Taas kerran pohdintaa...Ja Zumbaa!! :)

Ei oikein edes tiedä mistä alottaisi....:) Ihanaa kun on kevät, mieli on auringonvalosta johtuen jo paljon virkeämpi! Ja ehkä myös korviin laitetuilla "nastoilla" on oma osuutensa. Minulle ne laittoi vyöhyketerapeutti, kyseli ensin hiukan vaivoja tms jotta tietää laittaa oikeisiin pisteisiin. No, nyt on sitten hävinnyt väsymys, flunssa ja nälkä. Toimii siis. :D

Paljon on tullut taas pohdittua suhdetta syömiseen/liikuntaan ja katsontakantaa avarsi kummasti ystävän kanssa puhuminen aiheesta. Oon jotenkin ajatellut että tämä tulee aina olemaan kamalaa taistelua, ei ikinä sellaista tilannetta jotta voisi ottaa rennosti syömisen suhteen saati olla ajattelematta dieettiä ja sitä kuinka pitää olla laihempi/kiinteämpi/pienempi/kauniimpi. Jatkuvaa kieltämistä itseltään "herkuista" ja jopa perusruoka-aineista koska olen ajatellut että "tämä ei sovi minulle" ja "tähän tulee himo ja sitten alkaa ahmimiskohtaukset", kunnes ne silmät avautuivat ja totuus plätsähti naamalle. Eihän kysymys ole siitä ruuasta vaan siitä syömishäiriöstä joka edelleen jollain tavoin pitää minua otteessaan ja hallitsee. Murentaa itsetuntoa ja saa tekemään asioita jotka eivät ole terveellisiä vaan lähinnä pakkomielteisiä. Eli ongelma ei helpotu syömisten kontrolloinnilla tai kieltämisellä vaan taas kerran työtä, ajatustyötä. Asenteenmuutos ja itsensäarvostus sekä pyrkimys siihen ettei tarvitse oikeasti miettiä jokaista suupalaa että "oliko tämä nyt liikaa", "lihonko minä", "pakko mennä lenkille kun nyt söin näin", "ihan sama ahmia kun on pilalla jo koko päivä kun söin liikaa", "huomenna aloitan dieetin niin tänään syön kyllä kaikkea kiellettyä". Siihen päälle syyllisyys ja viha että miksi ihmeessä en hallitse tätä, jopa viha omaa kehoa kohtaan kun se ei kertakaikkiaan näytä sille että olisin siihen tyytyväinen. Luulen että näitä voi olla sellaisen hankala ymmärtää joka ei jollain lailla ainakin ole ollut syömishäiriön kanssa tekemisissä, mutta kyllä voin sanoa että se on maanpäällinen helvetti, oman mielen vankila.

Paljon on kuukasien, vuosien jopa viikkojen aikana mennyt asiat eteenpäin ja aikaahan se asenteenmuutos vaatii, mutta hyvällä tiellä jo menossa. Toivon että jonakin päivänä olen siinä tilanteessa ettei itseltä tarvitse varsinaisesti kieltää mitään vaan kroppaa kuunnellen syöminen ja paino pysyy tasaisena. :)

Vaikka nämä hieman "synkkiä" asioita ehkä ovatkin niin en koe olevani surullinen tai murheellinen vaan Fintelligensin ja Lauri Tähkän sanoin "Matka jonka kuljen on tärkeämpi kuin päämäärä". :)

Viikko sitten oltiin ystävän kanssa Zumba-ohjaajakoulutuksessa. Kyllähän siinä lähtee nesteet kivasti liikkeelle kun noin 10h liikuntaa viikonlopun aikaan. Pohkeet!Ah, kuinka tunsinkaan niiden olemassaolon sunnuntaina. Pienoinen kielikylpykin saatiin koska koulutus oli In English. Ihana viikonloppu ja paljon tuli työkaluja ja vinkkiä oman ohjelman rakentamiseen. Tästä se lähtee! Mulla oli viikonlopun asennekasvatuksen jälkeen niin Dirty & Sexy- olo (Se oli se Reggaeton, missä piti olla niiiiiiiin dirty and sexy, jotta...) että miltei tanssien menikin se viikko sitten, meinasin tuolijumpassa jo mummoillekin tuumata että "tissit ylös" mutta onneksi aivotoiminta ehti vähistä yöunista huolimatta väliin ennen lausahdusta.

