Nukkumatti...?

Taidan päivitellä blogini aina yöllä mutta nyt ihan siitä syystä jotta kun ei nukuta niin ei. Liian lyhyt päivä? Vai yökiitäjyys? Kuu? Tai MSM jota aloitin syömään viime viikolla...? No olipa syy mikä tahansa, sen seurauksena tuotetaan tekstiä, tosin se tasosta en menisi vannomaan...

Aamulla tietenkin juoksemaan, kävin kahden nuorimman kanssa Mintun jäädessä kotiin. Töissä oli tänään lyhyt päivä, muutamat hieronnat ja yksi saliohjaus, jos työksi ei lasketa sitä että ajelin Joensuuhun palauttamaan gymstickit ja hakemaan kahvakuulat. (Meillä saa siis välineet olla 3 viikkoa lainassa kerrallaan...) kävin samalla kaupassa ja tietennii Zumbassa, iki-ihana Jenni-ohjaaja oli taas paikalla, Jippii! Uusia biisejä eli välillä jäsenet eivät totelleet liikkumiskäskyjä mutta kaiken kaikkiaan kivvaa!

Käytiin illalla Hannen kanssa vielä paikallisella Wanhalla Pajalla limpparilla ja lauleskelin muutaman viisun, vaan väsy oli niin kova (joo oli se silloin, ei enää...) jotta yksi kokis ja kaksi laulua ---> kotiin. Uuninlämmityset ja vähän raivvoomista. (=Pohjois-Karjalalainen siivous) Sauna tulille ja löylyihin rentoutumaan. Olin jopa niin turhamainen ja naisellinen että tein ihonkuorinnan ja laitoin naamion. Hihi. :D

En tiedä oonko jotenkin vahingossa onnistunut ruokavalion lipsauttamaan ketoosin puolelle mutta on siis aika lailla huono olo. :/ Tosin se tulee aina syödessä joten en nyt usko että ketoosi olisi siihen syynä? Tosin  eihän sitä ikinä ole tarpeeksi laiha joten jos ruokahalu lähtee niin sehän ei haittaa. Vai haittaako? :D Okeii, olishan se hyvä saada evästä alas ja ei nyt niin radikaalisti ole syöminen vähentynyt että tässä hoikistumaan pääsisi. xD

Ja tätä kirjoittaessa alkaakin kummasti väsyttää,joten pitänee välittömästi siirtyä vaakatasoon ettei taas mene uniaika ohi, palailen myöhemmin! :D

Näyttöön valmistautumista ja treenailua, huh!

Tänä aamuna ei ollut näin kaunis ilma kuin näissä aiemmin otetuissa kuvissa. Lenkkipolun varrella ammujen kanssa toinen toisiamme ihmetellään. Ja kuten eläinhullun kuuluu, huutelen niille "Huomenta! TUITUI!" Hyvin viisaita ovat joten luulen että ymmärtävät. (tai ajattelevat että hullu nainen, meille huutelee...)

Kuten edellisessä kirjoituksessa jo mainitsin, vaikkei sitä kai tän ikäisenä enää kannattaisi kauheasti mainostaa, niin vuosia tuli lisää mittariin (Eihän sitä uskois, eihän? Vai oliko ne oikeesti ryppyjä mitä silmäkulmistani tänään peilistä bongasin...?) ja lahjaksi Hannelta (ja siltä toiselta puoliskolta siis hänen, ei minun...) sain herkkukorin joka sisälsi Coca-Cola Zeroa, sokerittomia karkkeja ja suklaata, Atkins-patukoita, Hk:n sinistä ja American dressingiä. Jälkitoimituksena tuli myös kanan sisäfileitä :D (Onko ruokavalioni jotenkin kovin näkyvä myös muille...?)

Kollegan ottamia kuvia keskivartalo/vatsatreenistä. Ja uudet pöksyt. Oiikkeen Jyväskylästä hankitut. :D Halpisversiot, koska olen pihi. Mutta väri oli oikea.

