Pehmeästi laskeutuen kohti joululomaa...

Yleensä ennen lomaa tulee vouhotettua pää kolmantena jalkana ja otettua töitä entistä enemmän ja jokaiselle päivälle. Tänä vuonna oon kerrankin onnistunut tekemään toisin, ehkä siitä syystä että vapaata ei juurikaan syyskuun jälkeen ole ollut. Kirjanpito jää väistämättä lomalla vielä tehtäväksi mutta voihan se olla että puolitoista viikkoa tuntuis muuten liian pitkältä...(?) :D

Viikonloppuna käytiin pelaamassa rannikolla, tuloksena voitto, häviö ja helkkaristi mustelmia...Plussana erittäin tasokas hotelli, aivan MAHTAVA aamupala (vähän pelotti että jaksaako sitä pelissä tehdä mitään) sekä turvallinen matka. :) Lauantaina siis Närpiön Kraft vastassa, sunnuntaina Vaasan Sport. Lyhyitä meillä nämä pelimatkat. :)

Joululoma häämöttää ihan nurkan takana, jumpat on jääneet marraskuun lopusta alkaen tauolle, viime viikolla opiston viimeiset jumpat ja tällä viikolla vielä pari omaa. Ja arvatkaa käynkö sitten fittarilla ihan muutamassa jumpassa kun on omat jumpat tauolla? Mutta sehän on siis ihan omienkin ideoiden lisäämiseksi suorastaan VÄLTTÄMÄTÖNTÄ! :D

Treenimäärät on olleet aika suuret...Osa omista jumpista menee kyllä ihan treenistä, niinkuin kahvakuula ja tehojumppa mutta nuo eläkeläisryhmät on enempi (vaikka niissäkin lämmin itselle tulee) puhelihasten treenausta. :D Juoksua päivittäin, tosin yhtenä aamuna en kertakaikkiaan jaksanut nousta...Talvi tekee tehtävänsä kun väsyttää aivan kamalasti. Salilla oon käynyt, sielläkin pienestä motivaatiopulasta väsymyksen takia kärsien. Muuttelin hiukan ohjelmaa, josko sillä saisi taas uutta virtaa...Jumpissa, siis muiden ohjaamissa oon käynyt mahdollisuuksien mukaan, loman aikana sitten tosiaan varmasti enemmän. :) Sukset ja lumikengät olisi kai syytä myös kaivaa varastosta käyttöön. Ne ei edes ole missään ulkovarastossa joten ei luulisi kauhea homma olevan. ;)

Kyllä tää syksyn ja talven pimeys vie oikeasti ihmiseltä voimat...Ihmeen hyvin tässä on kyllä jaksanut, kiireestä ja vaikeuksista huolimatta, lisäravinteilla voi olla osuutta asiaan. Totesin jo viime talvena toimivaksi.
Tämä pitäisi auttaa uneen ja mielialaan.



Ruusujuuri taasen stressiin ja väsymykseen:


Ja tänäänhän tuli postissa miun pinkki vedenkestävä mp3-soitin, voi siis käyttää esimerkiksi vesijuostessa.


On tuollainen ehkä keskisormen kokoinen...Mukana tuli rannehihna ja tietenkin vedenkestävät kuulokkeet.
Pitää käydä kokeilemassa kuinka tuon kanssa juokseminen luonnistuu...

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin...Pakko mennä nukkumaan. :D Heippa!

Iltamietteitä...

Mistähän sitä aloittaisi tämän pohdiskelun? Tuli jo palautetta että pitäisi blogia kirjoitella, liian pitkä tauko. :D Joo tiedän, mutta on vaan ollut niin älytön kiire jotta tuntuu ettei ehdi mitään, vaikka samallahan sitä kirjoittelisi edes lyhyen tekstin kun selailee nettiautossa maasturinkiilto silmissä autoja...:) Se tuo talvi taas muistuttaa siitä että oman autoni puskuri ei ole suunnilteltu teiden auraamisen mutta käytännössä sitä väkisinkin sivuteillä tulee harrastettua kun on tuo auton painopiste aika matalalla...Joten siitä siis johtunee aivan hillitön maasturikuume ja koska olen hyvin vaatimaton ja pieniä autoja rakastava ihminen (Näkeekö sarkasmin...?) niin pakkohan se oli heti alkaa etsiä sieltä isoimpien autojen joukosta. Se vaan tuo kulutuksen pompsahtaminen 5L dieseliä sataselle ---> 10Ldieseliä sataselle saattaisi aiheuttaa jonkinmoisen loven kukkaroon joten yritän hillitä itseni.

