Joulu(LOMA!!) on jo kohta ovella kolkuttelemassa!

Vielä vähän reilu viikko ja sitten otan yhtä rennosti kun Kisu allaolevassa kuvassa. :D 

Jouluhan se lähestyy, niinkuin joka vuosi...En henkilökohtaisesti jaksa siitä enemmälti hössöttää, ehkä sitä ei yksineläjänä pidä sitä joulua mitenkään erikoisena. Väittävät ainakin että sitten perheellisenä sitä alkaa hössöttää? No, kyllä miekin koirille olen punaiset rusetit laittanut ja sään salliessa lenkkeillyt tonttupipo päässä. Ai niin ja haudallakin on tullut käytyä, joskin yksikin vuosi unohdin missä olen ja kiroilin niin maan p**keleesti kun kynttilä ei suostunut syttymään. Että hävettikö? No pikkusen, joskin luulen että hän kenelle kynttilää vein, olisi kai lähinnä nauranut mölyämiselleni. :) Muistoissa aina vaan, vaikka poismenosta tulee ensi vuoden alkupuolella jo viisitoista vuotta. Kauhean pitkä aika ja tuntuu että vastahan sitä oltiin ylä-asteella. 

Tiedättekö kun ihmiset suree eroa ja miettii jälkikäteen että mitä olisi pitänyt tehdä toisin, tai sitten se toinen vaihtoehto ettei uskalla sanoa mitä ajattelee/tuntee, koska pelkää sitä ettei toinen vastaa tunteisiin, ehkä sitä hylkäämistä, nolaamista? Siis ihan oikeasti, MITÄ VÄLIÄ?? Siis jos hävettää tai joutuu nolatuksi? Entäs jos se toinen nauraa sinun tunteillesi? No kuule, se on ihan sen toisen ihmisen oma häpeä! Mitä voi saavuttaa elämässä, jos ei ota riskejä, jos pelkää sitä että sattuu niin paljon ettei kerro tunteistaan? Tasapaksun keskitien? Ei se tunteettomana eläminen ihan oikeasti ole kivaa. 

Sen minä vaan haluan sanoa että jos just SINULLA siellä on joku ihminen josta välität ja haluat sen hänelle sanoa, oli se sitten rakkautta, ystävyyttä, ihan mitä vaan niin TEE SE NYT! 

Ja siitä haluan myös muistuttaa että mitä sitten vaikka olisikin eronnut? Voi tulla vastaan uusi, parempi? Kenties voit oppia erosta jotain? Joskus ex voi olla myös kaveri. (Ja toisinaan taas ei, koska jotkut haluavat polttaa kaikki sillat takanaan...) mutta MUISTA että joskus voi tulla eteen päivä jolloin on liian myöhäistä sanoa mitään, koskettaa, kertoa tunteistaan. Kyllä minä ainakin kadun, jos nyt mitään voi varsinaisesti katua koska uskon että on silläkin tarkoituksensa miksi tiettyjä juttuja ei ole tapahtunut, enemmänkin niitä mitä olen tekemättä tai sanomatta jättänyt kuin niitä mitä olen tehnyt tai sanonut. 

Johan lähti vakavilla asioilla kirjoitukset liikkeelle. :) No, jatketaan hieman kevyemmillä. Tällainen UusWanha Ihana keittiönpöytä muutti tuossa jokunen aika sitten miun keittiöön. (Kuinka yllättävää kun keittiönpöydästä on kysymys...)

Pöydän entinen omistaja (tai oikeastaan nämä on kai vähän niinkuin lainassa...?) kysyi että "Kiinnostaako pallit myös?" No tokihan pallit kiinnosti. Niitä oli kaikkiaan viisi kappaletta joista neljä tuli pöydän mukana, yksi jäi entiseen kotiinsa mutta on nyt mitä ilmeisimminkin seuraamassa palleja nro:t 1,2,3 ja 4 miun omistukseen. :D (Eikun lainaksi...)

Pöytä on tehty Wanhannäköiseksi (toivottavasti en puhu läpiä päähäni, oletan vaan koska on saman tekijän valmistama olohuoneenpöytä, jotta tekniikka olisi sama...) vuolemalla teräviä kulmia epätasaiseksi joka puolelta, puuta on myös kivasti toholla kärvennetty ja vaha päällä, liekkö tammisellainen tässäkin, kuten olohuoneenpöydässä. Mutta tää on AIVAN IHANA ja sopii kuin nenä päähän miun keittiöön. :) 

Aiheesta toiseen, syksyn lenkkeilykuvia. Äiti oli mukana lenkillä (pyöräillen, ei se pysy miun perässä muuten :D) ja koirat ovat ilmeisesti liian usein päässeet lenkin jälkeen "mummon" ja "ukin" (kun ei noita lapsenlapsia ole siunaantunut muuten kuin näitä karvaisia adoptoituja...Tosin "ukin" mielestä ne eivät ainakaan laske verenpainetta vaan aina kun niitä joutuu vahtimaan niin yläpaine on lähellä kolmeasataa...) jääkaapille koska vanhempieni tienristeyksessä tulee aina stoppi. "Eikö mentäis tuonne, siellä vois olla jääkaapissa makkaraa?"

Kaihoisat katseet...

Aiemmin kirjoittelin uudesta Kisusta, jonka nimi on Kisu tai oikeasti hän on Sisu, äh, no Sisu-Kisu sitten vaikkapa...Hienosti on kotiutunut, kuten kuvastakin voi päätellä. Junnun kanssa ovat ainoat miehet talossa ja hyvät kaverit tietenkin. 

 Kollinpötkylä...

Keittiönpöytä sai seuraa vielä tv-tasosta, joka oli myös kenkätelineenä toiminut. Siihen tarkoitukseen meinasin itsekin sitä käyttää koska ajattelin ettei se mahdu yläkerran viistokattoiseen huoneeseen kunnolla. Tai ettei ainakaan telkkari mahdu siihen päälle. :D Mutta sehän oli kuin luotu paikalleen. :)

 Junnun mielestä marraskuu oli ihan hyvää aikaa mennä uimaan puroon. Hrrrrr...

Kuvia kaveruksista, osa 2...

. 

 Tässä kuvassa on osa miun sänkyseurasta. Useimmiten tuntuu etten itse mahdu sekaan tai ainakin on syytä olla nopea iltatoimissaan koska nämä karvaiset tapaukset kyllä tietää milloin aiot kömpiä yläkertaan ja seuraavat välittömästi perästä. Jos meinaat siitä vielä esimerkiksi lähteä käymään vessassa, voi olla että nukkumatilasi on viety. Vai miltä kuulostaa kaksi koiraa ja 1-3 kissaa samassa sängyssä? Kyllä, koirat nukkuvat sängyssä. :D Aamuisin ensimmäisenä minua tuijottaa musta naama. Tai jos on niin pimeää etten nää sitä naamaa niin joko kuulen A. Tuhinan B. Hännän heilutuksen (PAUKUTUKSEN!) C.Naama alkaa kastua. (Ne nuolee, hitto vie...)

Kuontalonvärjäysoperaatio oli tuossa jokunen viikko sitten. Meinattiin ensin laittaa violettiä, mutta tuli liukuvärjäys punaisesta pinkkiin. Elumenilla tietenkin. Ja paikkahan on Parturi-Kampaamo Senjuska, löytyy myöskin facebookista, käyhän tykkäämässä! :)

 Kissanpötkylä ja koiranroikalekuvia jälleen, olenkohan hieman tylsä...:D

 Uunin läheisyydessä on hyvä kissan lämmitellä, kylmä ilma on kamala asia....

 Konkurssipesät x3 (Lue: Syövät omistajansa konkurssiin...) Harmi ettei tähän saa ääniä, se on meinaan jonkinmoinen konsertti aina kun heillä on nälkä. Tai siis aina kun he haluavat ruokaa, tiedä siitä nälästä...400g:n purkki on kerta-annos. Ja aina pitää syödä usein, vähästä en menisi puhumaan...

 "Nyt lopeta se facebookissa istuminen ja ala rapsuttaa!"

