sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Muutama päivä vielä, jaksaa jaksaa...:D

Ja kyllähän sitä oikeastikin jaksaa, se ajatus vaan siitä että on muutama päivä ihan kokonaan vapaata, tuo sen tunteen että vielä kun jaksaa, muutama päivä...:)

Kiintolevy tuntuis olevan kohtuullisen täynnä joten tulevalle viikolle ei ole luvassa uusia ohjelmia jumppiin, varsinkaan zumbaan. :D Ei ehkä pysyis muistissa. 

Oon tässä viime aikoina yrittänyt keskittyä tuohon ruokapuoleen. Siis lähinnä vain mietintäpuolella, kiirettä en ole pitänyt koska jo asennemuutos ja siihen sopeutuminen, sekä sen mukanaan tuomat käytännön muutokset, ovat vieneet aikaa, enkä ole halunnut kiirehtiä. Pääasia ettei enää sorru "Kaikenmualiman" dieetteihin ja on opetellut ensin sietämään, sen jälkeen jopa pitämään itsestään. On aivan uskomatonta, kuinka paljon pahaa ihminen voi itselleen aiheuttaa, kun ei hyväksy itseään sellaisena kuin on. Tai no, syömishäiriöinen, jonka kehonkuvakin on pahasti vääristynyt, ei ole koskaan tyytyväinen, oli paino, ulkomuoto tai rasvaprosentti mikä hyvänsä. Olen onnellinen siitä että olen oppinut olemaan haukkumatta itseäni, ettei jokainen päivä ole taistelua siitä mitä voi syödä ja mitä ei. Liikun toki edelleen jo ammatin puolesta paljon, mutta se ei ole enää pakonomaista eikä itsensärankaisua. 

En ole kauhean tiukka ollut ruokavalion suhteen vaan olen pyrkinyt syömään siten kuin hyvälle tuntuu, toisin sanoen en ole ottanut huonoa omaatuntoa mistään. Vähän niin kuin kokeillut että mikä itselle sopii ja mikä ei. 

Samalla on joutunut tutkiskelemaan omia sisuskaluja noin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla, meinaan jotta mitkä ruoka-aineet oikeasti aiheuttaa pahojakin oireita ja mikä taas on omaa syömishäiriöhössötystä. :D

Pahimpia on A. Sokeri B.Viljat C. Hiiva D. NÄMÄ KAIKKI YHDESSÄ! Uhhuhh. Täysin en pilkkua n**si tuon sokerinkaan suhteen tai ylipäänsä hiilareiden, rajat on vaan pidettävä hallussa. Ja jos sokeria saa liikaa, rajat ei pysy hallussa. Että siinäpä sitä sitten taiteillaan...

Noin karkeasti ottaen karkit ja suklaat saan unohtaa edelleen. Söin niitä kyllä välillä ja joka ikinen kerta se lähti lapasesta. Lähtee edelleen jos syön sokeria. Lisäksi siitä tulee noin suunnilleen miljoona oiretta (Nooh, jos vähän dramatisoin...) esimerkiksi kamalat rytmihäiriöt, oikein myös sellainen massiivinen pumpunjumputus joka oikeasti estää nukkumasta. :O ihottumaa, kutinaa, väsymystä, vieroitusoireina mm. päänsärky ja armoton v*tutus. Jäätelöä olen jonkun verran herkuttelupäivinä syöpötellyt, se ei jostain syystä ole niin paha...? Ehkä karkit/suklaa on sen verran "puhdasta" sokeria ja jätski sisältää onneksi vähän muutakin. Mene ja tiedä mutta jotakin on kiva itselleen sallia. :)

Kohta B eli viljat...Kaura sopii ja siitä en aio luopua vaikka jossain keskustelupalstalla näinkin "kokeneen" neuvovan "aloittelijaa" joka kyseli karppauksesta jotta kun hän ei haluaisi luopua kaurapuurosta. Tämä kokeneempi henkilö kirjoitti että aivan turha edes aloittaa karppausta jos ei voi jättää viljoja kokonaan pois. Siis WTF?? Ei se ihme että monilla on karppauksesta vääristynyt kuva. Mutta mikä vika on kaurapuurossa, etenkin luomusellaisessa, tuskin sitä kukaan kiloa päivässä syö. Esimerkiksi omassa annoksessani on noin 10-15g hiilareita. Mutta tästä myöhemmin...Vehnä ja ruis aiheuttaa oireita, ohraa toki harvemmin missään on, enkä sitä aio syödäkään. Oireina ihottumat, nokkosihottuma kaulalla, kasvoissa ja rintakehässä sekä pienet näppylät joita tulee kyynärpäihin ja polviin etenkin. Sen lisäksi etenkin kohtaa C. sisältävät tuotteet yhdistettunä A:han aiheuttavat kutisevan päänahan, joskus tainnut tulla raavittua verille esti. 

Sokeri, viljat ja hiiva siis pois, joitakin gluteenittomia tuotteita olen kokeillut, eikä niistä tule oireita, tosin vehnätärkkelystä vältän niissäkin.

Seuraava projekti olisikin saada ruokavaliota muuten järkevämmäksi ja terveelliseksi. Se kun tuo työ on aika liikkuvaa ja arvatkaapas voiko jumppien välissä pahemmin syödä...Ja koska tauot saattavat olla vain ne ajat mitkä vietän auton ratissa matkalla seuraavan paikkaan niin sekin aiheuttaa omat rajoituksensa syömiselle. (Ja miksiköhän toivon seuraavaan autooni nahkasisustusta...)

Mietinnän alla siis helpot, mukaan pakattavat eväät joita voi mahdollisesti nauttia myös autossa. Syön aivan liikaa myös proteiinipatukoita ja yritän vaihdella niitä edes proteiinijuomiin. Suurin ongelma on kuitenkin se että ainoat ajankohdat milloin pystyy syömään kunnollisen aterian on aamu ja myöhäinen ilta. Ja se on kyllä tosiasia että jos ei päivällä syö kunnolla niin mikä nälkä onkaan illalla, etenkin 2-3 tunnin jumppailun jälkeen. Kieltäydy siinä sitten napostelusta ennen saunaa tai proteiinipatukasta kotimatkalla, kun sitä matkaa saattaa olla 15-70 km...
Mutta siinäpä sitä seuraavaa projektia ja aihetta pohtimiseen. :)

Karppauksesta tosiaan sen verran mitä tuolla jo aiemmin mainitsinkin että monilla on siitä aivan väärä käsitys jotta eihän sitä varsinaisesti ole missään määritelty jotta kuinka paljon hiilareita saat syödä jotta "karppaat". Eihän se parhaimmillaan ole kuin "turhien" hiilareiden karsimista ruokavaliosta, eli sokeri, viljat yms. sekä tuotteiden  vaihtamista vähemmän jalostettuihin ja/tai luomuun. Kun teen asiakkaille ruokavalioita ja jos kyseessä on ns. hiilihydraattitietoinen ruokavalio, käytän karppaus.infon sivuilta löytyvää jakoa eli Ketokarppi (hiilarit max 20g) Alakarppi (n.20-60g) ja Hyväkarppi (Hiilarit max 100g). Näidenkin välillä on jo melkoiset erot ja tuohon sataan grammaan saa kyllä jo hiilareitakin syödä kun valitsee oikein. 

Vielä treeneistä loppuun...Opiston jumpat jäivät jo tauolle joten kroppakin saa hieman lepoa. Maanantaina kävin vain aamulenkillä, siinä päivän urheilut. Tiistaina oli ohjattavana ReisiPakaraVatsa jonka jälkeen kävin salilla ja päälle lätkätreenit. Keskiviikkona kävin taas aamulenkillä, illalla salilla treenaamassa jalat (kohtuullisen kevyesti jotta ehtivät palautua viikonlopun peliin) ja lopuksi oli vedettävänä vielä kahvakuula. 