Tässä on ollut kaikenlaista kiirettä ja hulinata, ei aina niin mukavia juttuja henkilökohtaisessa elämässä, mutta onneksi siihen mahtuu koulun loppuminen eli valmistuminen ja siitä taisin edellisessä kirjoituksessa mainita. Töissä on kiirettä, tottakai, mutta edelleenkin se on se voimavara, yksi muiden joukossa, millä on selvitty vaikeistakin päivistä vaikka toisinaan tekisi  mieli lyödä hanskat tiskiin ja mennä makaamaan sohvalle. Ei siis työn takia vaan niiden henk.koht. asioiden takia. Sitä en ole kuitenkaan tehnyt ja jokaikinen kerta kun oon vaan mennyt ja ohjannut tunnit, hieronut tai tehnyt jalkahoidon niin hupsis sitä huomaakin jotta ei väsytä, ei kenkuta, ei ota päähän eikä tee mieli lyödä hanskoja tiskiin. Ihmiset saa vaan niin hyvälle tuulelle, siinä piristyy itsekin! :)

Toinen, tai oikeastaan ensimmäinen asia mikä saa jaksamaan, on ystävät. Voi taivas miten pitkäpinnaisia niiden pitääkään olla kun jutut jatkuu, tosin osin itsestä riippumattomista syistä, samana kuukaudesta toiseen. Toivois vaan että sitä muistaa kiittää tarpeeksi usein ja olla kiitollinen siitä että on hyviä ihmisiä ympärillä. Silloin kai voi muistaa sen että kyllä suurin osa ihmisistä on hyviä.

Kolmas asia millä jaksaa on se mitä tässä blogissakin olen aika pitkälti käsitellyt, eli harrastukset. Vähän ristiin toki menee työ ja harrastukset mutta siinä käy siis niin ettei töissä aina muista että on töissä. :) Monipuolisesti oon yrittänyt harrastella edelleen, eli juoksu, sali, spinning, bootcamp, kahvakuula, zumba, vesijuoksu, lätkä, pumpissakin kävin tänään ja kävelemässä tulee käytyä viikoittain useamman kerran.

Nythän omat jumpat jää pikkuhiljaa tauolle joten joulutauon aikana ehtinee käydä useammin Joensuussa jumpilla, toivottavasti myös FitnessArmyssa, ai kun olis kivaa! Ja nukkuminen on suunnitelmissa lomalla myös. Ei kai sitä väsynyt ole jos nukkuu kaksi tuntia silleen että kello soi koko ajan...

Ruokapuolesta sen verran jotta ainahan se on mielessä että no niin, pitäisi kireämpi olla...Se vaan tuottaa näillä liikuntamäärillä hankaluuksia se dieetti. Perjantaina tulikin innostuttua antidieetille ja tuoreiden joulutorttujen syöntiin (joo tiedän ettei se ole karppia...) ja arvatkaas kuin hirveä olo oli lauantaina...Jopa närästi, mitä ei koskaan tapahdu vaikka söisin mitä! Ehkä sitä sitten jouluun asti jaksaa olla herkuttelematta nyt...Ainakin kun taas kerran kuuli että läskihän sitä on, ihan useampaan kertaan toistettuna että varmasti ymmärrän. Joo-o. Ja sehän on yks ja sama olenko, koska tiedän että tätä nimittelyä käytetään vain koska se on pahinta mitä entiselle anorektikolle/bulimikolle voit sanoa. Jos se nyt on jo ylipäänsä naiselle hirveää niin kyllähän ensimmäinen reaktio itsellä ainakin on että tekee mieli lopettaa syöminen. Ja joutuu ihan toden teolla järkeilemään itselleen asiat ettei lähde lapasesta.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa (No ei, mutta pakko on lähteä ruokkimaan koirat ja painua nukkumaan että saa edes vähän yli neljä tuntia olla kyljellään...) joten yritän seuraavan kerran jatkaa ennenkuin alkaa tulla huomautuksia! :D

Pohdiskelua...

Perjantaina kävin tekemässä, toivottavasti viimeisen rutistuksen, jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittamiseksi. Oli siis viimeinen näyttö, joka toivottavasti nyt johtais siihen että lopultakin valmistun. Kyllä on ollu niin tuskien taival tää koulunkäynti, että nyt en ihan heti lähde. (Ja kuitenkin vuoden päästä viimeistään alan haahuilla jotta mitäkä sitä...?) Toivotaan että haastetta riittäis vaikka lyhyemmistä koulutuksista jos pakottava tarve iskee. Ne kun ei nuo kirjalliset tehtävät + koulun penkillä istuminen ole muutenkaan oikein miun juttu...Olis kivaa vaan tehdä!

Pään nollaaminen tapahtui zumbaamalla, kuinkas muuten...Päälle solarium, änkesin itseni myös ylikierrostilassa salille, mutta sehän oli siinä tilanteessa enemmän kuin suotavaa. Ihan liikaa virtaa...

Lauantaiaamun aloitin lenkillä. (Siis juosten...) siitä suunta spinningiin/bootcampiin joista molemmat kestivät sen 45min. Pikku vatsatreeni ja siitä uimahalliin testailemaan vesijuoksua. Ja sehän oli kivaa! Tosin nyt joutuu ostamaan vedenkestävän mp3-soittimen koska onhan se aika tylsää vaan juosta vitkutella kun maisema ei vaihdu...

Sunnuntai olikin sitten isänpäivä <3 ja pelipäivä. Hyvin mielenkiintoiseksi peli sitten menikin...Kolmannen erän loppupuolella vastustajan maalivahti heittäytyi väkivaltaiseksi ja hakkasi meidän pelaajaa kilvellä päähän! :O Lensi toki pihalle pelistä, mutta ei antanut omia varusteitaan kenellekään joten Saipa pelasi viimeiset minuutit kuudella kenttäpelaajalla! Huhhuh. Käytiin pelin jälkeen vielä loppuverryttelyksi lenkillä pelikaverin kanssa, Minttu sipsutti mukana. :D

Alla olevassa kuvassa synttärilahjaksi saamani herkkukori (tyhjennettynä herkuista, täytettynä kissalla...) ja Tassu. Sittemmin Junnu päätti että uudempi korimalli saa väistyä entisen tieltä ja silppusi korin sen verran päreiksi että siitä ei enää ollut elolle. Siis siitä korista.

Treenikuviloita, sanoisin noin kuukauden takaa...(Ai minäkö hidas...)

Näin käy jos kääntää ahterinsa kuvaajalle...

Ilmeet oli taas kerran melko hienot...Olis edes kunnon irvistys mutta miten sitä onnistuukin näyttämään kaikissa kuvissa sille kun olis kuuma peruna suussa...:D

Ostin uuden salivihkon, istuu kuin nenä päähän jollei jopa paremmin...xD

Se olis taas viikko kohta puolessa, kauhistus miten nopeasti aika juoksee...Ja joulukin tulla jollottaa, en siitä joulusta henkilökohtaisesti niin perusta mutta ehkä mielessä on yli viikon kestävä vapaa!! Miun työ on kyllä hirvittävän palkitsevaa ja oikeestaan enemmänkin elämäntapa kuin työ, omalla tavallaan raskastakin, kaiken kaikkiaan antaa enemmän kun ottaa mutta kyllä silti täytyy myöntää että alkaa pikkuhiljaa olemaan loman tarpeessa. Ja ihankuin sitä malttais paikallaan olla. Ja villi veikkaus, lyön sen puolesta aika matalilla kertoimilla vetoa että joku pieni yksityisyrittäjä, joka ei koskaan ole minkään asian suhteen ajoissa, vääntää kirjanpidon loppumetrejä joululomalla. Tai saa mahdollisesti remontti-innostuksen, luulen myös että varteenotettava vaihtoehto on haluta tehdä suursiivous. Jos haluaa välttyä näiltä niin on tietysti aina mahdollisuus urheilla niin paljon ettei jää aikaa moisille hömpötyksille. Niinkuin kirjanpito.

Mutta pitänee lopettaa jonniinjoutava lörpöttely, koska kellon ollessa vasta 23.48, voin todeta että ennenkuin saan uuninpellit kiinni, ehdin tehdä huomiselle vielä kahvakuulaohjelman sekä tuolitanssin. Öitä vaan! :)

Nukkumatti...?

Taidan päivitellä blogini aina yöllä mutta nyt ihan siitä syystä jotta kun ei nukuta niin ei. Liian lyhyt päivä? Vai yökiitäjyys? Kuu? Tai MSM jota aloitin syömään viime viikolla...? No olipa syy mikä tahansa, sen seurauksena tuotetaan tekstiä, tosin se tasosta en menisi vannomaan...

Aamulla tietenkin juoksemaan, kävin kahden nuorimman kanssa Mintun jäädessä kotiin. Töissä oli tänään lyhyt päivä, muutamat hieronnat ja yksi saliohjaus, jos työksi ei lasketa sitä että ajelin Joensuuhun palauttamaan gymstickit ja hakemaan kahvakuulat. (Meillä saa siis välineet olla 3 viikkoa lainassa kerrallaan...) kävin samalla kaupassa ja tietennii Zumbassa, iki-ihana Jenni-ohjaaja oli taas paikalla, Jippii! Uusia biisejä eli välillä jäsenet eivät totelleet liikkumiskäskyjä mutta kaiken kaikkiaan kivvaa!

Käytiin illalla Hannen kanssa vielä paikallisella Wanhalla Pajalla limpparilla ja lauleskelin muutaman viisun, vaan väsy oli niin kova (joo oli se silloin, ei enää...) jotta yksi kokis ja kaksi laulua ---> kotiin. Uuninlämmityset ja vähän raivvoomista. (=Pohjois-Karjalalainen siivous) Sauna tulille ja löylyihin rentoutumaan. Olin jopa niin turhamainen ja naisellinen että tein ihonkuorinnan ja laitoin naamion. Hihi. :D

En tiedä oonko jotenkin vahingossa onnistunut ruokavalion lipsauttamaan ketoosin puolelle mutta on siis aika lailla huono olo. :/ Tosin se tulee aina syödessä joten en nyt usko että ketoosi olisi siihen syynä? Tosin  eihän sitä ikinä ole tarpeeksi laiha joten jos ruokahalu lähtee niin sehän ei haittaa. Vai haittaako? :D Okeii, olishan se hyvä saada evästä alas ja ei nyt niin radikaalisti ole syöminen vähentynyt että tässä hoikistumaan pääsisi. xD

Ja tätä kirjoittaessa alkaakin kummasti väsyttää,joten pitänee välittömästi siirtyä vaakatasoon ettei taas mene uniaika ohi, palailen myöhemmin! :D

Näyttöön valmistautumista ja treenailua, huh!

Tänä aamuna ei ollut näin kaunis ilma kuin näissä aiemmin otetuissa kuvissa. Lenkkipolun varrella ammujen kanssa toinen toisiamme ihmetellään. Ja kuten eläinhullun kuuluu, huutelen niille "Huomenta! TUITUI!" Hyvin viisaita ovat joten luulen että ymmärtävät. (tai ajattelevat että hullu nainen, meille huutelee...)

Kuten edellisessä kirjoituksessa jo mainitsin, vaikkei sitä kai tän ikäisenä enää kannattaisi kauheasti mainostaa, niin vuosia tuli lisää mittariin (Eihän sitä uskois, eihän? Vai oliko ne oikeesti ryppyjä mitä silmäkulmistani tänään peilistä bongasin...?) ja lahjaksi Hannelta (ja siltä toiselta puoliskolta siis hänen, ei minun...) sain herkkukorin joka sisälsi Coca-Cola Zeroa, sokerittomia karkkeja ja suklaata, Atkins-patukoita, Hk:n sinistä ja American dressingiä. Jälkitoimituksena tuli myös kanan sisäfileitä :D (Onko ruokavalioni jotenkin kovin näkyvä myös muille...?)

Kollegan ottamia kuvia keskivartalo/vatsatreenistä. Ja uudet pöksyt. Oiikkeen Jyväskylästä hankitut. :D Halpisversiot, koska olen pihi. Mutta väri oli oikea.

 Taka-Tapiolan Merimiina Alias Minttu täytti 20.10 huikeat 12 vuotta! Ikänäkö vaivaa mutta ruokahalu on hyvä kahden hampaan puuttumisesta huolimatta. :) Kennelin sivut http://www.phpoint.fi/takatapi/. Sieltä kaikki mustat ja karvaiset, samassa taloudessa asuvat, kuluja aiheuttavat ihmisen parhaat ystävät ovat lähtöisin. :)

Kävin zumbailemassa fittarilla pari kertaa sijaisen johdolla ja pysyin jopa mukana. Jee! Vähänlaisesti oli porukkaa, helppo oli siis seurata. Pikkuisen harmitti ohjaajan puolesta sillä vaikka "alkuperäinen" ohjaaja loistava onkin (parempaa en tiedä) niin kyllä sijaisenkin kuviot oli helposti seurattavissa mutta silti porukka ei, ilmeisesti ohjaajauskollisena, vaivautunut paikalle. Pumppi oli taas aika tuskallinen kokemus jalkatreenin päälle, eli ihanaa!

Treenit on menny hyvin, toissapäivänä kiskaisin penkistä tai voi kai sanoa melkein kiskaisin kun se oli vähän siinä ja siinä että auttoiko varmistaja sormenpäillä tangon nostamista, painot 70kg. 2x65kg meni ennen sitä, joten siihenkin kai voimia vähän tuhlaantui... ;) Ja siis iloiseksi tämän tuloksen tekee se että edellisen kerran sama tulos 15kg painavempana....

Oon tässä viime aikoina kuullut taas paljon kuinka ihmiset on huolissaan miun tolkuttomasta liikkumisesta...Ja toki mie voin myöntää että viimeisin vuosi on ollut kauheiden paineiden alla elämistä, jatkuvasti ja oon kanavoinu ja purkanu vihan ja turhautumisen aika pitkälti liikunnan kautta, ehkä liikaa kohdistanu sitä itseeni kun ei ole jaksanut vihata sitä oikeaa kohdetta koska sekin olisi ollut äärettömän rankkaa, johtuen siitä että kyseinen vihan kohde on vaan aiheuttanut koko ajan lisää ja lisää paineita ja se vihan määrä olisi ollut niin valtava jotta en olis jaksanut. Pikkuhiljaa tilanne on rauhoittunut ja tiettyjä asioita saanut päätökseen ja omakin ajatteluprosessi on menossa siellä loppupäässä. :) Paino on pysynyt jokseenkin ennallaan, pieniä (stressiä aiheuttavia) vaihteluita lukuunottamatta. Ja voin vaan olla tyytyväinen vaikka se vaan on aina arka aihe.

Viimeinen näyttö jalkojenhoidon ammattitutkinnosta häämöttää ja siinä sitten olisi kai taas yksi tavoite saavutettu, sillä oletuksella että näyttö menee läpi. Kyllä on ollut melkoista tervassa talsimista se, välillä omasta syystä ja välillä itsestä riippumattomista syistä. No, näyttösuunnitelma on joka tapauksessa laitettu menemään, vastausta odotellaan jotta meneekö kerralla läpi vai kuinka tässä käy. Mutta nukkumaan olisi kai syytä ruveta kun kello paukuttaa yli kahtatoista ja herätys viideltä. Oliko tässä joku ristiriita mitä häh? :D

Vuotta vanhempana taas...:)

On taas taukoa ollut kirjoittamisesta, yksinkertaisesti siitä syystä ettei ehdi ja sitten kun ehtis niin ei jaksa...Ammatin-ja harrastustenvalintakysymys. Ei voi silti valittaa, on toki välillä stressaaviakin tilanteita, mutta kaiken kaikkiaan mie niin pidän tästä mitä teen ja elämästäni ylipäänsä. Niin paljon ikävämpiäkin hetkiä mahtuu menneisyyteen ja ihan lähisellaiseenkin.