 Tällaista jälkeä tuli jokunen viikko sitten kun olin jumppaa ohjailemassa ja oli tosiaan joku peruuttanut auton päälle. Onneksi oli lapun jättänyt, vastapuolen liikennevakuutuksestahan nämä menee, mutta olis saattanut sattua sieluun jos olisi pitänyt omasta pussista maksella.

Kuin Kissa ja Koira?

 Junnu oli sitä mieltä että MoonBootsit on Out. Niin Out. Tai oli ne tavallaan In. Junnun mahassa. Hyvä syy ostaa uudet kengät?

Tosiaan, se lomahan se häämöttää jo ihan ovella. Onneksi on saanut ikäänkuin kevyemmin laskeutua siihen, totesin jo pari vuotta sitten että se ei ole oikeasti hyvä idea tehdä kolmea neljää viikkoa putkeen töitä siitä ilosta että loma on siellä kolmen neljän viikon päässä. Arvatkaapa onnistuuko lomalla rauhoittumaan sitten ollenkaan...Pitäisi varmaan loman alussa käydä myös piikki tuohon kantapäähän, joka antaa kyllä liikkua mutta voi kauhistus jos jää paikalleen...Sitten on kipeä. Toki jonkin verran liikkuessakin, mutta...Jonkun verran vaan pelottaa, siis piikki kantapäähän, yäk? 

No mutta, iltarutiineista jäljellä vielä pyykkien levitys narulle, telineeseen siis? :D Hyvää yötä!

Viikko taas puolessa??

Miten viikot meneekin niin nopeasti? Ei kai ehdi ihmetellä ajan kulumista kun on jatkuvasti tekemistä. :) Maanantait alkaa aina rapsakasti neljällä jumpalla ja siihen oli päälle vielä yksi hieronta joten loman jälkeinen työhönpaluu kyllä sujui ihan huomaamatta. (Ai mikä loma...? Kirjanpitoa, jumppaa, pikareissu Lahteen, siivousta...Nooh, ammatinvalintakysymyksiä. :D)

Tiistaina taas hierontaa ja pari jumppaa, jonka jälkeen lätkätreenit, jossa kovasti ihmettelin että kuka hemmetti suunnitteli taas sellaset jumpat että en jaksa luistella....:D Lätkästä puheenollen, harkinnassa on ollut että lopettaisin pelaamisen. Mielipide vaihtuu päivittäin, tai monta kertaa päivässä. Tiedän, että tämän talven jaksamiseen ja motivaatiopulaan on suurimpana syynä olleet henkilökohtaiset asiat. Rankkaahan se on vaikka  kaikki olisikin ihan hyvin (perheasiat on kunnossa ja urheilu on kivaa...) mutta omat syynsä tämän talven ajatukselle lopettamisesta tulivat kyllä ehkä muualta kuin pelkästään oman jaksamisen epäilystä. Joskin töitä olisi hyvä tehdä kun niitä on ja haluaisin siinä kehittyä ja sitä kehittää, lätkä sitten vie talvisin, joka on muutenkin kiireisintä aikaa, jo suoraan kaksi iltaa viikosta + viikonloput. Jätetään asia hautumaan...

Juoksu on taas maistunut kun muutaman päivän otti hieman rennommin. Kipeänä olon jälkeen on vaan pitkästä aikaa joutunu turvautumaan astmapiippuun, vai liekkö ahdistus henkistä...?

Arvaatkas mitä olen alkanut tehdä vuosien tauon jälkeen? Juomaan proteiini/palautusjuomia! Toki edelleen karppauksen näkökulmasta eli ei tuhottomasti hiilareita, lähinnä ne tulee siitä kun sotken jauheet maitoon, ei niitä kertakaikkiaan pysty veteen sotkettuna juomaan, yäks...Tämä vaihtoehto tuli ajankohtaiseksi lähinnä siksi että se on paljon, paljon parempi kun proteiini- ja Atkinspatukat, joita aika runsaallakin kädellä tuli välillä ääntä kohti mätettyä, kun ei tien päällä tai jumppien välissä kunnollista ateriaa ehtinyt/pystynyt syömään. Ja sitä paitsi patukat koukuttaa vaikkei niissä sokeria olisikaan.

