Ei taida yhteen kirjoitukseen mahtua kaikki mitä edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut...

Vaikka toisaalta, eihän mulla elämässä mitään suurta ja mullistavaa koskaan tapahdu. :D On vaan ollut aivan hillitön kiire, jopa stressiä. Töitä jokaisena viikonpäivänä. Nyt pikkuhiljaa taas helpottaa kun kansalaisopiston jumpat jäivät tauolle. Se pyhä lupaus tehdä töitä enintään kuusi päivää viikossa mitataan taas kerran. :D

Sattui mukavasti vappu ja pääsiäinen lähekkäin joten katsoin voivani hyvällä omallatunnolla pitää vähän pidempiä pätkiä vapaita. Että on sitten voinut käydä vaikkapa jumpassa Fittarilla...:D Zumbassa on tullut taas käytyä. Se vaan on niiiiiiin kivaa ja kun käy sellaisen ohjaajan tunnilla jolla ei juurikaan samoja kappaleita tunnilla ole niin ei nolaa itseään vetämällä kivasti omia kuvioita tunnin aikana. :D

Lätkähän minun piti lopettaa. Piti. Olevinaan lopetinkin. Meni loppukausi niin väsyneeksi toiminnaksi jo ihan itsensä liian tiukalle vetämisen takia ja kun todella monessa pelissä tarjolla oli vain vaihtopenkin lämmittäjän rooli, tuli kyllä koko kiekkohomma korvista pihalle. Joo, pitäisi varmaankin treenata enemmän jotta pystyisi pelaamaan paremmin. Mutta kun ei riitä aika eikä kiinnostus sikäli että jos treenaisin lätkää vaikkapa 4-5 kertaa viikossa iltaisin, se tarkoittaisi sitä että minun pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Jumpat kun tuppaa olemaan iltaisin. 

No mutta se "piti lopettaa"-osio. Tomerasti raahasin varusteet hallilta ja ilmoitin että en pelaa. Sitten kun ystävä palaverista (siis jossa keskusteltiin joukkueen kohtalosta, jossa en ollut mukana koska minähän olin lopettanut) soittaa jotta oletko mukana, vaikka sitten vain kotipeleissä niin arvatkaa vaan mitä vastasin..."Joooo!" :D Alla vähän kuvia, kuvaajana toimi peleissä Marko Kaasinen. 

Sitten se syy, miksi pelaaminen tulee olemaan haastavampaa ensi kaudella...Saanko esitellä: Touho Möttönen. Ikää tällä hetkellä 13viikkoa, tässä kuvassa muutama viikko vähemmän. Näitä vouhottajia on nyt siis kolme ja "mummo" ilmoitti samoin kuin "ukki" jotta "Myöhän ei sitten näitä hoideta, jotta siihen kahtoin" Eli ensi kaudella ajellaan mahdolliset vieraspelimatkat omalla autolla kera kolmen koiran, uuhhuuhh. 

Touho ja Sisu-Kisu leikkivät usein keskenään, hassua kun nuo kissat ei jaksa hermostua Touhiksen vouhkaamisesta. 

Sisu-Kisu paistattelee päivää...Herra nukkuu päivät ja saalistaa yöt. (Kyllä näistä ainakin joku ihan oikeastikin saalistaa kun tuntuu noita raatoja taikka suolenpätkiä pihalle kantautuvan...)

Tässä jokunen aika sitten sain eräältä herralta (Ja tämä ei sitten ole mitenkään, millään lailla, missään mielessä romanttinen lahja) KÄRSIMYSkukan ja hajuvettä. Kyllä, olen todellakin kärsinyt kyseisen ihmisen takia, toisaalta sen seurauksena olen tullut paljon vahvemmaksi, parantunut lopullisesti syömishäiriöstä, oppinut olemaan rehellisempi itselleni ja muille, taistelemaan omista oikeuksista ja sanomaan asiat suoraan. Ja ennen kaikkea oppinut tuntemaan, kertomaan sen ja näyttämään myöskin. En voi loppujen lopuksi kuin sanoa kliseisesti että päivääkään en vaihtaisi pois vaikka joskus ajattelin etten jaksa enää yhtäkään päivää. Toivottavasti kaikki on rauhaisaa jatkossakin.

Maanantaina kävin Zumba Kids-koulutuksessa, lähtö oli aamulla vartin yli kolme (koska halusin olla ajoissa ja varautua siihen että kaikki ei mene aina niinkuin suunnitellaan, koulutus siis alkoi klo 8.30) Sain onneksi seuraa matkalle, eikä minun itse asiassa tarvinnut ajaa ollenkaan. Mutta kuulen kyllä takuulla koko loppuelämäni tuosta liian aikaisesta lähdöstä, koska "Eihän Ouluun aja kuin kolme ja puoli tuntia". Siinä sitten seiskan maissa pysähdyttiin Tupoksen ABC:lla ja matkaa jäljellä ajallisesti alle puoli tuntia. Ups. No, ehkä kestän, on paljon muitakin asioita joista saan kuulla, niistäkin luultavasti loppuelämäni. :D

Siinäpä ne kaitennii tärkeimmät tällä erää. Jos jotain Hajatelmaa haluaa tähän loppuun heittää, tai mietteitä niin sellaista olen pohtinut jotta kun tämä elämä kuljettelee ja välillä vähän heittelee niin useasti on käynyt mielessä kuinka moniin ihaniin ihmisiin sitä on saanut taas tutustua ja on tullut uusia ystäviä.  Kiitos siitä. <3

Kai se aina niin menee jotta kun joku ovi sulkeutuu niin toinen avautuu vaikka se sulkeutuminen saattaa kirvelläkin, etenkin jos sitä ovea ei sulje omasta tahdostaan vaan se vedetään nenän edestä kiinni. (No, tuo eka oli tunteellista, tämä on Hajatelma)

Hyvää yötä. 