Treenit on menny ihan kivasti kun on ymmärtänyt itsekin edes hiukan rauhoittaa tuota reutomista. Salit, lenkit,jumpat maistuu oikein kivasti taas! Ensi viikolla pääsee taas Fittarille useammille tunneille, kun opiston jumppakausi alkaa olla taputeltu. Ja oma jumppakausi alkaa. Oon suunnitellut yrityksen kautta pitäväni noin kymmenen jumppaa viikossa, katsotaan kuinka lähtee sujumaan, hiukan jännittää...Tarjolla Pumppia, HitKickFitiä, ReisiPakaraVatsaa, BootCampFitiä, Kahvakuulaa ja Zumbaa. Uusia tuulia siis tavallaan.

Mutta lienee aika kaivautua peiton alle kun joutuu toista silmää säästämään. Hyvää yötä! :)

Flunssa voitettu! (toivottavasti...)

Sain oikein ihanan pääsiäisflunssan, joten kivahan se oli viettää kaksi vapaapäivää flunssan alkumainingeissa. Arvelin että kyllä se siitä ja painelin tiistaina töihin. Olo oli tosin siinä vaiheessa jo sen verran kurja että peruin yhden hieronnan. Öisin nosteli lämpöä ja oli tukala olla kun henki ei kulkenut, loppuviikosta ei kärsinyt oikein enää edes hengittää kun tuntui kuin tulta olisi vedellyt keuhkoihin. Kokeilussa oli kaikki mahdollinen Buranasta Pandoliin, astmalääke, allergialääkkeet, höyryhengitys, nukkuminen...Ei tulosta. Tiistain jumppien jälkeen tuntui jopa että ihan vähän helpottaa. Keskiviikkona luulin että kuolen, mutta kunnialla sekin päivä loppuun ja eipä monta tuntia tarvinnut taas nukkua. Torstain jumpat meni jo sekuntikellon avulla kun ei kärsinyt enää liikkua ollenkaan ja yöksi nostikin oikein kunnon kuumeen, vielä perjantaiaamunakin oli 38 asteen tuntumassa. Mars terveyskeskukseen, jossa sain  käskyn höyryhengittää ja syödä buranaa. :D No, mitääm vakavampaahan siinä ei ollutkaan ja sikäli turha reissu. Kuumekin teki tehtävänsä eli olo alkoi pikkuhiljaa kohentua. Pe-La yönä vielä kuumetta, la-aamuna lämpöä mutta siitä kun virta alkoi palautua niin oli ihan PAKKO käydä lauantai-iltana kävelemässä muutama kilometri. Ei saa kertoa kenellekään , tulee saarnoja! Mutta ai että teki hyvää!

Edelleen on tukkoinen olo ja yskittää mutta olo on loistavampi kuin viikkoon. Aamulla oli siis pakko päästä juoksemaan, ihanaa oli sekin. Salilla kävin treenailemassa vähän käsiä ja pitkästä aikaa ajelin Joensuuhun zumbaan kun monta viikkoa jo väliä, pääsiäisen ja kipeänä olon takia. Toivottavasti flunssa olisi nyt tässä!

Kevään jumpat alkavat olla pikkuhiljaa paketissa joten omien jumppien aikataulut on jo suunniteltu ja mainoksetkin laitettu menemään. Tai siis omiahan ne on tähänkin asti ollut mutta talvet palkallisena ja kesät yrittäjänä. Toivottavasti ihmiset innostuvat jumppailemaan, käykääs katsomassa jumpat : https://www.facebook.com/groups/398009926921266/?fref=ts

Treeneistä ei tällä erää kerrottavaa koska viikon ensimmäinen treenipäivä oli tänään. :) Öitä!