Salilla treenasin maanantaina jalat (nehän ei muuten rasitukaan ollenkaan...), eilen kädet ja tänään vatsat. Huomenna ohjelmassa selkä, perjantaina ajatuksena oli pitää salilta lepopäivä (varmaan juu...)

Tänään päivän kaksi viimeistä jumppaa, eli 2x60 min kahvakuulailua imi mehut aika täydellisesti, joten kelloa kun katsoo, voi taas kerran todeta miten tietyntyyppisen liikunnan harrastaminen iltamyöhällä karkottaa unet kivasti. No, uuneista on vielä pellit laittamatta kiinni joten ei nukkumaan pääsisikään (jollei tee niinkuin usein käy, että uunit tulille, kello soimaan parin tunnin päähän, pellit kiinni ja takaisin nukkumaan...) ja onneks boksin kovalevyllä on eiliset kolme suosikkisarjaa oikein putkeen tallennettuna, Grimm, House ja Supernatural. Ja hitsin vitsi kun unohtui Housen uusin jakso maanantailta laittaa TAAS tallennukseen. Se on tämä muisti...Tänäänkin kävin kaupassa ja koko ajan mielessä oli että jotakin piti ostaa, muutakin kuin Coca-Cola Zeroa jota ilman en pärjää kovin montaa tuntia. Unohtunut asia muistui kyllä mieleen noin viisi minuuttia kaupasta poisastumisen jälkeen, mutta myöhäistä se siinä vaiheessa oli. Ehkä post-it laput otsassa auttais...?

Näillä taas mennään, viikon loppusuora startataan huomenna...Hyvää yötä! :)

Palautumisesta...

Viimeaikoina oon kuullut paljon kyselyä viikottaisesta treenimäärästä ja siitä kuinka ehdin palautua. No, saman kysymyksen äärellä taidan jumppakaudella olla itsekin, treenien tuntimäärissä en edes pysy mukana mutta paljonhan sitä tulee. Tällä hetkellä omista jumpista, siis joita ohjaan, tulee sellaiset 14 tuntia viikkoon, joskin osahan näistä on kevyempiä. Kahvakuulatunteja on kolme, "perus"jumppia (joissa joko ilman välineitä tai esim kuminauha/gymstick/keppi) kuusi, kevyempiä jumppia kuten eläkeläisryhmiä kolme ja vielä kaksi  istumajumppaa.

Siihen päälle sitten joka-aamuinen juoksulenkki, omat salitreenit 5-6 kertaa viikossa, jääkiekkoa 2krt/viikko + extrana PALAUTTAVAT kävelylenkit yhdistettynä sosiaalisen tapahtumaan hyvien ystävien kanssa sekä ajan niin salliessa zumba/pumppi/spinning Fittarilla. Unohtamatta tietenkään sitä että pelit alkaa kohta...:D Salitreenejä olen toki muokannut nyt hieman "toiminnallisemmaksi" koska eihän tähän nyt mitään puhdasta voimaa viitsi edes yrittää alkaa hankkimaan eikä se toisaalta ole tarkoituskaan, vaan se lihas, vaikkakin pitäisi välillä kait sitä voimaakin treenata? Lähinnä oon yrittänyt treenata sitä ns. pääliikkeissä kuten penkkipunnerrus ja voimataso on kyllä edelleen dieetistä huolimatta pysynyt jokseenkin samana joten kai sitä treenaamisen/ruokailun suhteen jotain ainakin tekee oikein.

