Tässä kun on viime aikoina (kahden vuoden sisällä..?) joutunut pohtimaan koko elämänsä uuteen järjestykseen ja kasaamaan itsensä että voisi tulla taas vahvemmaksi niin väistämättä aina tulee jotain uutta mikä pitää laitaa järjestykseen. Yhtä väistämättä välillä mieleen nousee kysymyksiä siitä että miksi mulle käy näin tai eikö tämä jo riitä...Joskus tuntuu että vääryys ja epäreiluus ulottuu sellaisiinkin tahoihin joita pitää auktoriteettina, ehkä tavallaan suojelijanakin, eikä uskoisi kyseisten tahojen pystyvän käyttäytymään/toimimaan niin. Kaikelle kai on syynsä ja tarkoituksensa ja ehkä entisestäänkin voimistuneen oikeudentajun myötä sitä kiinnittää huomionsa entistä pienempiin asioihinkin. Minusta on siis tullut pilkunn****ja. :D Pohdinkin juuri tänään jotta ainahan sitä on suureen ääneen osannut "tietää" mikä on oikein ja hyväksi ja kuinka tulee toimia. Se on kuitenkin aivan eri asia toimia niin, sanoa asiat ääneet niinkuin ne on, olla rehellinen ja ennenkaikkea vaatia itselleen hyvää ja sitä mikä itselle kuuluu. Kauhean julkisesti kun en voi näistä asioista kirjoitella niin tulee vähän tällaista ympäripyöreää tekstiä, osa ymmärtää, osa ehkä ei mutta koittakaa pysyä perässä. :)
Kuten usein kriiseissä, niin "normaaleissa" kuin minkä tahansa muun aiheuttamissa, päätänsä nostaa miltei aina vanha peikko, syömishäiriö. Asiaa ei tässä "kriisissä" tietenkään auta se että olen kuullut ulkonäköäni koskevia kommentteja, negatiivisia siis. On hankala pysyä järkevänä ja ajatella että "ei se sitä tarkoita" jos päivästä toiseen kuulee kuinka ruma ja lihava on. Tiedän toki järjellä ettei asia ole niin, mutta tämä on taas asioita joita ymmärtää osa, etenkin ne joilla jotakin syömishäiriö taustaa on ja luulenpa että vaikuttaisi ihan kehen tahansa naiseen ilman sairaustaustaa.
Syksyn/talven aikana purin kaiken turhautumisen ja vihan liikuntaan ja siinä vaiheessa kun sitä alkoi olla 4-5 tuntia päivässä, totesin että nyt pitää vähentää ja käyttää vihan purkamiseen muita keinoja. Toki se ruoka on useinkin ollut se keino, tosin ahmiminen/sairas käytös ruokailun suhteen estää sitä todellista tunnetta tulemasta ulos jolloin asia jää taas unholaan ja käsittelemättä. Syksyn myötä hiipi myös masennus ja tuli myös joitakin ahmimiskohtauksia ja sorruin muutaman kerran oksentelemaankin mutta kyllä sitä on onneksi sen verran aikaa tuosta syömishäiriön pahimmasta syöveristä että tajusin itsekin että nyt ei olla oikealla linjalla. Tätä siis tosiaan tapahtui vaan muutamia kertoja, joskin eihän tämä syöminen ihan lapasessa ole...
Sitä on jotenkin niin kamalan ankara itselleen ja pitäisi näyttää siltä ja tältä vaikka se olisi fyysisesti mahdotonta tai ainakin epätervettä. Kehonkuvan vääristyminen johtaa myös siihen että aina vaan on halu laihduttaa. Aina. Se on aivan sama vaikka painaisi 45kg, silti varmaan näkisi läskiä jossain tai pelkäisi painonnousua.
Oon joutunut hyväksymään itsessäni sen ettei minusta koskaan tule ns. "normaalia". Paluuta ei ole ja tulen varmaankin aina tarkkailemaan syömisiä suuntaan jos toiseen. Pitäisi kuitenkin muistaa kuinka paljon on mennyt eteenpäin, esimerkiksi sokeria en ole syönyt kohta vuoteen enkä talven pimeimpänäkään aikana siihen sortunut vaikka prkl vieköön että teki mieli välillä suklaata. :D
Nyt on sekä keho että mieli sen verran väsyneitä että olen keskittynyt lähinnä aamulenkkiin, saliin ja töiden hoitamiseen. Jopa lätkä on ollut vähän tauolla, olin kipeänäkin kyllä...Pohdinta seuraavaa siirtoa varten ruokailun suhteen on aloitettu, jotta ei enää tulisi hakattua päätä seinään saman asian kanssa. Virheistäänhän tulisi kai oppia?
Onneksi on olemassa liikunta. :) Pari päivää kärsin aika kohtuullisen kovasta päänsärystä ja koska suurin osa töistä on vaan hoidettava, uskaltauduin vetämään kahvakuulatunnit tänään. Pää sanoi tuntien jälkeen jotta "jysk jysk" mutta muuten oli aivan mahtiolo! Ihanaa! Mulla on vielä aivan hirmuisen hyvin rutistavat ryhmät jotta ihan todella saa hyvän mielen kun katsoo sitä tekemisen meininkiä. :)
Jaahans, päänsärkyä tuskin auttaa se että mulla on noin neljä tuntia aikaa nukkua, mutta kokeillaan mitä huominen tuo tullessaan...Öitä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti