilusti pyöräilemässä ja spinningissä, väittävät että se on lätkänpelaajille hyvä harrastus. Katsellaan, kulkisko luistin paremmin ensi kaudella. (Vähän epäilen, ruho on painavempi kannatella kuin viime vuonna, se siitä sulavuudesta tässäkin lajissa...)

Pari viikkoa sitten käytiin ystävien kanssa karaokekisoissa niinkin rajuilla festareilla kuin Suonenjoen Mansikkakarnevaalit. YEAH! Kova meno. :D Eikun oikeesti, menee jo perinteen piikkiin, eikös lie jo neljäs tai viides vuosi kyseisissä juhlissa. Kamalan pelottava esiintymislava, rappusia oikein täytyy sinne kiivetä, ekan biisin aikana jännitti niin että hampaat olisivat kalisseet yhteen jos ei olisi täytynyt suuta pitää auki, se kun on laulun tuottamiseksi jopa välttämätöntä...Jatkoa aiheesta seuraa myöhemmässä vaiheessa, kun kaikki päästiin jatkoon. 

Syömistä olen edelleen yrittänyt opetella. Ja yrittänyt olla aloittamatta dieettiä, tai jos aloitan niin teen sen itseltäni salaa, siten etten kiduta itseäni kitupussikeittodieetillä. :D Tai itse asiassa en edes aloita vaan muutan ruokailutottumuksia. Huh, kyllä tää on vaikeaa...Kaikista hankalinta on saada vaikenemaan se ääni pään sisällä joka kehottaa, suorastaan vaatii laihtumaan. Yhden opettavaisen lauseen kuulin tässä ihmiseltä joka oli laihdutettuaan haukkumista kuunneltuaan päättänyt että yksikään mies ei läskiksi hauku tai vaadi laihduttamaan, ajattelin että kuinka hieno ajatus, tämän päätöksen minäkin teen! Se on hitto vieköön niin että yksikin haukkuminen siihen suuntaan niin hus hus! Siis JOS en jää vanhaksipiiaksi...:D 

Tällä hetkellä on kai tullut eliminoitua kaikki sellainen mahdollisuus joutua haukutuksia, eikä sitä enää jaksaisikaan, tällä mennään ja katsellaan mitä huominen tuo tullessaan. 

Iloisempiin aiheisiin on hyvä lopetella löpinät, ilman kuvia (Missähän miun tikku viipyy...? :D ) ja todeta zumban tehneen hyvää selälle. Ainakin omalleni...:) En ole ohjattavana päässyt käymään zumbassa kipeytyneen kantapään takia, on pitänyt "tyytyä" omiin tunteihin, mutta ehkä ensi viikolla taas. :) Huomenna saattaa vaikka olla ohjelmassa spinning. Mutta näihin tunnelmiin, hyvää yötä! :)