Torstaina kävin arvioituttamassa auton korjauksen ja voin vain todeta että onneksi ei mene omasta pussista...Koska ajelin Joensuuhun asti, ajattelin käydä samalla jumpassa. CrossCorea kokeilin kesällä, mutta ehdin käydä vain kerran joten ajattelin käydä siinä ja lisäksi kokeilla ensimmäistä kertaa Bokwaa. Kumpaankaan ryhmään ei tullut ketään muita paikalle joten tunteja ei pidetty, sen sijaan salivapaapäivästä tuli salipäivä ja kokeilin Crossing+CrossCore 30/30min yhdistelmää. Siinä siis veivattiin crosstrainerilla ensimmäinen puolituntinen (meinasin kuolla) ja toinen mokoma CrossCorea. Sauna ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto kaiken tämän päälle...

Perjantaina kävin pitkästä aikaa Zumbassa. Salille en ehtinyt kun neuvottelimme uudesta jumpasta K-Market Citykummun  yrittäjäpariskunnan kanssa. Vuoden alusta sitten aloitellaan...:)

Lauantaina kävin aamuspinningissä, oli kyllä vähän tahmeaa...Siitä salille, edelleen tahmeaa. Jätin suosiolla lenkin väliin, ajatuksena oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta kuinka ollakaan huomasin tuijottavani töllöä vielä puoli yhdeltä. 

Aamulla oli taas niiiiiin vaikea herätä vaikka sain ihan kunnon unet. Aamulenkki hurttien kanssa, ohjattavana zumba, ja vielä päälle oma peli. Kävin kummitytön synttäreilläkin vaatimattomasti viikon myöhässä mutta ehkä mukavampi niin, ei ollut muuta porukkaa samaan aikaan, sai pitkästä aikaa höpötellä kummitytön mammankin kanssa. :) Sellaista täällä. 

Ai niin ja eväsvinkkejä otetaan vastaan reseptien kera. Mikä olisi helppo pakata mukaan ja syödä kylmänäkin? (Autossa...:D)

- Mirva -


tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulu(LOMA!!) on jo kohta ovella kolkuttelemassa!

Vielä vähän reilu viikko ja sitten otan yhtä rennosti kun Kisu allaolevassa kuvassa. :D 


Jouluhan se lähestyy, niinkuin joka vuosi...En henkilökohtaisesti jaksa siitä enemmälti hössöttää, ehkä sitä ei yksineläjänä pidä sitä joulua mitenkään erikoisena. Väittävät ainakin että sitten perheellisenä sitä alkaa hössöttää? No, kyllä miekin koirille olen punaiset rusetit laittanut ja sään salliessa lenkkeillyt tonttupipo päässä. Ai niin ja haudallakin on tullut käytyä, joskin yksikin vuosi unohdin missä olen ja kiroilin niin maan p**keleesti kun kynttilä ei suostunut syttymään. Että hävettikö? No pikkusen, joskin luulen että hän kenelle kynttilää vein, olisi kai lähinnä nauranut mölyämiselleni. :) Muistoissa aina vaan, vaikka poismenosta tulee ensi vuoden alkupuolella jo viisitoista vuotta. Kauhean pitkä aika ja tuntuu että vastahan sitä oltiin ylä-asteella. 

Tiedättekö kun ihmiset suree eroa ja miettii jälkikäteen että mitä olisi pitänyt tehdä toisin, tai sitten se toinen vaihtoehto ettei uskalla sanoa mitä ajattelee/tuntee, koska pelkää sitä ettei toinen vastaa tunteisiin, ehkä sitä hylkäämistä, nolaamista? Siis ihan oikeasti, MITÄ VÄLIÄ?? Siis jos hävettää tai joutuu nolatuksi? Entäs jos se toinen nauraa sinun tunteillesi? No kuule, se on ihan sen toisen ihmisen oma häpeä! Mitä voi saavuttaa elämässä, jos ei ota riskejä, jos pelkää sitä että sattuu niin paljon ettei kerro tunteistaan? Tasapaksun keskitien? Ei se tunteettomana eläminen ihan oikeasti ole kivaa. 

Sen minä vaan haluan sanoa että jos just SINULLA siellä on joku ihminen josta välität ja haluat sen hänelle sanoa, oli se sitten rakkautta, ystävyyttä, ihan mitä vaan niin TEE SE NYT! 

Ja siitä haluan myös muistuttaa että mitä sitten vaikka olisikin eronnut? Voi tulla vastaan uusi, parempi? Kenties voit oppia erosta jotain? Joskus ex voi olla myös kaveri. (Ja toisinaan taas ei, koska jotkut haluavat polttaa kaikki sillat takanaan...) mutta MUISTA että joskus voi tulla eteen päivä jolloin on liian myöhäistä sanoa mitään, koskettaa, kertoa tunteistaan. Kyllä minä ainakin kadun, jos nyt mitään voi varsinaisesti katua koska uskon että on silläkin tarkoituksensa miksi tiettyjä juttuja ei ole tapahtunut, enemmänkin niitä mitä olen tekemättä tai sanomatta jättänyt kuin niitä mitä olen tehnyt tai sanonut. 

Johan lähti vakavilla asioilla kirjoitukset liikkeelle. :) No, jatketaan hieman kevyemmillä. Tällainen UusWanha Ihana keittiönpöytä muutti tuossa jokunen aika sitten miun keittiöön. (Kuinka yllättävää kun keittiönpöydästä on kysymys...)

Pöydän entinen omistaja (tai oikeastaan nämä on kai vähän niinkuin lainassa...?) kysyi että "Kiinnostaako pallit myös?" No tokihan pallit kiinnosti. Niitä oli kaikkiaan viisi kappaletta joista neljä tuli pöydän mukana, yksi jäi entiseen kotiinsa mutta on nyt mitä ilmeisimminkin seuraamassa palleja nro:t 1,2,3 ja 4 miun omistukseen. :D (Eikun lainaksi...)

Pöytä on tehty Wanhannäköiseksi (toivottavasti en puhu läpiä päähäni, oletan vaan koska on saman tekijän valmistama olohuoneenpöytä, jotta tekniikka olisi sama...) vuolemalla teräviä kulmia epätasaiseksi joka puolelta, puuta on myös kivasti toholla kärvennetty ja vaha päällä, liekkö tammisellainen tässäkin, kuten olohuoneenpöydässä. Mutta tää on AIVAN IHANA ja sopii kuin nenä päähän miun keittiöön. :) 








Aiheesta toiseen, syksyn lenkkeilykuvia. Äiti oli mukana lenkillä (pyöräillen, ei se pysy miun perässä muuten :D) ja koirat ovat ilmeisesti liian usein päässeet lenkin jälkeen "mummon" ja "ukin" (kun ei noita lapsenlapsia ole siunaantunut muuten kuin näitä karvaisia adoptoituja...Tosin "ukin" mielestä ne eivät ainakaan laske verenpainetta vaan aina kun niitä joutuu vahtimaan niin yläpaine on lähellä kolmeasataa...) jääkaapille koska vanhempieni tienristeyksessä tulee aina stoppi. "Eikö mentäis tuonne, siellä vois olla jääkaapissa makkaraa?"
Kaihoisat katseet...

Aiemmin kirjoittelin uudesta Kisusta, jonka nimi on Kisu tai oikeasti hän on Sisu, äh, no Sisu-Kisu sitten vaikkapa...Hienosti on kotiutunut, kuten kuvastakin voi päätellä. Junnun kanssa ovat ainoat miehet talossa ja hyvät kaverit tietenkin. 


 Kollinpötkylä...

Keittiönpöytä sai seuraa vielä tv-tasosta, joka oli myös kenkätelineenä toiminut. Siihen tarkoitukseen meinasin itsekin sitä käyttää koska ajattelin ettei se mahdu yläkerran viistokattoiseen huoneeseen kunnolla. Tai ettei ainakaan telkkari mahdu siihen päälle. :D Mutta sehän oli kuin luotu paikalleen. :)





 Junnun mielestä marraskuu oli ihan hyvää aikaa mennä uimaan puroon. Hrrrrr...


Kuvia kaveruksista, osa 2...

 Tässä kuvassa on osa miun sänkyseurasta. Useimmiten tuntuu etten itse mahdu sekaan tai ainakin on syytä olla nopea iltatoimissaan koska nämä karvaiset tapaukset kyllä tietää milloin aiot kömpiä yläkertaan ja seuraavat välittömästi perästä. Jos meinaat siitä vielä esimerkiksi lähteä käymään vessassa, voi olla että nukkumatilasi on viety. Vai miltä kuulostaa kaksi koiraa ja 1-3 kissaa samassa sängyssä? Kyllä, koirat nukkuvat sängyssä. :D Aamuisin ensimmäisenä minua tuijottaa musta naama. Tai jos on niin pimeää etten nää sitä naamaa niin joko kuulen A. Tuhinan B. Hännän heilutuksen (PAUKUTUKSEN!) C.Naama alkaa kastua. (Ne nuolee, hitto vie...)
Kuontalonvärjäysoperaatio oli tuossa jokunen viikko sitten. Meinattiin ensin laittaa violettiä, mutta tuli liukuvärjäys punaisesta pinkkiin. Elumenilla tietenkin. Ja paikkahan on Parturi-Kampaamo Senjuska, löytyy myöskin facebookista, käyhän tykkäämässä! :)

 Kissanpötkylä ja koiranroikalekuvia jälleen, olenkohan hieman tylsä...:D


 Uunin läheisyydessä on hyvä kissan lämmitellä, kylmä ilma on kamala asia....
 Konkurssipesät x3 (Lue: Syövät omistajansa konkurssiin...) Harmi ettei tähän saa ääniä, se on meinaan jonkinmoinen konsertti aina kun heillä on nälkä. Tai siis aina kun he haluavat ruokaa, tiedä siitä nälästä...400g:n purkki on kerta-annos. Ja aina pitää syödä usein, vähästä en menisi puhumaan...


 "Nyt lopeta se facebookissa istuminen ja ala rapsuttaa!"

 Tällaista jälkeä tuli jokunen viikko sitten kun olin jumppaa ohjailemassa ja oli tosiaan joku peruuttanut auton päälle. Onneksi oli lapun jättänyt, vastapuolen liikennevakuutuksestahan nämä menee, mutta olis saattanut sattua sieluun jos olisi pitänyt omasta pussista maksella.
Kuin Kissa ja Koira?

 Junnu oli sitä mieltä että MoonBootsit on Out. Niin Out. Tai oli ne tavallaan In. Junnun mahassa. Hyvä syy ostaa uudet kengät?
Tosiaan, se lomahan se häämöttää jo ihan ovella. Onneksi on saanut ikäänkuin kevyemmin laskeutua siihen, totesin jo pari vuotta sitten että se ei ole oikeasti hyvä idea tehdä kolmea neljää viikkoa putkeen töitä siitä ilosta että loma on siellä kolmen neljän viikon päässä. Arvatkaapa onnistuuko lomalla rauhoittumaan sitten ollenkaan...Pitäisi varmaan loman alussa käydä myös piikki tuohon kantapäähän, joka antaa kyllä liikkua mutta voi kauhistus jos jää paikalleen...Sitten on kipeä. Toki jonkin verran liikkuessakin, mutta...Jonkun verran vaan pelottaa, siis piikki kantapäähän, yäk? 

No mutta, iltarutiineista jäljellä vielä pyykkien levitys narulle, telineeseen siis? :D Hyvää yötä!