 Taka-Tapiolan Merimiina Alias Minttu täytti 20.10 huikeat 12 vuotta! Ikänäkö vaivaa mutta ruokahalu on hyvä kahden hampaan puuttumisesta huolimatta. :) Kennelin sivut http://www.phpoint.fi/takatapi/. Sieltä kaikki mustat ja karvaiset, samassa taloudessa asuvat, kuluja aiheuttavat ihmisen parhaat ystävät ovat lähtöisin. :)

Kävin zumbailemassa fittarilla pari kertaa sijaisen johdolla ja pysyin jopa mukana. Jee! Vähänlaisesti oli porukkaa, helppo oli siis seurata. Pikkuisen harmitti ohjaajan puolesta sillä vaikka "alkuperäinen" ohjaaja loistava onkin (parempaa en tiedä) niin kyllä sijaisenkin kuviot oli helposti seurattavissa mutta silti porukka ei, ilmeisesti ohjaajauskollisena, vaivautunut paikalle. Pumppi oli taas aika tuskallinen kokemus jalkatreenin päälle, eli ihanaa!

Treenit on menny hyvin, toissapäivänä kiskaisin penkistä tai voi kai sanoa melkein kiskaisin kun se oli vähän siinä ja siinä että auttoiko varmistaja sormenpäillä tangon nostamista, painot 70kg. 2x65kg meni ennen sitä, joten siihenkin kai voimia vähän tuhlaantui... ;) Ja siis iloiseksi tämän tuloksen tekee se että edellisen kerran sama tulos 15kg painavempana....

Oon tässä viime aikoina kuullut taas paljon kuinka ihmiset on huolissaan miun tolkuttomasta liikkumisesta...Ja toki mie voin myöntää että viimeisin vuosi on ollut kauheiden paineiden alla elämistä, jatkuvasti ja oon kanavoinu ja purkanu vihan ja turhautumisen aika pitkälti liikunnan kautta, ehkä liikaa kohdistanu sitä itseeni kun ei ole jaksanut vihata sitä oikeaa kohdetta koska sekin olisi ollut äärettömän rankkaa, johtuen siitä että kyseinen vihan kohde on vaan aiheuttanut koko ajan lisää ja lisää paineita ja se vihan määrä olisi ollut niin valtava jotta en olis jaksanut. Pikkuhiljaa tilanne on rauhoittunut ja tiettyjä asioita saanut päätökseen ja omakin ajatteluprosessi on menossa siellä loppupäässä. :) Paino on pysynyt jokseenkin ennallaan, pieniä (stressiä aiheuttavia) vaihteluita lukuunottamatta. Ja voin vaan olla tyytyväinen vaikka se vaan on aina arka aihe.

Viimeinen näyttö jalkojenhoidon ammattitutkinnosta häämöttää ja siinä sitten olisi kai taas yksi tavoite saavutettu, sillä oletuksella että näyttö menee läpi. Kyllä on ollut melkoista tervassa talsimista se, välillä omasta syystä ja välillä itsestä riippumattomista syistä. No, näyttösuunnitelma on joka tapauksessa laitettu menemään, vastausta odotellaan jotta meneekö kerralla läpi vai kuinka tässä käy. Mutta nukkumaan olisi kai syytä ruveta kun kello paukuttaa yli kahtatoista ja herätys viideltä. Oliko tässä joku ristiriita mitä häh? :D

Vuotta vanhempana taas...:)

On taas taukoa ollut kirjoittamisesta, yksinkertaisesti siitä syystä ettei ehdi ja sitten kun ehtis niin ei jaksa...Ammatin-ja harrastustenvalintakysymys. Ei voi silti valittaa, on toki välillä stressaaviakin tilanteita, mutta kaiken kaikkiaan mie niin pidän tästä mitä teen ja elämästäni ylipäänsä. Niin paljon ikävämpiäkin hetkiä mahtuu menneisyyteen ja ihan lähisellaiseenkin.