Viikonloppuna oltiin karaokekisoissa Himoksella, tulosta ei tullut omalta osalta, kaveri kylläkin pääsi finaaliin asti tai oikeastaan kaksikin. Mutta hyvin sai treenattua viikonlopun taasen, kävin samalla salilla kuin viime vuonna. Hirmu kätevää kun sinne sai otettua prepaidkortin johon ladattiin käyntikerrat ja pääsi myös sitten sisälle vaikkei henkilökuntaa ollutkaan paikalla. Olisin takuulla änkenyt zumbaan ja muihin ihaniin ryhmäliikuntajuttuihin mutta niitä ei valitettavasti (?) kyseisellä salilla viikonloppuna ollut. www.karboni.fi on salin osoite, sali siis Jämsässä eli jos siellä suunnilla liikuskelee niin eikun testaamaan. :)

Univelkaa viikonlopulta oli aika runsaasti, rankkoja reissuja nuo karaokekisat, hankala selittää miksi, ei sitä ehkä ymmärrä ennenkuin kokee. Jännitys on tietysti yksi mikä vie voimia, mutta myös jatkuva edestakaisin ravaaminen ja milloin kenenkin esityksen jännittäminen, äänenavaukset, oman vuoron odotus...Siinähän sitä...Mökkikin aiheutti tänä vuonna jännitystä, siellä nimittäin tipahti suihku kahdesti alas (että oli kiva että oli sauna jota ei oikeastaan voinut käyttää...Tai no, kyykyssä suihkuun hanan alle...)
Himokselta tullessa jäin vielä Jyväskylään hetkeksi, kotona lopulta kahdeksan jälkeen illalla (kisat siis kestivät viikonlopun) ja unta ei tarvinnu odotella. Maanantai onneksi vapaa, suunnistettiin kirpparikierrokselle Joensuuhun ja sieltä Fittarille pumppiin ja spinningiin. Ai että teki hyvää, kamala turvotus viikonlopun syömisistä...

Annoin luvan käyttää blogia jotta yksi lähihoitajaopiskelija saa tehtyä syömishäiriöistä tehtävän joten palailen taas tähän aiheeseen, kun siitä on tullut muutenkin viime aikoina keskusteltua ja mietittyä kuinka hämärä se ihmisen pää voikaan olla...Itsellä esimerkiksi on alimmasta lukemasta paino +2kg. Mikä on järjellä selitettynä ymmärrettävää että kun lopettaa dieetin ja alkaa syödä normaalisti, paino väistämättä vähän nousee. Ja selitä sitten järjellä itselle tämä...Varsinkin kun lopullisesta tavoitteesta jäi vielä muutama kilo niin sehän tarkoittaa sitä että minä HALUAN olla dieetillä. :D

Tätä mietinkin yhtenä päivänä että jos se ylipäänsä on hankalaa syödä "normaalisti" niin entäs kun on lapsesta asti ollut pyöreä, syönyt liikaa, ruoka on yhdistetty tunteisiin, sen jälkeen sairastuminen anoreksiaan eli käytännössä syömisen lopettaminen kokonaan. (Muistelen edelleenkin sitä sokeritonta tervaleijonapastillia joka ajoi minut 13-vuotiaana kävelemään 11km koska olin niin kauhuissani syötyäni YHDEN pastillin että lihon kamalasti) Anoreksiasta liukuminen bulimiaan, jota kesti se 10 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Osaanko siis vielä tänä päivänäkään syödä normaalisti? Oon jo hyväksynyt sen ettei voi koskaan olla täysin normaali noiden syömisten suhteen mutta se on toisaalta hyvä kun sen tietää. Mutta siinä sopivasti syömisessä ja sen hyväksymisessä että paino ei voi vaan koko ajan laskea, on vielä opettelua...

Treenattu on, sali, spinning, zumba, pumppi, kahvakuula + kevyemmät jumpat siihen päälle. Kuvat on ainakin kuukauden vanhoja mutta tässäpä näitä:

Siis mie jaksan, ainakin melkein vetää jo leukoja...Eihän ne puhtaasti mee mutta menee jotenkin! :D

Alataljasoutua!

 Alataljasoutu + irvistys!

 Pulldown

 Hauista, jälleen kerran hyvällä ilmeellä...

 Kahvakuulaliikkeitä oon ottanu saliohjelmaan ihan jo toiminnallisuuden kannalta, tässä menossa 1 jalan mave + kulmasoutu

Siinäpä niitä. Aika taas vähän hurahti, joten joutuu suunnistamaan lätkätreeneihin joten palailen myöhemmin asiaan! :D

Lauantai-iltaa!

Herätyskelloja on kai syytä laittaa ihan useampi aamulle soimaan...Aikainen herätys aamulla ja eikun valvottaa vaan. Viime yönä sain muutaman viikon ajalta kertyneitä univelkoja pois mutta saattaahan niitä ensi yönä taas tulla lisää, univelkatunteja.

Elämäntilanne on viime kuukausina vaatinut veroaan ja onhan tämä elämä välillä kiireistä ihan omasta syystäkin...:) Ei oikein jaksa keskittyä muuhun kuin treeniin, työhön, ihan omaan itseen siis tavallaan. Pyrin kyllä pitämään tärkeät suhteet yllä edes soittelemalla ystävien kanssa ja onneksi ehtii näkemäänkin, mutta millekään ylimääräiselle tai uudelle ei ole aikaa ja jotenkin kai sitä tekee alitajuisesti omasta tilanteesta sellaisen tarkoituksella, jos ymmärrätte mitä tarkoitan...:D

Ihanaa on kyllä kun jumpat alkoi! Se on vaihtelua, olisi mukava kun niitä olisi ympäri vuoden, kauhean lyhyt on tämä opiston kausi. Pitää vähän tehdä tiedusteluja, olisiko porukkaa kesälle myös ainakin pariin jumppaan, voisin vaikka laittaa pari ryhmää pyörimään firman kautta jos ei opistolta ole halukkuutta kyseiseen asiaan.

Viime aikoina on kyllä ihan hurjiintunut tuo ajatuksenjuoksu kun on alkanut ihan kamalasti kiinnostaa tuo zumba-ohjaajakoulutus. Jotenkin vaan miettii että no, oliskohan minusta sellaiseen, pystyykö sitä tekemään itse niitä koreografioita, olisiko porukkaa tulossa tunneille jne...Eikähän siinä sinänsä mitään, voihan sitä käydä koulutuksen ja miettiä sitten ja pitää muutaman tunnin, lähtee sitten siitä käyntiin homma taikka ei...Kallishan se on jotta siksi kyllä mietityttää että sitten pitäisi oikeasti olla niitä ryhmiä mitä ohjata. Mutta jääköön tämä nyt tällaiselle puolijulkiselle pohdintaosastolle...:)

Stressi on kyllä kamala asia. Tosin vielä kamalampaa se tuntuu olevan siinä vaiheessa kun se vähän helpottaa...Kauhee syötätys/turvotus/inhotus ja masennus tuntuu mielessä ja kropassa vaikka kuinka yrittää vaan olla välittämättä ja selitellä itselleen jotta kyllä se ohi menee. Ja edelleenkin kun on Wanha Syömähäiriöinen niin pienikin heilahdus painossa sinne tänne saa myös mielialan heilahtamaan sinne tänne. Neuvojahan tulee ja on tullut paljonkin. "ei tarvii laihduttaa" ja "nestettä se vaan on", "kyllä se poistuu ihan itsestään", "älä punnitse itseäsi niin usein", "pitääkö liikkua niin paljon", "pitäisit välillä viikon tauon salilta, vois tehdä hyvää". Okeii, lähimmät tietää että voihan sitä neuvoa, en kuuntele luultavasti kuitenkaan. :D Joka tapauksessa, mie oon päättänyt tehdä niin kuin oon päättänyt tehdä. Ja teen sen omaa päätä ja kroppaa kuunnellen, niinkuin se mulle sopii. Edelleen aion siis liikkua paljon ja kyllä, minä aion pudottaa ne muutamat viimeiset kilot niinkuin olin suunnitellut. :)

Edellisenä yönä otin tosiaan univelkoja pois, mikä tarkoitti sitä etten ehtinyt spinningiin/bootcampiin, mutta univaje alkoi olla sitä luokkaa että kerrankin oli pakko tehdä tällainen ratkaisu. Varsinkin kun koko päivä oli töitä. Tai...Piti olla, mutta viimeinen asiakas jätti tulematta, joten istuskelin muutaman tunnin tietokoneella tehden ruokavaliota joka PITI olla valmis jo viimeistään eiliseksi, mutta koko torstai meni pakollisia asioita hoidellessa Joensuussa joten se siitä ruokavalion teosta. Lenkillä kävin siis, salilla tein vatsat, nekin ihan kauhean laiskasti jotenkin (onko se näitä naistenjuttuja kun silloin aina tuntuu että ei tule edes hiki eikä huvita...), kävin hoitamassa sosiaalisia suhteita eli lenkillä hyvän ystävän kanssa ja sieltä meninkin sitten töihin ja kauhealla kiireellä kotiin jotta ehdin sen viimeisen asiakkaan ottaa vastaan joka ei sitten tullutkaan, muutama tunti koneen ääressä istuskelua, kunnes kalorit, hiilarit ja vitamiinit vilisti silmissä...

Aamuksi on kamppeet pakattuna valmiiksi, suunta lätkäpeliin Lappeenrantaan...Ai niin, kuvia on tulossa kun saan puhelimen huollosta, jos eivät ole koko muistia siitä tyhjentäneet...:) Hyvää yötä!

Menoa ja meininkiä!

Tässä ei ole ehtinyt kirjoittelemista eikä oikein mitään muutakaan miettiä. Ottaisin kai stressiä jos ottaisin stressiä? Joskus vähän kai niin käykin, mutta lähinnä silloin kun katson kirjanpitoa odottavia papereita kauhunsekaisin tuntein ja miettein että milloin ylipäänsä ehtisin käydä niiden kimppuun, kuinka paljon se pino on siihen mennessä kasvanut ja kuinka paljon kassa heittää. Viimeistäänhän se sitten vuoden lopussa on tehtävä...:D

Mikäköhän siinä on että mitä enemmän on tekemistä, sitä enemmän tuntuu että on aikaa? Onhan se totta että ihan kaikkea ei ehdi (niinkuin vaikka kirjanpitoa...) mutta kuitenkin tuntuu että eihän tässä nyt niin hätä ole kun kerran työt hoituu, harrastukset ja kotihommatkin jotenkuten. Käytännöllisyyttä toki on aina syytä opetella ettei edes sotke kämppäänsä niin pahanpäiväisesti jotta pelkkään raivaamiseen menee kuusi tuntia. Muistuu mieleen mitä äitini joskus sanoi "vie mennessäs, tuo tullessas" ja sillä kyllä pärjää aika pitkälle! (Ja sillä ettei jätä niitä tavaroita käsistänsä siihen mihin ne sattuu tipahtamaan) Okeii, piha kyllä reuhottaa...Ja hiukan siistimpää voisi olla...Ja vessa pitäisi pestä...Jajajaja...

Mutta kun on niin mukavasti töitä ja kivasti treenejä, monia jumppia ja paljon muuta tähdellisempää. Sarjakin alkaa viikonloppuna, että sitä ollaan taas ihan  lätkässä. Kotipelillä aloitellaan, alkaahan tuo vähän jännittää...:)

Treenit on aika perusjuttuja, mitä tähänkin asti (onko sitten ihan perus tai normaali, siihen en puutu, se on perusjuttu minulle...), salitreeneihin vaihtelin liikkeitä ja oon tehnyt välillä kiertoharjoitteluna jotakin FitnessArmyssa opittua yhdistettynä kahvakuulaan ja rinnallevetoon yms. Lätkätreenit meinaa joskus takkuilla mutta se johtuu aika pitkälti siitä että molempina treenipäivinä on kaksi jumppaa juuri ennen treenejä. Ammatinvalintakysymys. :) Juostua tulee joka aamu, ilman sitä ei herää, jumpissa oon käynyt sen mitä ehtii, eli pe, la, su vaihtelevasti zumba, pumppi, spinning ja bootcampissa kävin ensimmäisen kerran viime viikolla. Huippua! Minuutti aina kutakin liikettä, kahvakuulalla, käsipainoilla ja ilman välineitä. Mukavaa vaihtelua pelkkään kahvakuulaan, kyllä mulle 3h viikossa sitä lajia riittää...:D Pumppi on kidustusta ikuiselle punttaajalle, arvatkaas vaan mitä maksimissaan kymmenen toiston sarjoihin tottuneet lihakset sanoo kun niille annetaankin tehtäväksi pumppailla useampi kymmenen toistoa putkeen...Huhhuh.

Ruokailu on ollut hankalaa...Se on siis hankalaa jo ihan siinä mielessä että missä välissä syödä ja mitä kun on jumppaa ja jumppaa ja jumppaa...On myös ollut hankala yrittää lopettaa dieettiä, mutta toisaalta sitä ei jaksa jatkaakaan kaiken tekemisen keskellä. Tavoitteesta uupuu 4-5kg ja se ettei paino juuri nyt laske, masentaa. Koko ajan mielessä käy että pitäisi kiristellä. Se on kai juurikin sitä että kerran syömishäiriö, aina kummallinen suhtautuminen itseen ja ruokaan. Sitten kun tasapainoilet siinä välissä ja yrität toimia normaalisti ja niin että itsellä olisi oikeasti hyvä olla niin kyllähän se on haastavaa. Siinä yksi asia siis missä riittää parannettavaa ja korjausta omissa asenteissa.

Eiköhän siinä tältä illalla, joutaa nukkumaan. :)

Palautumisesta...

Viimeaikoina oon kuullut paljon kyselyä viikottaisesta treenimäärästä ja siitä kuinka ehdin palautua. No, saman kysymyksen äärellä taidan jumppakaudella olla itsekin, treenien tuntimäärissä en edes pysy mukana mutta paljonhan sitä tulee. Tällä hetkellä omista jumpista, siis joita ohjaan, tulee sellaiset 14 tuntia viikkoon, joskin osahan näistä on kevyempiä. Kahvakuulatunteja on kolme, "perus"jumppia (joissa joko ilman välineitä tai esim kuminauha/gymstick/keppi) kuusi, kevyempiä jumppia kuten eläkeläisryhmiä kolme ja vielä kaksi  istumajumppaa.

Siihen päälle sitten joka-aamuinen juoksulenkki, omat salitreenit 5-6 kertaa viikossa, jääkiekkoa 2krt/viikko + extrana PALAUTTAVAT kävelylenkit yhdistettynä sosiaalisen tapahtumaan hyvien ystävien kanssa sekä ajan niin salliessa zumba/pumppi/spinning Fittarilla. Unohtamatta tietenkään sitä että pelit alkaa kohta...:D Salitreenejä olen toki muokannut nyt hieman "toiminnallisemmaksi" koska eihän tähän nyt mitään puhdasta voimaa viitsi edes yrittää alkaa hankkimaan eikä se toisaalta ole tarkoituskaan, vaan se lihas, vaikkakin pitäisi välillä kait sitä voimaakin treenata? Lähinnä oon yrittänyt treenata sitä ns. pääliikkeissä kuten penkkipunnerrus ja voimataso on kyllä edelleen dieetistä huolimatta pysynyt jokseenkin samana joten kai sitä treenaamisen/ruokailun suhteen jotain ainakin tekee oikein.

Treenimäärät siis ovat aika isoja, mutta kyllä se vaihtelevuus ja toiminnallisuus kovasti auttaa siihen ettei tule totaalijumitusta, tietynlainen tottuminenkin varmaan tapahtuu. Treeni on niin monipuolista, ei esimerkiksi pumppia ja zumbaa voi verrata mitenkään keskenään. Juurikin esimerkiksi zumba palauttaa ja nollaa pään, koska joudut keskittymään täysin siihen mitä teet. Jos hankkisin valmentajan, en tiedä mitä se sanoisi? :D Jos alkaisi tehdä vielä kovempaa punttia esim. kisoja varten niin voihan se olla että jostain joutuisi tinkimään, en tiedä? Minulle tämä sopii ja vaikka joskus saankin kavereilta kasapäin lehtiä jossa puhutaan liikuntariippuvuudesta niin tietäähän ne että turha on yrittää järkeä takoa päähän. Ja niin kauan kun asiat tuntuu hyvältä niin en niitä aio yritttää muuttaakaan. Pieniä muutoksia treeniohjelmaan, kunnolla unta, hyvät lisäravinteet, vitamiinit ja tarpeeksi ruokaa on ainakin miun neuvo palautumiseen. Itse en käytä esimerkiksi palautusjuomia ollenkaan, koska en kertakaikkiaan saa niitä alas, proteiinipatukoita sen sijaan sitäkin enemmän.