- Mirva -

Joulu(LOMA!!) on jo kohta ovella kolkuttelemassa!

Vielä vähän reilu viikko ja sitten otan yhtä rennosti kun Kisu allaolevassa kuvassa. :D 

Jouluhan se lähestyy, niinkuin joka vuosi...En henkilökohtaisesti jaksa siitä enemmälti hössöttää, ehkä sitä ei yksineläjänä pidä sitä joulua mitenkään erikoisena. Väittävät ainakin että sitten perheellisenä sitä alkaa hössöttää? No, kyllä miekin koirille olen punaiset rusetit laittanut ja sään salliessa lenkkeillyt tonttupipo päässä. Ai niin ja haudallakin on tullut käytyä, joskin yksikin vuosi unohdin missä olen ja kiroilin niin maan p**keleesti kun kynttilä ei suostunut syttymään. Että hävettikö? No pikkusen, joskin luulen että hän kenelle kynttilää vein, olisi kai lähinnä nauranut mölyämiselleni. :) Muistoissa aina vaan, vaikka poismenosta tulee ensi vuoden alkupuolella jo viisitoista vuotta. Kauhean pitkä aika ja tuntuu että vastahan sitä oltiin ylä-asteella. 

Tiedättekö kun ihmiset suree eroa ja miettii jälkikäteen että mitä olisi pitänyt tehdä toisin, tai sitten se toinen vaihtoehto ettei uskalla sanoa mitä ajattelee/tuntee, koska pelkää sitä ettei toinen vastaa tunteisiin, ehkä sitä hylkäämistä, nolaamista? Siis ihan oikeasti, MITÄ VÄLIÄ?? Siis jos hävettää tai joutuu nolatuksi? Entäs jos se toinen nauraa sinun tunteillesi? No kuule, se on ihan sen toisen ihmisen oma häpeä! Mitä voi saavuttaa elämässä, jos ei ota riskejä, jos pelkää sitä että sattuu niin paljon ettei kerro tunteistaan? Tasapaksun keskitien? Ei se tunteettomana eläminen ihan oikeasti ole kivaa. 

Sen minä vaan haluan sanoa että jos just SINULLA siellä on joku ihminen josta välität ja haluat sen hänelle sanoa, oli se sitten rakkautta, ystävyyttä, ihan mitä vaan niin TEE SE NYT! 

Ja siitä haluan myös muistuttaa että mitä sitten vaikka olisikin eronnut? Voi tulla vastaan uusi, parempi? Kenties voit oppia erosta jotain? Joskus ex voi olla myös kaveri. (Ja toisinaan taas ei, koska jotkut haluavat polttaa kaikki sillat takanaan...) mutta MUISTA että joskus voi tulla eteen päivä jolloin on liian myöhäistä sanoa mitään, koskettaa, kertoa tunteistaan. Kyllä minä ainakin kadun, jos nyt mitään voi varsinaisesti katua koska uskon että on silläkin tarkoituksensa miksi tiettyjä juttuja ei ole tapahtunut, enemmänkin niitä mitä olen tekemättä tai sanomatta jättänyt kuin niitä mitä olen tehnyt tai sanonut. 

Johan lähti vakavilla asioilla kirjoitukset liikkeelle. :) No, jatketaan hieman kevyemmillä. Tällainen UusWanha Ihana keittiönpöytä muutti tuossa jokunen aika sitten miun keittiöön. (Kuinka yllättävää kun keittiönpöydästä on kysymys...)

Pöydän entinen omistaja (tai oikeastaan nämä on kai vähän niinkuin lainassa...?) kysyi että "Kiinnostaako pallit myös?" No tokihan pallit kiinnosti. Niitä oli kaikkiaan viisi kappaletta joista neljä tuli pöydän mukana, yksi jäi entiseen kotiinsa mutta on nyt mitä ilmeisimminkin seuraamassa palleja nro:t 1,2,3 ja 4 miun omistukseen. :D (Eikun lainaksi...)

Pöytä on tehty Wanhannäköiseksi (toivottavasti en puhu läpiä päähäni, oletan vaan koska on saman tekijän valmistama olohuoneenpöytä, jotta tekniikka olisi sama...) vuolemalla teräviä kulmia epätasaiseksi joka puolelta, puuta on myös kivasti toholla kärvennetty ja vaha päällä, liekkö tammisellainen tässäkin, kuten olohuoneenpöydässä. Mutta tää on AIVAN IHANA ja sopii kuin nenä päähän miun keittiöön. :) 

Aiheesta toiseen, syksyn lenkkeilykuvia. Äiti oli mukana lenkillä (pyöräillen, ei se pysy miun perässä muuten :D) ja koirat ovat ilmeisesti liian usein päässeet lenkin jälkeen "mummon" ja "ukin" (kun ei noita lapsenlapsia ole siunaantunut muuten kuin näitä karvaisia adoptoituja...Tosin "ukin" mielestä ne eivät ainakaan laske verenpainetta vaan aina kun niitä joutuu vahtimaan niin yläpaine on lähellä kolmeasataa...) jääkaapille koska vanhempieni tienristeyksessä tulee aina stoppi. "Eikö mentäis tuonne, siellä vois olla jääkaapissa makkaraa?"

Kaihoisat katseet...

Aiemmin kirjoittelin uudesta Kisusta, jonka nimi on Kisu tai oikeasti hän on Sisu, äh, no Sisu-Kisu sitten vaikkapa...Hienosti on kotiutunut, kuten kuvastakin voi päätellä. Junnun kanssa ovat ainoat miehet talossa ja hyvät kaverit tietenkin. 

 Kollinpötkylä...

Keittiönpöytä sai seuraa vielä tv-tasosta, joka oli myös kenkätelineenä toiminut. Siihen tarkoitukseen meinasin itsekin sitä käyttää koska ajattelin ettei se mahdu yläkerran viistokattoiseen huoneeseen kunnolla. Tai ettei ainakaan telkkari mahdu siihen päälle. :D Mutta sehän oli kuin luotu paikalleen. :)

 Junnun mielestä marraskuu oli ihan hyvää aikaa mennä uimaan puroon. Hrrrrr...

Kuvia kaveruksista, osa 2...

. 

 Tässä kuvassa on osa miun sänkyseurasta. Useimmiten tuntuu etten itse mahdu sekaan tai ainakin on syytä olla nopea iltatoimissaan koska nämä karvaiset tapaukset kyllä tietää milloin aiot kömpiä yläkertaan ja seuraavat välittömästi perästä. Jos meinaat siitä vielä esimerkiksi lähteä käymään vessassa, voi olla että nukkumatilasi on viety. Vai miltä kuulostaa kaksi koiraa ja 1-3 kissaa samassa sängyssä? Kyllä, koirat nukkuvat sängyssä. :D Aamuisin ensimmäisenä minua tuijottaa musta naama. Tai jos on niin pimeää etten nää sitä naamaa niin joko kuulen A. Tuhinan B. Hännän heilutuksen (PAUKUTUKSEN!) C.Naama alkaa kastua. (Ne nuolee, hitto vie...)

Kuontalonvärjäysoperaatio oli tuossa jokunen viikko sitten. Meinattiin ensin laittaa violettiä, mutta tuli liukuvärjäys punaisesta pinkkiin. Elumenilla tietenkin. Ja paikkahan on Parturi-Kampaamo Senjuska, löytyy myöskin facebookista, käyhän tykkäämässä! :)

 Kissanpötkylä ja koiranroikalekuvia jälleen, olenkohan hieman tylsä...:D

 Uunin läheisyydessä on hyvä kissan lämmitellä, kylmä ilma on kamala asia....

 Konkurssipesät x3 (Lue: Syövät omistajansa konkurssiin...) Harmi ettei tähän saa ääniä, se on meinaan jonkinmoinen konsertti aina kun heillä on nälkä. Tai siis aina kun he haluavat ruokaa, tiedä siitä nälästä...400g:n purkki on kerta-annos. Ja aina pitää syödä usein, vähästä en menisi puhumaan...

 "Nyt lopeta se facebookissa istuminen ja ala rapsuttaa!"

 Tällaista jälkeä tuli jokunen viikko sitten kun olin jumppaa ohjailemassa ja oli tosiaan joku peruuttanut auton päälle. Onneksi oli lapun jättänyt, vastapuolen liikennevakuutuksestahan nämä menee, mutta olis saattanut sattua sieluun jos olisi pitänyt omasta pussista maksella.

Kuin Kissa ja Koira?

 Junnu oli sitä mieltä että MoonBootsit on Out. Niin Out. Tai oli ne tavallaan In. Junnun mahassa. Hyvä syy ostaa uudet kengät?

Tosiaan, se lomahan se häämöttää jo ihan ovella. Onneksi on saanut ikäänkuin kevyemmin laskeutua siihen, totesin jo pari vuotta sitten että se ei ole oikeasti hyvä idea tehdä kolmea neljää viikkoa putkeen töitä siitä ilosta että loma on siellä kolmen neljän viikon päässä. Arvatkaapa onnistuuko lomalla rauhoittumaan sitten ollenkaan...Pitäisi varmaan loman alussa käydä myös piikki tuohon kantapäähän, joka antaa kyllä liikkua mutta voi kauhistus jos jää paikalleen...Sitten on kipeä. Toki jonkin verran liikkuessakin, mutta...Jonkun verran vaan pelottaa, siis piikki kantapäähän, yäk? 

No mutta, iltarutiineista jäljellä vielä pyykkien levitys narulle, telineeseen siis? :D Hyvää yötä!

Flunssa pitää otteessaan.

Viime lauantaina oltiin pelireissulla Kuhmossa. Koko viikon oli ihan hyvä olo, toisin kuin yleensä flunssaa edeltävinä päivinä, pelissä tuntui jaksavan ihan kivasti...Mutta puolessavälin tulomatkalla alkoi tuntua kurkussa pieniä kaktuksia ja yskittikin. Ajattelin että johtuu vaan kiivaasti hengitetystä kylmästä jäähalli-ilmasta (Joskus näin on käynyt...) mutta kyllähän la-su välisenä yönä jäi unet vähiin kun kurkku meni niin kipeäksi että heräsin omaan nielaisuuni ja lisäksi kuume nousi päälle 38 asteen, mikä on harvinaista kun ei yleensä nouse oikein edes lämpöä. 

Sunnuntaipäivältä joutui sitten työt perumaan ja ihan OIKEASTI, epäilijöille vaan tiedoksi makasin KOKO päivän sohvalla ja tyhjentelin tehokkaasti niin omaa päänsisäistä kuin digiboksin kovalevyä. Milloinhan lienen viimeksi yhtä kauan tuijotellut sarjoja ja leffoja yhtä soittoa. Telkkarissani siis on sellainenkin toiminto että jos se on tarpeeksi kauan päällä niin se yrittää itse sammuttaa itsensä jos ei paina tarpeeksi ajoissa jtn nappia...? :D No, siinä meni tosiaan sarja ja elokuva jos toinenkin, House, Olipa Kerran, Vampyyripäiväkirjat, Poliisit, Suomen Tulli, C.S.I., Vares (tietenkin, Antti Reini on iiiiiiiihana) :D

Maanantaiksi toivuin jokseenkin työkykyiseksi (lue: ei ollut kuumetta) joten painelin jumppia vetämään ihan jo siitäkin syystä että opiston kausi alkaa olla lopuillaan eikä huvittaisi enää viimeisiä jumppia alkaa siirtelemään. Sitä paitsi, yrittäjänä se vaan menee niin että jos joudut sairastumisen takia siirtelemään asiakkaita tai jumppia niin teet sitten seuraavat pari viikkoa kahta kauemmin töitä kun ei oikein viitsi kenellekään sanoa että no siirretään tuo aika tuonne kolmen kuukauden päähän kun on väljempää...:D

No, kohta viikko takana ja olokin pikkuisen parempi, jätin treenit väliin kun ei ole viikonloppuna pelejäkään että saisi huilata edes yhden illan ja pääsisi ajoissa nukkumaan. 

Tällä viikolla ei siis "ylimääräisiä" treenejä ole juuri ollut, kerran kävin lenkillä ja kerran salilla. Mutta onhan noita muuten...Maanantaina tuolijumppa, Zumba ja "Remix"-jumppa (sisälsi osioita kolmesta eri jumpasta). Tiistaina ReisiPakaraVatsa, BootCamp ja Zumba. Keskiviikkona 2 x Zumba ja 2x Kahvakuula. Tähän väliin täytyy sanoa että mulla on ihan mielettömän hieno ja tekevä ryhmä tuolla savon puolella, ihan uskomattomia mummoja! Vedettiin zumbaa ja olin toki valinnut niitä hieman "kevyempiä" kappaleita, enimmäkseen salsaa, cumbiaa, bachataa jne...Loppujen lopuksi veivattiin ihan samoja viisuja kuin omalla "perus" Zumba-tunnilla. Ihan hillitön meininki ja kaikki teki hienosti ja täysillä. 

Karu pudotus maanpinnalle seuraavassa ryhmässä, "onko pakko ottaa näitä tansseja", "voidaanko tehdä jotain muuta kun tässä tulloo hiki". Ja pisteenä ii:n päälle: "Toin sulle näitä miun omia levyjä, soita näitä kun nää on paljon parempia ja nää on hitaampiakin". Sen lisäksi musiikki on liian kovalla, musiikki on liian hiljaisella, musiikin pitäis olla suomenkielistä, musiikin pitäis olla englanninkielistä, ei tätä keppijumppaa, minä en tykkää kahvakuulasta, minä en voi tehä tätä enkä tuota...Eeehh, tuota? Hieman hankalaa miellyttää?

Kaiken kukkuraksi tullessani autolle, pyyhkijän alla oli lappu ja takalokasuojassa lommo. Onneksi oli rehellinen törmäilijä ja jätti yhteystietonsa. 

Tänään kauhistelin omaa ruokavaliotani. Aiemminkin oon kyllä tainnut mainita että hirveää jos joku jolle olen tehnyt ruokavalion, näkee miun ostoskorin. Huh huh. Kun on kauhea kiire ja väsynyt niin tulee entistä enemmän syötyä mitä sattuu, missä sattuu. Ja se on asia mille haluaisin tehdä jotain. Kuitenkin aika paljon vietän aikaa urheilutalolla missä eväät saa jääkaappiin ja on myös mikro missä lämmittää. Ongelma on se että on hyvin vähän aikaa tehdä ruokaa. Pakko on kuitenkin yrittää ja tehdä vaikka isompia annoksia kerralla. Tällainen "roskaruoka"-dieetti meinaan vie voimia yllättävän paljon ja vaikuttaa pahasti palautumiseen. Tästä siis projektia jatkoon. 

Joulua odotan kovasti, en varsinaisesti sen joulun takia, mutta mulla on PITKÄ VAPAA! AH, tulee niiiiiiin tarpeeseen. Sitä ennen pieni hengähdystauko ensi viikonloppuna kun on itsenäisyyspäivä eli vähän vapaata. 

Vuorokausi ehti vaihtua kun jäi kirjoitus eilen illalla kesken, joten jatketaan sitten perjantain puolella. Tänä aamuna heräsin ilman kellon soittoa. Puoli tuntia kellon oletetun soimisen jälkeen. Vuan on puhelimesta akku niin finaalissa jotta oli loppunu yöllä eikä herätyskello tietenkään soinut. Onneksi ei tarvinnut herätä kuudelta, olis voinu aika iloisesti mennä jokunen tunti yli...

Tänään ei ollut onneksi mikään maailman raskain päivä, muutamia hierontoja ja yksi jumppa. Sen verran ajattelin flunssasta toipuneeni että menin spinningiin. Huh. Henki meinasi lähteä. Oma jumppa siihen päälle vielä, joskin ei se enää niin pahalle tuntunut. :D Siinäpä se ilta vierähti, kotona vielä vähän siivousta ja uuninlämmitystä...Hyvää yötä! - Mirva -

Huono viikko takana, parempi aloitettu?

Viime viikko oli kamala. Monestakin syystä, joten en tiedä mikä oli perimmäinen syy mutta se tuntui moninkertaisesti kamalalta, joskin siitä selvittiin ja loppuviikko olikin jo vähän parempi. :)

Maanantaiaamuna jo olin niin väsynyt että mietin kuinka ihmeessä selviän tästä (siis siitä viime...) viikosta. Unet jäi vähän huonolle, monestakin syystä. Lisäksi nuo naistenasiat (nyt jos on mieslukijoita niin silmät kiinni, tehän ette halua näistä kuulla...) pisti v***ttamaan oikein urakalla, eikä se väsymystä ainakaan parantanut. Koiraparat olivat ihan hepulissa kun emäntä ei jaksanut kolmeen aamuun nousta aamulenkille ja sitten v***tti vähän lisää kun oli niin huono omatunto. Kun sitten lopulta sain raahattua itseni lenkille niin v***tti kun koirat vetivät hihnassa ihan tolkuttomasti, eipä ihme kun monta päivää meni ilman kunnollista juoksulenkkiä. 

Viime viikolla oli vielä kaksi kertaa CrossFitin peruskurssia, tiistaina ja perjantaina. Arvatkaa miltä tuntui lähteä sinne superväsyneenä...Vuan eipä väsyttänyt sen jälkeen. :D Hulluja treenejä jälleen kerran, just sopivaa mulle. :) Keskiviikko meni kiireen keskellä, illalla omat jumpat vedettävänä ja tarkoituksena nukkua hyvät unet ennen torstaita. Torstai olisi voinut olla se kamalin päivä viikosta, se oli se syy miksi nukuin huonosti ja jos ylipäänsä nukuin niin unet oli kyllä aika kammottavia. 

Torstaina siis oli ohjelmassa tavallaan menneiden tapahtumien selvittelyä, toivon toki että se lopullinen piste tälle kaikelle. Tässä on taas joutunu pohtimaan noita menneitä juttuja, moneltakin kantilta, niin ihmissuhteissa kuin muissakin asioissa, muisteltu niin hyvää kuin huonoa. Ja mitä tehdä ettei ainakaan itse toistaisi samoja virheitä enää? Muistahan ei voi mennä takuuseen. En vaan voi olla miettimättä sitä, kuinka ilkeitä ihmiset voi olla. Miten se murentaa kaiken sen mihin on joskus uskonut kun jokaikinen heikkoutesi paiskataan vasten naamaa niin raa'alla tavalla että et ole koskaan edes uskonut että kukaan voi tehdä niin. No, nyt uskon. Usein olen joutunut kysymään itseltäni ja kysyn edelleen että kadunko. En kai. En? Toisaalta olisi kiva olla vähän naiivimpi ja uskoa sokeasti, vaikka sitten rakkauteen? Ihmisten hyvyyteen? Toisaalta taas, en kai voisi olla vahvempi (Ja kiitos vaan, en just nyt halua mitään uusia koettelemuksia, tiedoksi vaan sille joka täällä päättää jotta mitenkä paljon yhden ihmisen pitää kestää ja joko se on tarpeeksi vahva...:D) ja aika hyvin perille itsestäni ja tuntemuksista. Se tietynlainen kosketus omaan itseen on vahvempi kuin ikinä. Ja aiemminkin olen puhunut siitä että toisaalta se auttoi paranemaan syömishäiriöstä koska on PAKKO määritellä oma ulkonäkö itsensä kautta. Noh, se siitä filosofiasta, voi olla että hiukan sekavalle kuulostaa mutta ei viitsi kaikkea suoraan julkisesti kuitenkaan kirjoitella. :) 

Onneksi on olemassa Ystävät ja taas kerran on onni saada tietää kehen voi luottaa ja kehen ei. Paljon olen kuullut vedottavan pelkoon. Se on jokaisen oma asia enkä voi ketään pakottaa ottamaan riskiä minun takiani. Joka tapauksessa, toivon ettei mennyttä tarvitsisi enää enemmälti selvitellä, se vaan ei ole minusta riippuvainen asia. Hyvä mieli nyt kuitenkin, minulla ainakin. :)

Lauantaina juhlittiin Isin 60-vee juhlia, mukavat kemut. Ja sunnuntaina järkyttävä turvotus kaikista herkuista vaikka karppia olivatkin. (Söin kyllä karjalanpiirakoita...) Sunnuntaiaamuna oli vielä "riäppiäiset" kun evästä jäi illasta niin paljon. Hyvä tapa jatkaa turpoamista. :D Sen verran jaksoin liikkua sunnuntaina (oli krapula 8-packista cokista...) että siivosin. Ilmeisesti henkinen puhdistautuminen vaati myös kodin puunauksen sillä kyllä, minä raahasin jopa matot ulos! Ja meinasin tukehtua niitä tampatessa...Pitäisköhän siivota useammin...?

Tänään jaksoin raahata itseni nelijalkaisten ystävien kera aamujuoksulle, toki sille lyhyimmälle reitille (7km) koska painoin aivan liian monta kertaa torkkua...Päivällä oli muutama hieronta ilman raahautumista minnekään, ihanaa! Sen jälkeen treenailin vähän uusia zumbakuvioita ja muokkasin vähän illan jumpan ohjelmaa. Sitten taas kamppeet kasaan, toinen koira kyytiin ja metsästämään autoon osia, koska sain vaihteeksi väärät. Huomenna uusi yritys, katsotaan mitä korjaaja sanoo tällä kertaa. :D Samba meni jo kaverin mukaan valmistautumaan huomiseen sorsanaloitukseen, saas nähdä osaako se karvakuontalo siellä mitään tehdä...? Kai se on jotain aiempina vuosinakin hakenut. :D 

Kävin Fittarilla suorittamassa nesteenpoistoa spinningin avulla, josta mulle viisasteltiin tänään "työmualla", käykääs katsomassa video Sami Hedberg: Kuntosali siinä kerrotaan myös spinningistä. :D Illalla vielä jumppa ja kotona sauna, ah! Eiköhän siinä tälle illalla. Ai niin, Tokmannille oli tullut uusia Atkins-patukoita, äsken maistelin tällaisen:
 
Näitä saa myös tilattua esim täältä : http://www.hiilariton.fi/

Näihin tunnelmiin, pitää kai vääntäytyä unille. Vai pitäisikö nukkua Junnun seurana alakerrassa kun se tuntuu kaipailevan kaveriaan, ei ole tottunut olemaan ilman Sambaa? :D

CROSSFIT!! (Ja vähän muutakin...)

Uusi laji kokeilussa ja arvatkaas tuliko jäädäkseen...;) Tällä viikolla alkoi siis Fittarilla clubilaisten CrossFit-kurssit, tappava laji! Suosittelen lämpimästi, Joensuussa voi harrastaa, kursseille voi ilmoittautua myös ei-jäsenet, hintaan sisältyy kuukauden treenit ja liittymismaksu, sisältäen 8 harjoituskertaa, käykääs katsomassa www.fittari.fi. 

Tällä viikolla oli kolme harjoituskertaa, yhden tunnin mittaisia kukin alku- ja loppulämmittelyineen, itse treeniaika "vaivaiset" 15-20 min. Kuulostaako säälittävän vähälle? Niin minustakin. Mutta siihen aikaan kun tyrkätään menemään noin 60 leuanvetoa, 120 kyykkyä, 120 etunojapunnerrusta ja 100 vatsaa niin sitä säälii lähinnä itseään ja vieressä ähkivää kohtalotoveria. Tämä siis vain esimerkki, tälläkin viikolla jokainen treenikerta on ollut erilainen joko painottuen voimaan tai kestävyyteen. 

Maanantaina oli ensimmäinen treenikerta, jonka jälkeen jäin vielä hieman myöhässä spinningiin, josta tukka putkella kohti koti"kaupunkia" ja ohjelmassa yksi jumppa. 

Tiistaiaamuna totesin tehneeni edellisenä päivänä leuanvetoja (kevennetysti siis, ei jaksa tätä massaa nostaa...:D) koska selkä oli TOOOOSI kipeä, oli sitä hiukkasen vielä eilenkin. Juoksulenkkiähän se ei estä, varsinkin kun nuo kaksi karvaista kaveria sitä tarvitsevat. :) Päivälenkiksi pyöräilin käymään kaverin mökillä, joka ystävällisesti korjaili pyöräilykengän klossin takaisin paikalleen, nimimerkki "En meinannut aiemmin saada kenkää irti polkimesta kuin suurella voimalla", kiittää! :) Kävipä tässä taannoin niinkin jotta unohdin ennen risteystä irroitella kengät polkimista ja hupsis, katseltiin asioita ruohonjuuritasolta. Päivällä vielä kävelylenkki naapurin tyttöjen kanssa ja illalla jumppaa vetämään. Arvatkaa, onko sauna aika hyvälle tällaisten päivien jälkeen...

Keskiviikkona meinasi jo usko loppua, kun CrossFitin päälle oli kaksi omaa jumppaa vedettävänä, reisipakaravatsa ja kahvakuula. Jaksoihan ne sitten kuitenkin. Eilen, siis torstaina vielä zumba ja tämä päivä omista ohjauksista taukoa, kävin vain crossfitissä ja huomenna taas täysillä mennään. :D

Salitreenit on taas alkaneet maistua paremmilta (eli tuskaisemmilta...) kun on jotenkin motivaatio sielläkin kohonnut? Ehkä siksikin ettei ole tullut pihisteltyä tuon syömisen kanssa niin jaksaa kunnolla treenata. Lisäksi olen saanut kaverilta hyviä vinkkejä treenin tehostamiseksi ja uusia liikevinkkejä, kiitosta vaan! Pienetkin jutut piristää. Päätin myös jokin aika sitten, että kaikki salitreenit tehdään kunnolla ja täysillä ja jos ei jaksa niin sitten ei salille mennä ollenkaan. Ja tämän seurauksena on ollut salilta viikoittain 1-3 välipäivää, historiallista! :D

Muista löpinöistä sen verran että on hassua, satunnaisesti myös kiusallista kun viimeinen vuosi ja se työ mitä on tehnyt pitääkseen itsensä kasassa ja "tuntevana" ihmisenä ja päättänyt sen etten "koveta" itseäni, on johtanut siihen että saattaa se itku tai miksei naurukin, liikutus tai muu tunnetila tulla voimakkaana aikaa tai paikkaa katsomatta. Itke siinä sitten kun väkijoukon keskellä kun saat kivan viestin tai naura itseksesi kaupan kassalla. Paha on  myös ystävän vauvan nauru joka saa kyyneleet silmiin ja mainittakoon että ei, minä en pode vauvakuumetta.  No, eikös ne sano että täytyy olla hullu ettei sekoa? :D

Joka tapauksessa välillä tuntuu että sisuskalutkin on yhtä myllerrystä mutta kai se tästä selkiintyy, sotkentuakseen kenties uudelleen. Se on vaan niin että täytyy elää ja tuntea niin ettei tarvitse katua, sitä mitä jätti sanomatta tai tekemättä, koska ei se ole itseltä pois. Ja ne riskit? Saattaa sattua. Entäs sitten? Ei kai ole mitään mistä ei voisi selvitä. :) Näillä mennään tällä kertaa. :)

Taas Semilomapäivitys! :)

Heipparallaa vaan! 
Kiirettä on mukamas ollut taas niin ettei ehdi kirjoittaa vaikka koneella tuleekin päivittäin norkoiltua niin työn kuin vapaa-ajankin merkeissä. :) 

Kesä on mennä hujahtanut nopeasti, sillä tajusin tässä yhtenä päivänä että kauhistus, kohta alkaa taas lätkätreenit (Joskin kukaan ei tunnu tietävän milloin ne oikeastaan alkaa...) ja täytyy suunnitella syksyn jumppia. Aika kiireinen, mutta veikkaan että kiva syksy ja talvi tulossa. Uusia kuvioita on myös mielessä, pitkään on ollut mielessä jokin kauneudenhoitoalaan liittyvä, vuosiahan olen sitä kosmetologikoulua miettinyt, mutta ensinnäkään en tässä tilanteessa halua lähteä mihinkään pidempään koulutukseen enkä ehkä ole valmis satsaamaan liiketiloihin sekä erilaisiin laitteisiin niin paljoa kun se vaatisi. Sitä paitsi samassa kaupungissa on jo kaksikin kosmetologia. 