Viikonloppuna oltiin karaokekisoissa Himoksella, tulosta ei tullut omalta osalta, kaveri kylläkin pääsi finaaliin asti tai oikeastaan kaksikin. Mutta hyvin sai treenattua viikonlopun taasen, kävin samalla salilla kuin viime vuonna. Hirmu kätevää kun sinne sai otettua prepaidkortin johon ladattiin käyntikerrat ja pääsi myös sitten sisälle vaikkei henkilökuntaa ollutkaan paikalla. Olisin takuulla änkenyt zumbaan ja muihin ihaniin ryhmäliikuntajuttuihin mutta niitä ei valitettavasti (?) kyseisellä salilla viikonloppuna ollut. www.karboni.fi on salin osoite, sali siis Jämsässä eli jos siellä suunnilla liikuskelee niin eikun testaamaan. :)

Univelkaa viikonlopulta oli aika runsaasti, rankkoja reissuja nuo karaokekisat, hankala selittää miksi, ei sitä ehkä ymmärrä ennenkuin kokee. Jännitys on tietysti yksi mikä vie voimia, mutta myös jatkuva edestakaisin ravaaminen ja milloin kenenkin esityksen jännittäminen, äänenavaukset, oman vuoron odotus...Siinähän sitä...Mökkikin aiheutti tänä vuonna jännitystä, siellä nimittäin tipahti suihku kahdesti alas (että oli kiva että oli sauna jota ei oikeastaan voinut käyttää...Tai no, kyykyssä suihkuun hanan alle...)
Himokselta tullessa jäin vielä Jyväskylään hetkeksi, kotona lopulta kahdeksan jälkeen illalla (kisat siis kestivät viikonlopun) ja unta ei tarvinnu odotella. Maanantai onneksi vapaa, suunnistettiin kirpparikierrokselle Joensuuhun ja sieltä Fittarille pumppiin ja spinningiin. Ai että teki hyvää, kamala turvotus viikonlopun syömisistä...

Annoin luvan käyttää blogia jotta yksi lähihoitajaopiskelija saa tehtyä syömishäiriöistä tehtävän joten palailen taas tähän aiheeseen, kun siitä on tullut muutenkin viime aikoina keskusteltua ja mietittyä kuinka hämärä se ihmisen pää voikaan olla...Itsellä esimerkiksi on alimmasta lukemasta paino +2kg. Mikä on järjellä selitettynä ymmärrettävää että kun lopettaa dieetin ja alkaa syödä normaalisti, paino väistämättä vähän nousee. Ja selitä sitten järjellä itselle tämä...Varsinkin kun lopullisesta tavoitteesta jäi vielä muutama kilo niin sehän tarkoittaa sitä että minä HALUAN olla dieetillä. :D

Tätä mietinkin yhtenä päivänä että jos se ylipäänsä on hankalaa syödä "normaalisti" niin entäs kun on lapsesta asti ollut pyöreä, syönyt liikaa, ruoka on yhdistetty tunteisiin, sen jälkeen sairastuminen anoreksiaan eli käytännössä syömisen lopettaminen kokonaan. (Muistelen edelleenkin sitä sokeritonta tervaleijonapastillia joka ajoi minut 13-vuotiaana kävelemään 11km koska olin niin kauhuissani syötyäni YHDEN pastillin että lihon kamalasti) Anoreksiasta liukuminen bulimiaan, jota kesti se 10 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Osaanko siis vielä tänä päivänäkään syödä normaalisti? Oon jo hyväksynyt sen ettei voi koskaan olla täysin normaali noiden syömisten suhteen mutta se on toisaalta hyvä kun sen tietää. Mutta siinä sopivasti syömisessä ja sen hyväksymisessä että paino ei voi vaan koko ajan laskea, on vielä opettelua...

Treenattu on, sali, spinning, zumba, pumppi, kahvakuula + kevyemmät jumpat siihen päälle. Kuvat on ainakin kuukauden vanhoja mutta tässäpä näitä:

Siis mie jaksan, ainakin melkein vetää jo leukoja...Eihän ne puhtaasti mee mutta menee jotenkin! :D

Alataljasoutua!

 Alataljasoutu + irvistys!

 Pulldown

 Hauista, jälleen kerran hyvällä ilmeellä...

 Kahvakuulaliikkeitä oon ottanu saliohjelmaan ihan jo toiminnallisuuden kannalta, tässä menossa 1 jalan mave + kulmasoutu

Siinäpä niitä. Aika taas vähän hurahti, joten joutuu suunnistamaan lätkätreeneihin joten palailen myöhemmin asiaan! :D