Treenimäärät siis ovat aika isoja, mutta kyllä se vaihtelevuus ja toiminnallisuus kovasti auttaa siihen ettei tule totaalijumitusta, tietynlainen tottuminenkin varmaan tapahtuu. Treeni on niin monipuolista, ei esimerkiksi pumppia ja zumbaa voi verrata mitenkään keskenään. Juurikin esimerkiksi zumba palauttaa ja nollaa pään, koska joudut keskittymään täysin siihen mitä teet. Jos hankkisin valmentajan, en tiedä mitä se sanoisi? :D Jos alkaisi tehdä vielä kovempaa punttia esim. kisoja varten niin voihan se olla että jostain joutuisi tinkimään, en tiedä? Minulle tämä sopii ja vaikka joskus saankin kavereilta kasapäin lehtiä jossa puhutaan liikuntariippuvuudesta niin tietäähän ne että turha on yrittää järkeä takoa päähän. Ja niin kauan kun asiat tuntuu hyvältä niin en niitä aio yritttää muuttaakaan. Pieniä muutoksia treeniohjelmaan, kunnolla unta, hyvät lisäravinteet, vitamiinit ja tarpeeksi ruokaa on ainakin miun neuvo palautumiseen. Itse en käytä esimerkiksi palautusjuomia ollenkaan, koska en kertakaikkiaan saa niitä alas, proteiinipatukoita sen sijaan sitäkin enemmän.

Leaderin kanelipulla, ah niin ihanaa!!! :) Ja tietenkin vähähiilihydraattinen.

Kreatiinia menee tosiaan myös, en käytä monohydraattia sen aiheuttaman nesteen kertymisen vuoksi vaan lähinnä tätä alla olevaa tuotetta on mennyt, toki eri firmojen valmistamaa, ikuinen tarjousten orja kun olen...

Tehonlisäykseen ja pumppiin yms oon syönyt tätä:

Olihan muuten melko hassu tunne kun ensimmäisen kerran noudatin ohjetta ja tempaisin kolme tabua tyhjään mahaan. Vartin päästä olin tulipunainen ja kutiseva, myöskin melko lailla huvittava näky muutenkin, veikkaan kun tanssahtelin "tuskissani" ympäri kämppää. Joskus tein myös sen virheen että otin annoksen just ennen salille menoa. Kiva oli siellä sitten pällistellä naama ja joka paikka, ihan  tulipunaisena...Vahingosta viisastuu ja samalla myös säästää kun riittää 1-2 tablettia kerrallaan...Melko tehokasta, suosittelen!

Treeniin tehonlisääjänä käytän myös joko kofeiinia tai ihan rasvanpolttajia/tehonlisääjiä. Kummasti hiki irtoaa ja jaksaa tehdä, erityisen toimivana oon huomannut sellaiset rasvanpolttajat jotka sisältää cayennepippuria, kuten tämä:

Löytyy mm. verkkokaupasta ja ihan paikan päältä Kuopiosta (luulisin) www.geevoima.fi Ja löytyy valitettavasti myös kaikenlaista ihanaa vaatetta...:D

Tämän päivän urheilusta sen verran jotta aamulla oli se juoksulenkki, jonka jälkeen ehdin kivasti tehdä kotihommia, pestä pyykkiä, tiskata ja lämmitellä uunit ennen salitreenejä, jotka kulkivat ihan kivasti kun tein penkkiä parin viikon tauon jälkeen, sarjat 3, toistomäärä sarjassa 3-4, painoa 60kg. Ihan kiva sinänsä että paino on sama jolla tein kun olin itse noin 15-17kg painavampi. Jei! Voidaan siis varmaankin sanoa että voimataso on vähintäänkin säilynyt ennallaan.

Salin jälkeen oli ohjelmassa hierontaa  (siis töitä, en itse valitettavasti päässyt murjottavaksi...) jonka jälleen kaksi tunnin jumppaa, sieltä suoraan lätkätreeneihin (en jaksanut ihan oikeasti yhtään mitään kun oli niin nälkä että se siitä palautumisesta...). Kotona ensimmäisenä sauna tulille ja "pakolliset" kuviot tuli hoidettua saunan lämmetessä eli koiran ruuat veteen turpoamaan, pyykkikone täyteen hikisiä treenivaatteita ja pyörimään, lätkävehkeet kuivumaan, autosta ylimääräiset tavarat pois huomisen töitä ajatellen ja kahvakuulaohjelman suunnittelu huomiselle. Sauna tietenkin virkisti, joten tässä nyt istun ja kirjoitan ja mietin kauhulla huomista aamua...Pyykkikone kuuluu pysähtuneen joten enköhän virittele treenivaatteet kuivumaan huomista varten ja lähden sen jälkeen näkemään PALAUTTAVIA unia. :)