Jotain asiaan liittyvää olisi kuitenkin kiva tehdä, joten nuo kynsien geelaukset yms. kuulostaisivat sellaiselle jota voisi sivubisneksenä alkaa tekemään, ehkä jonkinlaisia käsi- ja kasvohemmotteluhoitoja myös jonkun kurssituksen kautta. Koulutuksia olen jo seuraillut, katsotaan nyt, kyllähän se yleensä johonkin johtaa kun ajatus on jo päässyt tälle tasolle. :)

Treeneihin ja syömisiin seuraavaksi tarttuaksemme niin onpa aika onnellinen olo kun kantapää antaa taas juosta. Eihän siihen mennytkään kuin purkillinen buranaa ja panadolia, muutama tuubillinen voltarenia ja mobilatia, silikonikevennykset, uudet kengät oli pakko ostaa ja viimeisimpänä vaan ei suinkaan vähäisimpänä, TENS-laite! Kertakaikkiaan loistava! Yksi kerta riitti siihen että seuraavana päivänä pystyin kävelemään suht normaalisti. Varoittelin kyllä edelleen jumpparyhmissä että pomppimiseni saattaa näyttää hiukan hassulle kun jalkaa piti varoa. (Onhan se selitys tämäkin...) Muutama päivä siihen päälle niin pystyi melkein juoksemaan. Niin, melkein...Lähdin reippaana lenkille että kyllä nyt jalka kestää ja totesin noin kahden kilometrin jälkeen että eipä ehkä olisi kannattanut...Siinä kun linkkaat menemään ja huomaat että asuinalueellasi tehdään kaivuutöitä (Jotakin SuperHypernopeaa kaapelia, sitä valokuitua kaitennii...?) ja tajuat että piru vie, siellähän on nuoria miehiä. (Tai oliko ne nyt niin nuoria...?) Pakkohan se oli yrittää juosta sulavan rytmikkäästi ohi, mielessä kyllä oli koko ajan että "Ai p**kele kun sattuu...". Loput viisi kilometriä sai taas nilkuttaa...

Pääasia että nyt voi taas juosta, kaksi karvaista otusta kotonani saavuttavat hyvinkin kahdessa päivässä hulluuden rajan, jos ei pääse liikkumaan. Noh, sulavaahan se ei ole edelleenkään, mutta...:D

Kantapään ollessa tulehtunut, tuli ainakin käytyä reilusti pyöräilemässä ja spinningissä, väittävät että se on lätkänpelaajille hyvä harrastus. Katsellaan, kulkisko luistin paremmin ensi kaudella. (Vähän epäilen, ruho on painavempi kannatella kuin viime vuonna, se siitä sulavuudesta tässäkin lajissa...)

Pari viikkoa sitten käytiin ystävien kanssa karaokekisoissa niinkin rajuilla festareilla kuin Suonenjoen Mansikkakarnevaalit. YEAH! Kova meno. :D Eikun oikeesti, menee jo perinteen piikkiin, eikös lie jo neljäs tai viides vuosi kyseisissä juhlissa. Kamalan pelottava esiintymislava, rappusia oikein täytyy sinne kiivetä, ekan biisin aikana jännitti niin että hampaat olisivat kalisseet yhteen jos ei olisi täytynyt suuta pitää auki, se kun on laulun tuottamiseksi jopa välttämätöntä...Jatkoa aiheesta seuraa myöhemmässä vaiheessa, kun kaikki päästiin jatkoon. 

Syömistä olen edelleen yrittänyt opetella. Ja yrittänyt olla aloittamatta dieettiä, tai jos aloitan niin teen sen itseltäni salaa, siten etten kiduta itseäni kitupussikeittodieetillä. :D Tai itse asiassa en edes aloita vaan muutan ruokailutottumuksia. Huh, kyllä tää on vaikeaa...Kaikista hankalinta on saada vaikenemaan se ääni pään sisällä joka kehottaa, suorastaan vaatii laihtumaan. Yhden opettavaisen lauseen kuulin tässä ihmiseltä joka oli laihdutettuaan haukkumista kuunneltuaan päättänyt että yksikään mies ei läskiksi hauku tai vaadi laihduttamaan, ajattelin että kuinka hieno ajatus, tämän päätöksen minäkin teen! Se on hitto vieköön niin että yksikin haukkuminen siihen suuntaan niin hus hus! Siis JOS en jää vanhaksipiiaksi...:D 

Tällä hetkellä on kai tullut eliminoitua kaikki sellainen mahdollisuus joutua haukutuksia, eikä sitä enää jaksaisikaan, tällä mennään ja katsellaan mitä huominen tuo tullessaan. 

Iloisempiin aiheisiin on hyvä lopetella löpinät, ilman kuvia (Missähän miun tikku viipyy...? :D ) ja todeta zumban tehneen hyvää selälle. Ainakin omalleni...:) En ole ohjattavana päässyt käymään zumbassa kipeytyneen kantapään takia, on pitänyt "tyytyä" omiin tunteihin, mutta ehkä ensi viikolla taas. :) Huomenna saattaa vaikka olla ohjelmassa spinning. Mutta näihin tunnelmiin, hyvää yötä! :)

Juhannuspäivitys!

