Lauantai-iltaa!

Herätyskelloja on kai syytä laittaa ihan useampi aamulle soimaan...Aikainen herätys aamulla ja eikun valvottaa vaan. Viime yönä sain muutaman viikon ajalta kertyneitä univelkoja pois mutta saattaahan niitä ensi yönä taas tulla lisää, univelkatunteja.

Elämäntilanne on viime kuukausina vaatinut veroaan ja onhan tämä elämä välillä kiireistä ihan omasta syystäkin...:) Ei oikein jaksa keskittyä muuhun kuin treeniin, työhön, ihan omaan itseen siis tavallaan. Pyrin kyllä pitämään tärkeät suhteet yllä edes soittelemalla ystävien kanssa ja onneksi ehtii näkemäänkin, mutta millekään ylimääräiselle tai uudelle ei ole aikaa ja jotenkin kai sitä tekee alitajuisesti omasta tilanteesta sellaisen tarkoituksella, jos ymmärrätte mitä tarkoitan...:D

Ihanaa on kyllä kun jumpat alkoi! Se on vaihtelua, olisi mukava kun niitä olisi ympäri vuoden, kauhean lyhyt on tämä opiston kausi. Pitää vähän tehdä tiedusteluja, olisiko porukkaa kesälle myös ainakin pariin jumppaan, voisin vaikka laittaa pari ryhmää pyörimään firman kautta jos ei opistolta ole halukkuutta kyseiseen asiaan.

Viime aikoina on kyllä ihan hurjiintunut tuo ajatuksenjuoksu kun on alkanut ihan kamalasti kiinnostaa tuo zumba-ohjaajakoulutus. Jotenkin vaan miettii että no, oliskohan minusta sellaiseen, pystyykö sitä tekemään itse niitä koreografioita, olisiko porukkaa tulossa tunneille jne...Eikähän siinä sinänsä mitään, voihan sitä käydä koulutuksen ja miettiä sitten ja pitää muutaman tunnin, lähtee sitten siitä käyntiin homma taikka ei...Kallishan se on jotta siksi kyllä mietityttää että sitten pitäisi oikeasti olla niitä ryhmiä mitä ohjata. Mutta jääköön tämä nyt tällaiselle puolijulkiselle pohdintaosastolle...:)

Stressi on kyllä kamala asia. Tosin vielä kamalampaa se tuntuu olevan siinä vaiheessa kun se vähän helpottaa...Kauhee syötätys/turvotus/inhotus ja masennus tuntuu mielessä ja kropassa vaikka kuinka yrittää vaan olla välittämättä ja selitellä itselleen jotta kyllä se ohi menee. Ja edelleenkin kun on Wanha Syömähäiriöinen niin pienikin heilahdus painossa sinne tänne saa myös mielialan heilahtamaan sinne tänne. Neuvojahan tulee ja on tullut paljonkin. "ei tarvii laihduttaa" ja "nestettä se vaan on", "kyllä se poistuu ihan itsestään", "älä punnitse itseäsi niin usein", "pitääkö liikkua niin paljon", "pitäisit välillä viikon tauon salilta, vois tehdä hyvää". Okeii, lähimmät tietää että voihan sitä neuvoa, en kuuntele luultavasti kuitenkaan. :D Joka tapauksessa, mie oon päättänyt tehdä niin kuin oon päättänyt tehdä. Ja teen sen omaa päätä ja kroppaa kuunnellen, niinkuin se mulle sopii. Edelleen aion siis liikkua paljon ja kyllä, minä aion pudottaa ne muutamat viimeiset kilot niinkuin olin suunnitellut. :)

Edellisenä yönä otin tosiaan univelkoja pois, mikä tarkoitti sitä etten ehtinyt spinningiin/bootcampiin, mutta univaje alkoi olla sitä luokkaa että kerrankin oli pakko tehdä tällainen ratkaisu. Varsinkin kun koko päivä oli töitä. Tai...Piti olla, mutta viimeinen asiakas jätti tulematta, joten istuskelin muutaman tunnin tietokoneella tehden ruokavaliota joka PITI olla valmis jo viimeistään eiliseksi, mutta koko torstai meni pakollisia asioita hoidellessa Joensuussa joten se siitä ruokavalion teosta. Lenkillä kävin siis, salilla tein vatsat, nekin ihan kauhean laiskasti jotenkin (onko se näitä naistenjuttuja kun silloin aina tuntuu että ei tule edes hiki eikä huvita...), kävin hoitamassa sosiaalisia suhteita eli lenkillä hyvän ystävän kanssa ja sieltä meninkin sitten töihin ja kauhealla kiireellä kotiin jotta ehdin sen viimeisen asiakkaan ottaa vastaan joka ei sitten tullutkaan, muutama tunti koneen ääressä istuskelua, kunnes kalorit, hiilarit ja vitamiinit vilisti silmissä...

Aamuksi on kamppeet pakattuna valmiiksi, suunta lätkäpeliin Lappeenrantaan...Ai niin, kuvia on tulossa kun saan puhelimen huollosta, jos eivät ole koko muistia siitä tyhjentäneet...:) Hyvää yötä!