Ei oikein edes tiedä mistä alottaisi....:) Ihanaa kun on kevät, mieli on auringonvalosta johtuen jo paljon virkeämpi! Ja ehkä myös korviin laitetuilla "nastoilla" on oma osuutensa. Minulle ne laittoi vyöhyketerapeutti, kyseli ensin hiukan vaivoja tms jotta tietää laittaa oikeisiin pisteisiin. No, nyt on sitten hävinnyt väsymys, flunssa ja nälkä. Toimii siis. :D
Paljon on tullut taas pohdittua suhdetta syömiseen/liikuntaan ja katsontakantaa avarsi kummasti ystävän kanssa puhuminen aiheesta. Oon jotenkin ajatellut että tämä tulee aina olemaan kamalaa taistelua, ei ikinä sellaista tilannetta jotta voisi ottaa rennosti syömisen suhteen saati olla ajattelematta dieettiä ja sitä kuinka pitää olla laihempi/kiinteämpi/pienempi/kauniimpi. Jatkuvaa kieltämistä itseltään "herkuista" ja jopa perusruoka-aineista koska olen ajatellut että "tämä ei sovi minulle" ja "tähän tulee himo ja sitten alkaa ahmimiskohtaukset", kunnes ne silmät avautuivat ja totuus plätsähti naamalle. Eihän kysymys ole siitä ruuasta vaan siitä syömishäiriöstä joka edelleen jollain tavoin pitää minua otteessaan ja hallitsee. Murentaa itsetuntoa ja saa tekemään asioita jotka eivät ole terveellisiä vaan lähinnä pakkomielteisiä. Eli ongelma ei helpotu syömisten kontrolloinnilla tai kieltämisellä vaan taas kerran työtä, ajatustyötä. Asenteenmuutos ja itsensäarvostus sekä pyrkimys siihen ettei tarvitse oikeasti miettiä jokaista suupalaa että "oliko tämä nyt liikaa", "lihonko minä", "pakko mennä lenkille kun nyt söin näin", "ihan sama ahmia kun on pilalla jo koko päivä kun söin liikaa", "huomenna aloitan dieetin niin tänään syön kyllä kaikkea kiellettyä". Siihen päälle syyllisyys ja viha että miksi ihmeessä en hallitse tätä, jopa viha omaa kehoa kohtaan kun se ei kertakaikkiaan näytä sille että olisin siihen tyytyväinen. Luulen että näitä voi olla sellaisen hankala ymmärtää joka ei jollain lailla ainakin ole ollut syömishäiriön kanssa tekemisissä, mutta kyllä voin sanoa että se on maanpäällinen helvetti, oman mielen vankila.
Paljon on kuukasien, vuosien jopa viikkojen aikana mennyt asiat eteenpäin ja aikaahan se asenteenmuutos vaatii, mutta hyvällä tiellä jo menossa. Toivon että jonakin päivänä olen siinä tilanteessa ettei itseltä tarvitse varsinaisesti kieltää mitään vaan kroppaa kuunnellen syöminen ja paino pysyy tasaisena. :)
Vaikka nämä hieman "synkkiä" asioita ehkä ovatkin niin en koe olevani surullinen tai murheellinen vaan Fintelligensin ja Lauri Tähkän sanoin "Matka jonka kuljen on tärkeämpi kuin päämäärä". :)
Viikko sitten oltiin ystävän kanssa Zumba-ohjaajakoulutuksessa. Kyllähän siinä lähtee nesteet kivasti liikkeelle kun noin 10h liikuntaa viikonlopun aikaan. Pohkeet!Ah, kuinka tunsinkaan niiden olemassaolon sunnuntaina. Pienoinen kielikylpykin saatiin koska koulutus oli In English. Ihana viikonloppu ja paljon tuli työkaluja ja vinkkiä oman ohjelman rakentamiseen. Tästä se lähtee! Mulla oli viikonlopun asennekasvatuksen jälkeen niin Dirty & Sexy- olo (Se oli se Reggaeton, missä piti olla niiiiiiiin dirty and sexy, jotta...) että miltei tanssien menikin se viikko sitten, meinasin tuolijumpassa jo mummoillekin tuumata että "tissit ylös" mutta onneksi aivotoiminta ehti vähistä yöunista huolimatta väliin ennen lausahdusta.
Treenit on menny ihan kivasti kun on ymmärtänyt itsekin edes hiukan rauhoittaa tuota reutomista. Salit, lenkit,jumpat maistuu oikein kivasti taas! Ensi viikolla pääsee taas Fittarille useammille tunneille, kun opiston jumppakausi alkaa olla taputeltu. Ja oma jumppakausi alkaa. Oon suunnitellut yrityksen kautta pitäväni noin kymmenen jumppaa viikossa, katsotaan kuinka lähtee sujumaan, hiukan jännittää...Tarjolla Pumppia, HitKickFitiä, ReisiPakaraVatsaa, BootCampFitiä, Kahvakuulaa ja Zumbaa. Uusia tuulia siis tavallaan.
Mutta lienee aika kaivautua peiton alle kun joutuu toista silmää säästämään. Hyvää yötä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti