Ei taida yhteen kirjoitukseen mahtua kaikki mitä edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut...

Vaikka toisaalta, eihän mulla elämässä mitään suurta ja mullistavaa koskaan tapahdu. :D On vaan ollut aivan hillitön kiire, jopa stressiä. Töitä jokaisena viikonpäivänä. Nyt pikkuhiljaa taas helpottaa kun kansalaisopiston jumpat jäivät tauolle. Se pyhä lupaus tehdä töitä enintään kuusi päivää viikossa mitataan taas kerran. :D

Sattui mukavasti vappu ja pääsiäinen lähekkäin joten katsoin voivani hyvällä omallatunnolla pitää vähän pidempiä pätkiä vapaita. Että on sitten voinut käydä vaikkapa jumpassa Fittarilla...:D Zumbassa on tullut taas käytyä. Se vaan on niiiiiiin kivaa ja kun käy sellaisen ohjaajan tunnilla jolla ei juurikaan samoja kappaleita tunnilla ole niin ei nolaa itseään vetämällä kivasti omia kuvioita tunnin aikana. :D

Lätkähän minun piti lopettaa. Piti. Olevinaan lopetinkin. Meni loppukausi niin väsyneeksi toiminnaksi jo ihan itsensä liian tiukalle vetämisen takia ja kun todella monessa pelissä tarjolla oli vain vaihtopenkin lämmittäjän rooli, tuli kyllä koko kiekkohomma korvista pihalle. Joo, pitäisi varmaankin treenata enemmän jotta pystyisi pelaamaan paremmin. Mutta kun ei riitä aika eikä kiinnostus sikäli että jos treenaisin lätkää vaikkapa 4-5 kertaa viikossa iltaisin, se tarkoittaisi sitä että minun pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Jumpat kun tuppaa olemaan iltaisin. 

No mutta se "piti lopettaa"-osio. Tomerasti raahasin varusteet hallilta ja ilmoitin että en pelaa. Sitten kun ystävä palaverista (siis jossa keskusteltiin joukkueen kohtalosta, jossa en ollut mukana koska minähän olin lopettanut) soittaa jotta oletko mukana, vaikka sitten vain kotipeleissä niin arvatkaa vaan mitä vastasin..."Joooo!" :D Alla vähän kuvia, kuvaajana toimi peleissä Marko Kaasinen. 

Sitten se syy, miksi pelaaminen tulee olemaan haastavampaa ensi kaudella...Saanko esitellä: Touho Möttönen. Ikää tällä hetkellä 13viikkoa, tässä kuvassa muutama viikko vähemmän. Näitä vouhottajia on nyt siis kolme ja "mummo" ilmoitti samoin kuin "ukki" jotta "Myöhän ei sitten näitä hoideta, jotta siihen kahtoin" Eli ensi kaudella ajellaan mahdolliset vieraspelimatkat omalla autolla kera kolmen koiran, uuhhuuhh. 

Touho ja Sisu-Kisu leikkivät usein keskenään, hassua kun nuo kissat ei jaksa hermostua Touhiksen vouhkaamisesta. 

Sisu-Kisu paistattelee päivää...Herra nukkuu päivät ja saalistaa yöt. (Kyllä näistä ainakin joku ihan oikeastikin saalistaa kun tuntuu noita raatoja taikka suolenpätkiä pihalle kantautuvan...)

Tässä jokunen aika sitten sain eräältä herralta (Ja tämä ei sitten ole mitenkään, millään lailla, missään mielessä romanttinen lahja) KÄRSIMYSkukan ja hajuvettä. Kyllä, olen todellakin kärsinyt kyseisen ihmisen takia, toisaalta sen seurauksena olen tullut paljon vahvemmaksi, parantunut lopullisesti syömishäiriöstä, oppinut olemaan rehellisempi itselleni ja muille, taistelemaan omista oikeuksista ja sanomaan asiat suoraan. Ja ennen kaikkea oppinut tuntemaan, kertomaan sen ja näyttämään myöskin. En voi loppujen lopuksi kuin sanoa kliseisesti että päivääkään en vaihtaisi pois vaikka joskus ajattelin etten jaksa enää yhtäkään päivää. Toivottavasti kaikki on rauhaisaa jatkossakin.

Maanantaina kävin Zumba Kids-koulutuksessa, lähtö oli aamulla vartin yli kolme (koska halusin olla ajoissa ja varautua siihen että kaikki ei mene aina niinkuin suunnitellaan, koulutus siis alkoi klo 8.30) Sain onneksi seuraa matkalle, eikä minun itse asiassa tarvinnut ajaa ollenkaan. Mutta kuulen kyllä takuulla koko loppuelämäni tuosta liian aikaisesta lähdöstä, koska "Eihän Ouluun aja kuin kolme ja puoli tuntia". Siinä sitten seiskan maissa pysähdyttiin Tupoksen ABC:lla ja matkaa jäljellä ajallisesti alle puoli tuntia. Ups. No, ehkä kestän, on paljon muitakin asioita joista saan kuulla, niistäkin luultavasti loppuelämäni. :D

Siinäpä ne kaitennii tärkeimmät tällä erää. Jos jotain Hajatelmaa haluaa tähän loppuun heittää, tai mietteitä niin sellaista olen pohtinut jotta kun tämä elämä kuljettelee ja välillä vähän heittelee niin useasti on käynyt mielessä kuinka moniin ihaniin ihmisiin sitä on saanut taas tutustua ja on tullut uusia ystäviä.  Kiitos siitä. <3

Kai se aina niin menee jotta kun joku ovi sulkeutuu niin toinen avautuu vaikka se sulkeutuminen saattaa kirvelläkin, etenkin jos sitä ovea ei sulje omasta tahdostaan vaan se vedetään nenän edestä kiinni. (No, tuo eka oli tunteellista, tämä on Hajatelma)

Hyvää yötä. 

- Mirva -

Joulu(LOMA!!) on jo kohta ovella kolkuttelemassa!

Vielä vähän reilu viikko ja sitten otan yhtä rennosti kun Kisu allaolevassa kuvassa. :D 

Jouluhan se lähestyy, niinkuin joka vuosi...En henkilökohtaisesti jaksa siitä enemmälti hössöttää, ehkä sitä ei yksineläjänä pidä sitä joulua mitenkään erikoisena. Väittävät ainakin että sitten perheellisenä sitä alkaa hössöttää? No, kyllä miekin koirille olen punaiset rusetit laittanut ja sään salliessa lenkkeillyt tonttupipo päässä. Ai niin ja haudallakin on tullut käytyä, joskin yksikin vuosi unohdin missä olen ja kiroilin niin maan p**keleesti kun kynttilä ei suostunut syttymään. Että hävettikö? No pikkusen, joskin luulen että hän kenelle kynttilää vein, olisi kai lähinnä nauranut mölyämiselleni. :) Muistoissa aina vaan, vaikka poismenosta tulee ensi vuoden alkupuolella jo viisitoista vuotta. Kauhean pitkä aika ja tuntuu että vastahan sitä oltiin ylä-asteella. 

Tiedättekö kun ihmiset suree eroa ja miettii jälkikäteen että mitä olisi pitänyt tehdä toisin, tai sitten se toinen vaihtoehto ettei uskalla sanoa mitä ajattelee/tuntee, koska pelkää sitä ettei toinen vastaa tunteisiin, ehkä sitä hylkäämistä, nolaamista? Siis ihan oikeasti, MITÄ VÄLIÄ?? Siis jos hävettää tai joutuu nolatuksi? Entäs jos se toinen nauraa sinun tunteillesi? No kuule, se on ihan sen toisen ihmisen oma häpeä! Mitä voi saavuttaa elämässä, jos ei ota riskejä, jos pelkää sitä että sattuu niin paljon ettei kerro tunteistaan? Tasapaksun keskitien? Ei se tunteettomana eläminen ihan oikeasti ole kivaa. 

Sen minä vaan haluan sanoa että jos just SINULLA siellä on joku ihminen josta välität ja haluat sen hänelle sanoa, oli se sitten rakkautta, ystävyyttä, ihan mitä vaan niin TEE SE NYT! 

Ja siitä haluan myös muistuttaa että mitä sitten vaikka olisikin eronnut? Voi tulla vastaan uusi, parempi? Kenties voit oppia erosta jotain? Joskus ex voi olla myös kaveri. (Ja toisinaan taas ei, koska jotkut haluavat polttaa kaikki sillat takanaan...) mutta MUISTA että joskus voi tulla eteen päivä jolloin on liian myöhäistä sanoa mitään, koskettaa, kertoa tunteistaan. Kyllä minä ainakin kadun, jos nyt mitään voi varsinaisesti katua koska uskon että on silläkin tarkoituksensa miksi tiettyjä juttuja ei ole tapahtunut, enemmänkin niitä mitä olen tekemättä tai sanomatta jättänyt kuin niitä mitä olen tehnyt tai sanonut. 

Johan lähti vakavilla asioilla kirjoitukset liikkeelle. :) No, jatketaan hieman kevyemmillä. Tällainen UusWanha Ihana keittiönpöytä muutti tuossa jokunen aika sitten miun keittiöön. (Kuinka yllättävää kun keittiönpöydästä on kysymys...)

Pöydän entinen omistaja (tai oikeastaan nämä on kai vähän niinkuin lainassa...?) kysyi että "Kiinnostaako pallit myös?" No tokihan pallit kiinnosti. Niitä oli kaikkiaan viisi kappaletta joista neljä tuli pöydän mukana, yksi jäi entiseen kotiinsa mutta on nyt mitä ilmeisimminkin seuraamassa palleja nro:t 1,2,3 ja 4 miun omistukseen. :D (Eikun lainaksi...)

Pöytä on tehty Wanhannäköiseksi (toivottavasti en puhu läpiä päähäni, oletan vaan koska on saman tekijän valmistama olohuoneenpöytä, jotta tekniikka olisi sama...) vuolemalla teräviä kulmia epätasaiseksi joka puolelta, puuta on myös kivasti toholla kärvennetty ja vaha päällä, liekkö tammisellainen tässäkin, kuten olohuoneenpöydässä. Mutta tää on AIVAN IHANA ja sopii kuin nenä päähän miun keittiöön. :) 

Aiheesta toiseen, syksyn lenkkeilykuvia. Äiti oli mukana lenkillä (pyöräillen, ei se pysy miun perässä muuten :D) ja koirat ovat ilmeisesti liian usein päässeet lenkin jälkeen "mummon" ja "ukin" (kun ei noita lapsenlapsia ole siunaantunut muuten kuin näitä karvaisia adoptoituja...Tosin "ukin" mielestä ne eivät ainakaan laske verenpainetta vaan aina kun niitä joutuu vahtimaan niin yläpaine on lähellä kolmeasataa...) jääkaapille koska vanhempieni tienristeyksessä tulee aina stoppi. "Eikö mentäis tuonne, siellä vois olla jääkaapissa makkaraa?"

Kaihoisat katseet...

Aiemmin kirjoittelin uudesta Kisusta, jonka nimi on Kisu tai oikeasti hän on Sisu, äh, no Sisu-Kisu sitten vaikkapa...Hienosti on kotiutunut, kuten kuvastakin voi päätellä. Junnun kanssa ovat ainoat miehet talossa ja hyvät kaverit tietenkin. 

 Kollinpötkylä...

Keittiönpöytä sai seuraa vielä tv-tasosta, joka oli myös kenkätelineenä toiminut. Siihen tarkoitukseen meinasin itsekin sitä käyttää koska ajattelin ettei se mahdu yläkerran viistokattoiseen huoneeseen kunnolla. Tai ettei ainakaan telkkari mahdu siihen päälle. :D Mutta sehän oli kuin luotu paikalleen. :)

 Junnun mielestä marraskuu oli ihan hyvää aikaa mennä uimaan puroon. Hrrrrr...

Kuvia kaveruksista, osa 2...

. 

 Tässä kuvassa on osa miun sänkyseurasta. Useimmiten tuntuu etten itse mahdu sekaan tai ainakin on syytä olla nopea iltatoimissaan koska nämä karvaiset tapaukset kyllä tietää milloin aiot kömpiä yläkertaan ja seuraavat välittömästi perästä. Jos meinaat siitä vielä esimerkiksi lähteä käymään vessassa, voi olla että nukkumatilasi on viety. Vai miltä kuulostaa kaksi koiraa ja 1-3 kissaa samassa sängyssä? Kyllä, koirat nukkuvat sängyssä. :D Aamuisin ensimmäisenä minua tuijottaa musta naama. Tai jos on niin pimeää etten nää sitä naamaa niin joko kuulen A. Tuhinan B. Hännän heilutuksen (PAUKUTUKSEN!) C.Naama alkaa kastua. (Ne nuolee, hitto vie...)

Kuontalonvärjäysoperaatio oli tuossa jokunen viikko sitten. Meinattiin ensin laittaa violettiä, mutta tuli liukuvärjäys punaisesta pinkkiin. Elumenilla tietenkin. Ja paikkahan on Parturi-Kampaamo Senjuska, löytyy myöskin facebookista, käyhän tykkäämässä! :)

 Kissanpötkylä ja koiranroikalekuvia jälleen, olenkohan hieman tylsä...:D

 Uunin läheisyydessä on hyvä kissan lämmitellä, kylmä ilma on kamala asia....

 Konkurssipesät x3 (Lue: Syövät omistajansa konkurssiin...) Harmi ettei tähän saa ääniä, se on meinaan jonkinmoinen konsertti aina kun heillä on nälkä. Tai siis aina kun he haluavat ruokaa, tiedä siitä nälästä...400g:n purkki on kerta-annos. Ja aina pitää syödä usein, vähästä en menisi puhumaan...

 "Nyt lopeta se facebookissa istuminen ja ala rapsuttaa!"

 Tällaista jälkeä tuli jokunen viikko sitten kun olin jumppaa ohjailemassa ja oli tosiaan joku peruuttanut auton päälle. Onneksi oli lapun jättänyt, vastapuolen liikennevakuutuksestahan nämä menee, mutta olis saattanut sattua sieluun jos olisi pitänyt omasta pussista maksella.

Kuin Kissa ja Koira?

 Junnu oli sitä mieltä että MoonBootsit on Out. Niin Out. Tai oli ne tavallaan In. Junnun mahassa. Hyvä syy ostaa uudet kengät?

Tosiaan, se lomahan se häämöttää jo ihan ovella. Onneksi on saanut ikäänkuin kevyemmin laskeutua siihen, totesin jo pari vuotta sitten että se ei ole oikeasti hyvä idea tehdä kolmea neljää viikkoa putkeen töitä siitä ilosta että loma on siellä kolmen neljän viikon päässä. Arvatkaapa onnistuuko lomalla rauhoittumaan sitten ollenkaan...Pitäisi varmaan loman alussa käydä myös piikki tuohon kantapäähän, joka antaa kyllä liikkua mutta voi kauhistus jos jää paikalleen...Sitten on kipeä. Toki jonkin verran liikkuessakin, mutta...Jonkun verran vaan pelottaa, siis piikki kantapäähän, yäk? 

No mutta, iltarutiineista jäljellä vielä pyykkien levitys narulle, telineeseen siis? :D Hyvää yötä!

Flunssa pitää otteessaan.

Viime lauantaina oltiin pelireissulla Kuhmossa. Koko viikon oli ihan hyvä olo, toisin kuin yleensä flunssaa edeltävinä päivinä, pelissä tuntui jaksavan ihan kivasti...Mutta puolessavälin tulomatkalla alkoi tuntua kurkussa pieniä kaktuksia ja yskittikin. Ajattelin että johtuu vaan kiivaasti hengitetystä kylmästä jäähalli-ilmasta (Joskus näin on käynyt...) mutta kyllähän la-su välisenä yönä jäi unet vähiin kun kurkku meni niin kipeäksi että heräsin omaan nielaisuuni ja lisäksi kuume nousi päälle 38 asteen, mikä on harvinaista kun ei yleensä nouse oikein edes lämpöä. 

Sunnuntaipäivältä joutui sitten työt perumaan ja ihan OIKEASTI, epäilijöille vaan tiedoksi makasin KOKO päivän sohvalla ja tyhjentelin tehokkaasti niin omaa päänsisäistä kuin digiboksin kovalevyä. Milloinhan lienen viimeksi yhtä kauan tuijotellut sarjoja ja leffoja yhtä soittoa. Telkkarissani siis on sellainenkin toiminto että jos se on tarpeeksi kauan päällä niin se yrittää itse sammuttaa itsensä jos ei paina tarpeeksi ajoissa jtn nappia...? :D No, siinä meni tosiaan sarja ja elokuva jos toinenkin, House, Olipa Kerran, Vampyyripäiväkirjat, Poliisit, Suomen Tulli, C.S.I., Vares (tietenkin, Antti Reini on iiiiiiiihana) :D

Maanantaiksi toivuin jokseenkin työkykyiseksi (lue: ei ollut kuumetta) joten painelin jumppia vetämään ihan jo siitäkin syystä että opiston kausi alkaa olla lopuillaan eikä huvittaisi enää viimeisiä jumppia alkaa siirtelemään. Sitä paitsi, yrittäjänä se vaan menee niin että jos joudut sairastumisen takia siirtelemään asiakkaita tai jumppia niin teet sitten seuraavat pari viikkoa kahta kauemmin töitä kun ei oikein viitsi kenellekään sanoa että no siirretään tuo aika tuonne kolmen kuukauden päähän kun on väljempää...:D

No, kohta viikko takana ja olokin pikkuisen parempi, jätin treenit väliin kun ei ole viikonloppuna pelejäkään että saisi huilata edes yhden illan ja pääsisi ajoissa nukkumaan. 

Tällä viikolla ei siis "ylimääräisiä" treenejä ole juuri ollut, kerran kävin lenkillä ja kerran salilla. Mutta onhan noita muuten...Maanantaina tuolijumppa, Zumba ja "Remix"-jumppa (sisälsi osioita kolmesta eri jumpasta). Tiistaina ReisiPakaraVatsa, BootCamp ja Zumba. Keskiviikkona 2 x Zumba ja 2x Kahvakuula. Tähän väliin täytyy sanoa että mulla on ihan mielettömän hieno ja tekevä ryhmä tuolla savon puolella, ihan uskomattomia mummoja! Vedettiin zumbaa ja olin toki valinnut niitä hieman "kevyempiä" kappaleita, enimmäkseen salsaa, cumbiaa, bachataa jne...Loppujen lopuksi veivattiin ihan samoja viisuja kuin omalla "perus" Zumba-tunnilla. Ihan hillitön meininki ja kaikki teki hienosti ja täysillä. 

Karu pudotus maanpinnalle seuraavassa ryhmässä, "onko pakko ottaa näitä tansseja", "voidaanko tehdä jotain muuta kun tässä tulloo hiki". Ja pisteenä ii:n päälle: "Toin sulle näitä miun omia levyjä, soita näitä kun nää on paljon parempia ja nää on hitaampiakin". Sen lisäksi musiikki on liian kovalla, musiikki on liian hiljaisella, musiikin pitäis olla suomenkielistä, musiikin pitäis olla englanninkielistä, ei tätä keppijumppaa, minä en tykkää kahvakuulasta, minä en voi tehä tätä enkä tuota...Eeehh, tuota? Hieman hankalaa miellyttää?

Kaiken kukkuraksi tullessani autolle, pyyhkijän alla oli lappu ja takalokasuojassa lommo. Onneksi oli rehellinen törmäilijä ja jätti yhteystietonsa. 

Tänään kauhistelin omaa ruokavaliotani. Aiemminkin oon kyllä tainnut mainita että hirveää jos joku jolle olen tehnyt ruokavalion, näkee miun ostoskorin. Huh huh. Kun on kauhea kiire ja väsynyt niin tulee entistä enemmän syötyä mitä sattuu, missä sattuu. Ja se on asia mille haluaisin tehdä jotain. Kuitenkin aika paljon vietän aikaa urheilutalolla missä eväät saa jääkaappiin ja on myös mikro missä lämmittää. Ongelma on se että on hyvin vähän aikaa tehdä ruokaa. Pakko on kuitenkin yrittää ja tehdä vaikka isompia annoksia kerralla. Tällainen "roskaruoka"-dieetti meinaan vie voimia yllättävän paljon ja vaikuttaa pahasti palautumiseen. Tästä siis projektia jatkoon. 

Joulua odotan kovasti, en varsinaisesti sen joulun takia, mutta mulla on PITKÄ VAPAA! AH, tulee niiiiiiin tarpeeseen. Sitä ennen pieni hengähdystauko ensi viikonloppuna kun on itsenäisyyspäivä eli vähän vapaata. 

Vuorokausi ehti vaihtua kun jäi kirjoitus eilen illalla kesken, joten jatketaan sitten perjantain puolella. Tänä aamuna heräsin ilman kellon soittoa. Puoli tuntia kellon oletetun soimisen jälkeen. Vuan on puhelimesta akku niin finaalissa jotta oli loppunu yöllä eikä herätyskello tietenkään soinut. Onneksi ei tarvinnut herätä kuudelta, olis voinu aika iloisesti mennä jokunen tunti yli...

Tänään ei ollut onneksi mikään maailman raskain päivä, muutamia hierontoja ja yksi jumppa. Sen verran ajattelin flunssasta toipuneeni että menin spinningiin. Huh. Henki meinasi lähteä. Oma jumppa siihen päälle vielä, joskin ei se enää niin pahalle tuntunut. :D Siinäpä se ilta vierähti, kotona vielä vähän siivousta ja uuninlämmitystä...Hyvää yötä! - Mirva -

CROSSFIT!! (Ja vähän muutakin...)

Uusi laji kokeilussa ja arvatkaas tuliko jäädäkseen...;) Tällä viikolla alkoi siis Fittarilla clubilaisten CrossFit-kurssit, tappava laji! Suosittelen lämpimästi, Joensuussa voi harrastaa, kursseille voi ilmoittautua myös ei-jäsenet, hintaan sisältyy kuukauden treenit ja liittymismaksu, sisältäen 8 harjoituskertaa, käykääs katsomassa www.fittari.fi. 

Tällä viikolla oli kolme harjoituskertaa, yhden tunnin mittaisia kukin alku- ja loppulämmittelyineen, itse treeniaika "vaivaiset" 15-20 min. Kuulostaako säälittävän vähälle? Niin minustakin. Mutta siihen aikaan kun tyrkätään menemään noin 60 leuanvetoa, 120 kyykkyä, 120 etunojapunnerrusta ja 100 vatsaa niin sitä säälii lähinnä itseään ja vieressä ähkivää kohtalotoveria. Tämä siis vain esimerkki, tälläkin viikolla jokainen treenikerta on ollut erilainen joko painottuen voimaan tai kestävyyteen. 

Maanantaina oli ensimmäinen treenikerta, jonka jälkeen jäin vielä hieman myöhässä spinningiin, josta tukka putkella kohti koti"kaupunkia" ja ohjelmassa yksi jumppa. 

Tiistaiaamuna totesin tehneeni edellisenä päivänä leuanvetoja (kevennetysti siis, ei jaksa tätä massaa nostaa...:D) koska selkä oli TOOOOSI kipeä, oli sitä hiukkasen vielä eilenkin. Juoksulenkkiähän se ei estä, varsinkin kun nuo kaksi karvaista kaveria sitä tarvitsevat. :) Päivälenkiksi pyöräilin käymään kaverin mökillä, joka ystävällisesti korjaili pyöräilykengän klossin takaisin paikalleen, nimimerkki "En meinannut aiemmin saada kenkää irti polkimesta kuin suurella voimalla", kiittää! :) Kävipä tässä taannoin niinkin jotta unohdin ennen risteystä irroitella kengät polkimista ja hupsis, katseltiin asioita ruohonjuuritasolta. Päivällä vielä kävelylenkki naapurin tyttöjen kanssa ja illalla jumppaa vetämään. Arvatkaa, onko sauna aika hyvälle tällaisten päivien jälkeen...

Keskiviikkona meinasi jo usko loppua, kun CrossFitin päälle oli kaksi omaa jumppaa vedettävänä, reisipakaravatsa ja kahvakuula. Jaksoihan ne sitten kuitenkin. Eilen, siis torstaina vielä zumba ja tämä päivä omista ohjauksista taukoa, kävin vain crossfitissä ja huomenna taas täysillä mennään. :D

Salitreenit on taas alkaneet maistua paremmilta (eli tuskaisemmilta...) kun on jotenkin motivaatio sielläkin kohonnut? Ehkä siksikin ettei ole tullut pihisteltyä tuon syömisen kanssa niin jaksaa kunnolla treenata. Lisäksi olen saanut kaverilta hyviä vinkkejä treenin tehostamiseksi ja uusia liikevinkkejä, kiitosta vaan! Pienetkin jutut piristää. Päätin myös jokin aika sitten, että kaikki salitreenit tehdään kunnolla ja täysillä ja jos ei jaksa niin sitten ei salille mennä ollenkaan. Ja tämän seurauksena on ollut salilta viikoittain 1-3 välipäivää, historiallista! :D

Muista löpinöistä sen verran että on hassua, satunnaisesti myös kiusallista kun viimeinen vuosi ja se työ mitä on tehnyt pitääkseen itsensä kasassa ja "tuntevana" ihmisenä ja päättänyt sen etten "koveta" itseäni, on johtanut siihen että saattaa se itku tai miksei naurukin, liikutus tai muu tunnetila tulla voimakkaana aikaa tai paikkaa katsomatta. Itke siinä sitten kun väkijoukon keskellä kun saat kivan viestin tai naura itseksesi kaupan kassalla. Paha on  myös ystävän vauvan nauru joka saa kyyneleet silmiin ja mainittakoon että ei, minä en pode vauvakuumetta.  No, eikös ne sano että täytyy olla hullu ettei sekoa? :D

Joka tapauksessa välillä tuntuu että sisuskalutkin on yhtä myllerrystä mutta kai se tästä selkiintyy, sotkentuakseen kenties uudelleen. Se on vaan niin että täytyy elää ja tuntea niin ettei tarvitse katua, sitä mitä jätti sanomatta tai tekemättä, koska ei se ole itseltä pois. Ja ne riskit? Saattaa sattua. Entäs sitten? Ei kai ole mitään mistä ei voisi selvitä. :) Näillä mennään tällä kertaa. :)

Surua puserossa, silti hymyillen eteenpäin!

Heti alkuun aihe on muuta kuin treenit. Hiukan surullisemmissa merkeissä on menty, puolitoista viikkoa sitten rakas Minttu eli Taka-Tapiolan Merimiina (s. 20.10.2000) piti nukuttaa ikiuneen. Jalka alkoi alunperin vaivata jo useita viikkoja sitten, ei pahasti, mutta huomasin että ontui toista takajalkaa välillä. Sitten tilanne paheni, ja paikallisen eläinlääkärin kanssa puhelimessa sovittiin että aloitan vanhukselle särkylääkkeet, epäilynä oli nivelrikko. Pari päivää meni kivasti, Minttu oli kuin nuori neitonen, pirteä kuin mikä (paitsi sitähän se oli ihan loppuun saakka...) mutta astui jalalla hyvin, olin jo ajatuksissani viemässä lenkille...Kunnes tilanne paheni äkkiä niin ettei lauantaina 18.5 enää astunut jalalle ollenkaan vaan laahasi perässään, jalka näytti jopa sille kuin se olisi ollut sijoiltaan, Minttu piti sitä kummallisesti toisen jalan takana. Olisin halunnut viedä Mintun paikalliselle eläinlääkärille, koska hän on aina niin hienosti hoitanut, myös Minttua vuosia sitten kun oli vatsalaukunkiertymä (sitkeä hurtta, siihen kai useinkin kuolee, vaan ei Minttu <3) mutta tilanne oli niin pahannäköinen että soitto päivystävälle ja nokka kohti Joensuuta. Itkin jo katsoessa koiraa, silmistä tiesin että takaisin ei tulla...Röntgenkuvat osoittivat sen kyllä täysin todeksi. Niin pahasti haurastunut toinen reisiluun pää ettei sitä käytännössä edes näkynyt. Eläinlääkäri ei osannut täysin sanoa oliko haurastunut vai jo peräti murtunut, mutta toki suositteli eutanasiaa, kirurgian (Täh? Mitä sille edes olisi voinut tehdä? Tekonivel...?) ja kipulääkkeiden  sijaan.  Minä sanoin siihen että ilman muuta, tiedän kyllä että se olisi vain Mintun kärsimystä ja samalla kärsisin itsekin. Oli hirvittävää katsella jo se yksi päivä kun tajusi että nyt ei kaikki ole ihan oikeasti kunnossa. Ja niin Minttu sitten nukutettiin...Eläinlääkärin kunniaksi täytyy sanoa jotta antoi aikaa olla ystävän vierellä ja varmisti vielä että ei enää sydän lyö, jonka jälkeen tehtiin vielä paperit valmiiksi tuhkaukseen toimittamisesta. Mietin vaan että kuinkakohan paljon se mies kohtaa itkeviä naisia...:) Tänään oli tullut ilmoitus jotta tuhkauurna odottaa postissa, onhan se eräänlainen piste, hautajaiset tavallaan...Ikävä on ja itkettää mutta sain Mintun pitää ennätyksellisen kauan, kokonaiset 12,5 vuotta ja kaikkein parasta on se että Minttua ei koske. Tässä vielä muutamia kuvia Mintusta, ihan niitä viimeisiä. 

Muistoissani aina, Taka-Tapiolan Merimiina "Minttu"

20.10.2000-18.5.2013

Kaksi kotona olevaan Samba ja Junnu ovat saaneet kyllä extrahuomiota parkuvalta emännältä ja yösijan patjalta vierestä. :D Tässä vähän talvisempaa kuvaa, lenkille lähdössä Samba+Junnu

Ja sohvallahan meillä ei tosiaan saa olla...:D

Muihin aiheisiin: Eväksistä ja treenistä sen verran että sokerin käyttö on pitänyt jättää minimiin, yksinkertaisesti siksi että on niin huono olo siitä ja se ei kertakaikkiaan sovi minulle ja kaiken lisäksi lisää ahmintaa jotta eiköhän se kokeilu ollut siinä. En edelleenkään ole alkanut millekään dieetille vaan pyrin tasapainoon mutta sokerinsyöminen vaan EI SOVI minulle. Kyllä se meinaan kuitenkin lähti lopulta lapasesta. Ilmankin pärjää niin tällä mennään...

Treeniä on ollut aikamoiset määrät, johtuen omista jumpista (Kahvakuula, bootcampfit, reisipakaravatsa, hitkickfit, steppumppi, ja zumba...) ja sitten kun on hullu niin pitää ajella vielä Joensuuhun muiden tunneille, on spinning, bodyarmy, reggaeton ja zumba. :D Harmi vaan kun reggaeton nyt loppuu kesäksi...:/ Mutta onneksi on zumba! Harmittaa kun en ole useampaan viikkoon päässyt, jotenkin ollut kaikenlaista, viime viikolla käytiin naapurin tyttöjen kanssa tyhjentämässä Ikeaa, mikä olisi onnistunut paremmin jos olisi ollut enemmän tilaa. :) Salilla oon tehnyt treenit aika fiilispohjalta, yritän laitella jossain vaiheessa painoja ja sarjoja ylös jotta sais tännekin vähän tuloksia. :) Ihana kevät ja kesä ja taas koko ajan eteenpäin, surusta huolimatta. Mutta niinhän se vaan on, elämässä joutuu luopumaan sellaisistakin  mistä ei haluaisi ja on vaan pakko oppia elämään sen kanssa. <3

Viikko taas puolessa??

Miten viikot meneekin niin nopeasti? Ei kai ehdi ihmetellä ajan kulumista kun on jatkuvasti tekemistä. :) Maanantait alkaa aina rapsakasti neljällä jumpalla ja siihen oli päälle vielä yksi hieronta joten loman jälkeinen työhönpaluu kyllä sujui ihan huomaamatta. (Ai mikä loma...? Kirjanpitoa, jumppaa, pikareissu Lahteen, siivousta...Nooh, ammatinvalintakysymyksiä. :D)

Tiistaina taas hierontaa ja pari jumppaa, jonka jälkeen lätkätreenit, jossa kovasti ihmettelin että kuka hemmetti suunnitteli taas sellaset jumpat että en jaksa luistella....:D Lätkästä puheenollen, harkinnassa on ollut että lopettaisin pelaamisen. Mielipide vaihtuu päivittäin, tai monta kertaa päivässä. Tiedän, että tämän talven jaksamiseen ja motivaatiopulaan on suurimpana syynä olleet henkilökohtaiset asiat. Rankkaahan se on vaikka  kaikki olisikin ihan hyvin (perheasiat on kunnossa ja urheilu on kivaa...) mutta omat syynsä tämän talven ajatukselle lopettamisesta tulivat kyllä ehkä muualta kuin pelkästään oman jaksamisen epäilystä. Joskin töitä olisi hyvä tehdä kun niitä on ja haluaisin siinä kehittyä ja sitä kehittää, lätkä sitten vie talvisin, joka on muutenkin kiireisintä aikaa, jo suoraan kaksi iltaa viikosta + viikonloput. Jätetään asia hautumaan...

Juoksu on taas maistunut kun muutaman päivän otti hieman rennommin. Kipeänä olon jälkeen on vaan pitkästä aikaa joutunu turvautumaan astmapiippuun, vai liekkö ahdistus henkistä...?

Arvaatkas mitä olen alkanut tehdä vuosien tauon jälkeen? Juomaan proteiini/palautusjuomia! Toki edelleen karppauksen näkökulmasta eli ei tuhottomasti hiilareita, lähinnä ne tulee siitä kun sotken jauheet maitoon, ei niitä kertakaikkiaan pysty veteen sotkettuna juomaan, yäks...Tämä vaihtoehto tuli ajankohtaiseksi lähinnä siksi että se on paljon, paljon parempi kun proteiini- ja Atkinspatukat, joita aika runsaallakin kädellä tuli välillä ääntä kohti mätettyä, kun ei tien päällä tai jumppien välissä kunnollista ateriaa ehtinyt/pystynyt syömään. Ja sitä paitsi patukat koukuttaa vaikkei niissä sokeria olisikaan.

Salilla treenasin maanantaina jalat (nehän ei muuten rasitukaan ollenkaan...), eilen kädet ja tänään vatsat. Huomenna ohjelmassa selkä, perjantaina ajatuksena oli pitää salilta lepopäivä (varmaan juu...)

Tänään päivän kaksi viimeistä jumppaa, eli 2x60 min kahvakuulailua imi mehut aika täydellisesti, joten kelloa kun katsoo, voi taas kerran todeta miten tietyntyyppisen liikunnan harrastaminen iltamyöhällä karkottaa unet kivasti. No, uuneista on vielä pellit laittamatta kiinni joten ei nukkumaan pääsisikään (jollei tee niinkuin usein käy, että uunit tulille, kello soimaan parin tunnin päähän, pellit kiinni ja takaisin nukkumaan...) ja onneks boksin kovalevyllä on eiliset kolme suosikkisarjaa oikein putkeen tallennettuna, Grimm, House ja Supernatural. Ja hitsin vitsi kun unohtui Housen uusin jakso maanantailta laittaa TAAS tallennukseen. Se on tämä muisti...Tänäänkin kävin kaupassa ja koko ajan mielessä oli että jotakin piti ostaa, muutakin kuin Coca-Cola Zeroa jota ilman en pärjää kovin montaa tuntia. Unohtunut asia muistui kyllä mieleen noin viisi minuuttia kaupasta poisastumisen jälkeen, mutta myöhäistä se siinä vaiheessa oli. Ehkä post-it laput otsassa auttais...?

Näillä taas mennään, viikon loppusuora startataan huomenna...Hyvää yötä! :)

Iltamietteitä...

Mistähän sitä aloittaisi tämän pohdiskelun? Tuli jo palautetta että pitäisi blogia kirjoitella, liian pitkä tauko. :D Joo tiedän, mutta on vaan ollut niin älytön kiire jotta tuntuu ettei ehdi mitään, vaikka samallahan sitä kirjoittelisi edes lyhyen tekstin kun selailee nettiautossa maasturinkiilto silmissä autoja...:) Se tuo talvi taas muistuttaa siitä että oman autoni puskuri ei ole suunnilteltu teiden auraamisen mutta käytännössä sitä väkisinkin sivuteillä tulee harrastettua kun on tuo auton painopiste aika matalalla...Joten siitä siis johtunee aivan hillitön maasturikuume ja koska olen hyvin vaatimaton ja pieniä autoja rakastava ihminen (Näkeekö sarkasmin...?) niin pakkohan se oli heti alkaa etsiä sieltä isoimpien autojen joukosta. Se vaan tuo kulutuksen pompsahtaminen 5L dieseliä sataselle ---> 10Ldieseliä sataselle saattaisi aiheuttaa jonkinmoisen loven kukkaroon joten yritän hillitä itseni.

Tässä on ollut kaikenlaista kiirettä ja hulinata, ei aina niin mukavia juttuja henkilökohtaisessa elämässä, mutta onneksi siihen mahtuu koulun loppuminen eli valmistuminen ja siitä taisin edellisessä kirjoituksessa mainita. Töissä on kiirettä, tottakai, mutta edelleenkin se on se voimavara, yksi muiden joukossa, millä on selvitty vaikeistakin päivistä vaikka toisinaan tekisi  mieli lyödä hanskat tiskiin ja mennä makaamaan sohvalle. Ei siis työn takia vaan niiden henk.koht. asioiden takia. Sitä en ole kuitenkaan tehnyt ja jokaikinen kerta kun oon vaan mennyt ja ohjannut tunnit, hieronut tai tehnyt jalkahoidon niin hupsis sitä huomaakin jotta ei väsytä, ei kenkuta, ei ota päähän eikä tee mieli lyödä hanskoja tiskiin. Ihmiset saa vaan niin hyvälle tuulelle, siinä piristyy itsekin! :)

Toinen, tai oikeastaan ensimmäinen asia mikä saa jaksamaan, on ystävät. Voi taivas miten pitkäpinnaisia niiden pitääkään olla kun jutut jatkuu, tosin osin itsestä riippumattomista syistä, samana kuukaudesta toiseen. Toivois vaan että sitä muistaa kiittää tarpeeksi usein ja olla kiitollinen siitä että on hyviä ihmisiä ympärillä. Silloin kai voi muistaa sen että kyllä suurin osa ihmisistä on hyviä.

Kolmas asia millä jaksaa on se mitä tässä blogissakin olen aika pitkälti käsitellyt, eli harrastukset. Vähän ristiin toki menee työ ja harrastukset mutta siinä käy siis niin ettei töissä aina muista että on töissä. :) Monipuolisesti oon yrittänyt harrastella edelleen, eli juoksu, sali, spinning, bootcamp, kahvakuula, zumba, vesijuoksu, lätkä, pumpissakin kävin tänään ja kävelemässä tulee käytyä viikoittain useamman kerran.

Nythän omat jumpat jää pikkuhiljaa tauolle joten joulutauon aikana ehtinee käydä useammin Joensuussa jumpilla, toivottavasti myös FitnessArmyssa, ai kun olis kivaa! Ja nukkuminen on suunnitelmissa lomalla myös. Ei kai sitä väsynyt ole jos nukkuu kaksi tuntia silleen että kello soi koko ajan...

Ruokapuolesta sen verran jotta ainahan se on mielessä että no niin, pitäisi kireämpi olla...Se vaan tuottaa näillä liikuntamäärillä hankaluuksia se dieetti. Perjantaina tulikin innostuttua antidieetille ja tuoreiden joulutorttujen syöntiin (joo tiedän ettei se ole karppia...) ja arvatkaas kuin hirveä olo oli lauantaina...Jopa närästi, mitä ei koskaan tapahdu vaikka söisin mitä! Ehkä sitä sitten jouluun asti jaksaa olla herkuttelematta nyt...Ainakin kun taas kerran kuuli että läskihän sitä on, ihan useampaan kertaan toistettuna että varmasti ymmärrän. Joo-o. Ja sehän on yks ja sama olenko, koska tiedän että tätä nimittelyä käytetään vain koska se on pahinta mitä entiselle anorektikolle/bulimikolle voit sanoa. Jos se nyt on jo ylipäänsä naiselle hirveää niin kyllähän ensimmäinen reaktio itsellä ainakin on että tekee mieli lopettaa syöminen. Ja joutuu ihan toden teolla järkeilemään itselleen asiat ettei lähde lapasesta.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa (No ei, mutta pakko on lähteä ruokkimaan koirat ja painua nukkumaan että saa edes vähän yli neljä tuntia olla kyljellään...) joten yritän seuraavan kerran jatkaa ennenkuin alkaa tulla huomautuksia! :D

Pohdiskelua...

Perjantaina kävin tekemässä, toivottavasti viimeisen rutistuksen, jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittamiseksi. Oli siis viimeinen näyttö, joka toivottavasti nyt johtais siihen että lopultakin valmistun. Kyllä on ollu niin tuskien taival tää koulunkäynti, että nyt en ihan heti lähde. (Ja kuitenkin vuoden päästä viimeistään alan haahuilla jotta mitäkä sitä...?) Toivotaan että haastetta riittäis vaikka lyhyemmistä koulutuksista jos pakottava tarve iskee. Ne kun ei nuo kirjalliset tehtävät + koulun penkillä istuminen ole muutenkaan oikein miun juttu...Olis kivaa vaan tehdä!

Pään nollaaminen tapahtui zumbaamalla, kuinkas muuten...Päälle solarium, änkesin itseni myös ylikierrostilassa salille, mutta sehän oli siinä tilanteessa enemmän kuin suotavaa. Ihan liikaa virtaa...

Lauantaiaamun aloitin lenkillä. (Siis juosten...) siitä suunta spinningiin/bootcampiin joista molemmat kestivät sen 45min. Pikku vatsatreeni ja siitä uimahalliin testailemaan vesijuoksua. Ja sehän oli kivaa! Tosin nyt joutuu ostamaan vedenkestävän mp3-soittimen koska onhan se aika tylsää vaan juosta vitkutella kun maisema ei vaihdu...

Sunnuntai olikin sitten isänpäivä <3 ja pelipäivä. Hyvin mielenkiintoiseksi peli sitten menikin...Kolmannen erän loppupuolella vastustajan maalivahti heittäytyi väkivaltaiseksi ja hakkasi meidän pelaajaa kilvellä päähän! :O Lensi toki pihalle pelistä, mutta ei antanut omia varusteitaan kenellekään joten Saipa pelasi viimeiset minuutit kuudella kenttäpelaajalla! Huhhuh. Käytiin pelin jälkeen vielä loppuverryttelyksi lenkillä pelikaverin kanssa, Minttu sipsutti mukana. :D

Alla olevassa kuvassa synttärilahjaksi saamani herkkukori (tyhjennettynä herkuista, täytettynä kissalla...) ja Tassu. Sittemmin Junnu päätti että uudempi korimalli saa väistyä entisen tieltä ja silppusi korin sen verran päreiksi että siitä ei enää ollut elolle. Siis siitä korista.

Treenikuviloita, sanoisin noin kuukauden takaa...(Ai minäkö hidas...)

Näin käy jos kääntää ahterinsa kuvaajalle...

Ilmeet oli taas kerran melko hienot...Olis edes kunnon irvistys mutta miten sitä onnistuukin näyttämään kaikissa kuvissa sille kun olis kuuma peruna suussa...:D

Ostin uuden salivihkon, istuu kuin nenä päähän jollei jopa paremmin...xD

Se olis taas viikko kohta puolessa, kauhistus miten nopeasti aika juoksee...Ja joulukin tulla jollottaa, en siitä joulusta henkilökohtaisesti niin perusta mutta ehkä mielessä on yli viikon kestävä vapaa!! Miun työ on kyllä hirvittävän palkitsevaa ja oikeestaan enemmänkin elämäntapa kuin työ, omalla tavallaan raskastakin, kaiken kaikkiaan antaa enemmän kun ottaa mutta kyllä silti täytyy myöntää että alkaa pikkuhiljaa olemaan loman tarpeessa. Ja ihankuin sitä malttais paikallaan olla. Ja villi veikkaus, lyön sen puolesta aika matalilla kertoimilla vetoa että joku pieni yksityisyrittäjä, joka ei koskaan ole minkään asian suhteen ajoissa, vääntää kirjanpidon loppumetrejä joululomalla. Tai saa mahdollisesti remontti-innostuksen, luulen myös että varteenotettava vaihtoehto on haluta tehdä suursiivous. Jos haluaa välttyä näiltä niin on tietysti aina mahdollisuus urheilla niin paljon ettei jää aikaa moisille hömpötyksille. Niinkuin kirjanpito.

Mutta pitänee lopettaa jonniinjoutava lörpöttely, koska kellon ollessa vasta 23.48, voin todeta että ennenkuin saan uuninpellit kiinni, ehdin tehdä huomiselle vielä kahvakuulaohjelman sekä tuolitanssin. Öitä vaan! :)