Tai ohi kai tämä keskikesän juhla alkaa pikkuhiljaa olla...Neljä päivää vapailla, huh miten kummallista! Liekkö kaikki stressipisteet aktivoituneet kun en oikein saa nukutuksi, heräilen öisin ja voin pahoin...Ehkä se auttaa kun pääsee takaisin arkirytmiin? :D

Jotenkin tuo matalapaine on saanut ihan väsyksiin. Aina tuo hartioilla keikkuva ukkostutka on kertonut milloin sitä on ilmassa, mutta ei kai sitä ukkosta kahta viikkoa voi olla?? Päätä särki, väsytti, pakko oli nukkua kaikki vapaat ajat. Vanhemmiten herkistyy, kunhan ei ala jokaista niveltä kolottaa. :D

Ennen juhannusta kävin parturissa kun juurikasvua alkoi olla niin että näytän kaljulle, latvat niin kehnossa kunnossa jottei harja meinannut mennä niistä läpi ja värikin muistutti enemmän oranssia kuin punaista...Parturi-Kampaamo Senjuskassa sain värin lisäksi vielä hienon kampauksen lettien muodossa. Tekijän sanoin: "eikö tää siun tukka lopu ikinä..." Loppui se, varsinkin kun huonoa latvaa taisi lähteä melkein 10cm, joten olen mielestäni aivan lyhyttukkainen...

Kesä on tullut ja ammut laitumelle! Ihanaa! Kylähullun maine saa lisää pontta kun höpöttelen näillä ihanille karvakamuille, pakko pysähtyä aina kun menee ohi!

Junnu ihmettelee...Kovasti olisi mielenkiintoa tehdä lähempää tuttavuutta mutta siihen en suostu. :D

Juhannus meni toki keskittyessä treeneihin, koska oli tosiaan ne neljä päivää vapaata. Torstaina oli illalla zumba, jota en kyllä työksi varsinaisesti laske, koska se on niin kivaa, sekä ohjata että olla itse siellä ryhmän puolella. Perjantaiaamuna oli Fittarilla vielä aamuspinning, sinne oli pakko päästä. Jäin vielä salille treenaamaan selän ja hauikset. 

Lauantaiaamu alkoi juoksulenkillä, jatkui pyörälenkillä (piti ostaa lukkopolkimet ja pyöräilykengät kun spinningissä huomasi miten paljon niistä on hyötyä, melkoista välineurheilua alkaa olla...) 

Juhannuspäivän mentaalipuolen harjoitukseen kuuluu perinteinen päiväkaraoke, mikä kasvattaa hermoja sekä perslihaksia. Samaan pakettiin kuului alkavan plantaarifaskiitin hoitaminen korkeakorkoisilla kengillä, todistusaineistona kuvat, jotka kertovat että käytän joskus muutakin vaatetusta kuin verkkareita. Ja todella, korkeakorkoiset sandaalit. Arvatkaapa uskalsinko paljon kävellä siinä pelossa että maata retkotan pitkin pituuttani HojoHojon terassilla...

Pumpulin juhannukseen kuului auringonotto hiekkabiitsillä, ei järvenrannassa vaan ihan omalla mökillä. :)

Illalla käytiin vielä Hannen kanssa lenkillä ja koirat uittamassa, siinäpä sitä ohjelmaa, ihmeteltiin jotta miten ihmiset jaksaa mennä baariin kun haukotuttaa itseä jo klo 23. :D 

Seuraavaksi viimeviikkoisia sali/pullistelu/poseerauskuvia. Ihanaa kun kaveri halusi käydä kuvaamassa ja vieläpä oikein järkkärillä ja sitten sitä PhotoShoppii! :D Kuulemma erikoinen kuvattava kun ei ujostele vaan yrittää vääntäytyä niihin asentoihin mitä pyydetään. Noh, kyllähän välillä oli pakko sanoa jotta jos joku tulee niin sitten en kyllä pönötä tälleen...:D Ja vaikka strategiset mitat on mallinuraa ajatellen 20cm liian lyhyt ja 20kg liikaa painoa niin mukavahan se on olla huomion keskipisteenä ja saada joskus jopa onnistuneita kuvia aikaan, vaikkakin tämä allaoleva on siinä ja rajoilla että viitsinkö edes tänne laittaa...Mutta laitoin nyt kuitenkin. :D

Selkälihaspullistelua. :D

Poseerausta!

Olokapiät!

Tämä oli niitä jotta, "nosta kättä, nosta jalkaa, hymyile, pidä vielä hetki, käännä päätä vähän tännepäin..." näyttää hirmu helpolle mutta voin kertoa jotta ei ollu sitä, Karu totuus kylläkin että mitä vaikeampi asento, sen onnistuneempi kuva, olepa rennosti niin näyttää ihan lössähtäneelle. :) 

Näitä lisää kunhan saan tikulle itselleni. :) Sunnuntai, viimeinen vapaapäivä, aamulenkki, tietenkin. Juoksin rannan kautta, koirat saivat käydä vähän uimassa, joskin veneranta on aika kivikkoinen, toiselle rannalle en voinut mennä koska mökki on niin lähellä ja heillä on yleensä myös koira mukana. Salilla treenailin olkapäät ja ojentajat, ihan hyvä treeni, uusia liikkeitä on tullut viime aikoina tehtyä. Sitä oppii muita salikäyttäjiä kyyläämällä kaikenlaista! :D Ja se on vaihtelua omaan treeniin. 

Aurinko paistoi, ilma oli lämmin joten PAKKOHAN se oli pyörän selkään hypätä, 20km:n lenkki, sitten taas koirat kyytiin, nokka kohti "kyliä" ja Hannen kanssa lenkille. Kotona sauna ja tässä istun nyt, joutanee nukkumaan! Palataan taas. :)