Leaderin kanelipulla, ah niin ihanaa!!! :) Ja tietenkin vähähiilihydraattinen.

Kreatiinia menee tosiaan myös, en käytä monohydraattia sen aiheuttaman nesteen kertymisen vuoksi vaan lähinnä tätä alla olevaa tuotetta on mennyt, toki eri firmojen valmistamaa, ikuinen tarjousten orja kun olen...

Tehonlisäykseen ja pumppiin yms oon syönyt tätä:

Olihan muuten melko hassu tunne kun ensimmäisen kerran noudatin ohjetta ja tempaisin kolme tabua tyhjään mahaan. Vartin päästä olin tulipunainen ja kutiseva, myöskin melko lailla huvittava näky muutenkin, veikkaan kun tanssahtelin "tuskissani" ympäri kämppää. Joskus tein myös sen virheen että otin annoksen just ennen salille menoa. Kiva oli siellä sitten pällistellä naama ja joka paikka, ihan  tulipunaisena...Vahingosta viisastuu ja samalla myös säästää kun riittää 1-2 tablettia kerrallaan...Melko tehokasta, suosittelen!

Treeniin tehonlisääjänä käytän myös joko kofeiinia tai ihan rasvanpolttajia/tehonlisääjiä. Kummasti hiki irtoaa ja jaksaa tehdä, erityisen toimivana oon huomannut sellaiset rasvanpolttajat jotka sisältää cayennepippuria, kuten tämä:

Löytyy mm. verkkokaupasta ja ihan paikan päältä Kuopiosta (luulisin) www.geevoima.fi Ja löytyy valitettavasti myös kaikenlaista ihanaa vaatetta...:D

Tämän päivän urheilusta sen verran jotta aamulla oli se juoksulenkki, jonka jälkeen ehdin kivasti tehdä kotihommia, pestä pyykkiä, tiskata ja lämmitellä uunit ennen salitreenejä, jotka kulkivat ihan kivasti kun tein penkkiä parin viikon tauon jälkeen, sarjat 3, toistomäärä sarjassa 3-4, painoa 60kg. Ihan kiva sinänsä että paino on sama jolla tein kun olin itse noin 15-17kg painavampi. Jei! Voidaan siis varmaankin sanoa että voimataso on vähintäänkin säilynyt ennallaan.

Salin jälkeen oli ohjelmassa hierontaa  (siis töitä, en itse valitettavasti päässyt murjottavaksi...) jonka jälleen kaksi tunnin jumppaa, sieltä suoraan lätkätreeneihin (en jaksanut ihan oikeasti yhtään mitään kun oli niin nälkä että se siitä palautumisesta...). Kotona ensimmäisenä sauna tulille ja "pakolliset" kuviot tuli hoidettua saunan lämmetessä eli koiran ruuat veteen turpoamaan, pyykkikone täyteen hikisiä treenivaatteita ja pyörimään, lätkävehkeet kuivumaan, autosta ylimääräiset tavarat pois huomisen töitä ajatellen ja kahvakuulaohjelman suunnittelu huomiselle. Sauna tietenkin virkisti, joten tässä nyt istun ja kirjoitan ja mietin kauhulla huomista aamua...Pyykkikone kuuluu pysähtuneen joten enköhän virittele treenivaatteet kuivumaan huomista varten ja lähden sen jälkeen näkemään PALAUTTAVIA unia. :)

Iltaa kohden aina virkistyy!

Vaikka kuinka väsymys meinasi päivällä iskeä niin nyt sitten odottelen saunan lämpiämistä eikä väsymyksestä tietoakaan...:) Päivällä piti kyllä ottaa ihan 20min päikkärit, mikä ei kyllä yleensä multa onnistu, joko nukutaan tuntikaupalla tai sitten ei ollenkaan. Herätessä oli kyllä niin "vötkylä" olo jotta mietin miltei oikeasti että jaksaako lähteä mihinkään treenailemaan...Kaiken lisäksi äiti laitteli viestiä että olis karjalanpiirakoita tarjolla mutta itsekuri voitti, pakkasin salikamat kassiin, pyysin äitiä pakastamaan piirakoita minulle, suuntailin salille tekemään vatsat ja sitten auton nokka kohti Joensuuta ja spinningiin sekä zumbaan. Ja nythän on niiiiiin virkeä olo että...Mulla on tähän asti ollut vuokrakortti tuonne salille, mutta nyt oli niin hyvä tarjous että otin oman, koska kovinkaan montaa kertaa viikossa ei loppujen lopuksi tarvitse käydä niin kuukausimaksu tulee halvemmaksi. Ja salillehan pääsee aamusta aikaisin iltamyöhään asti, katsopas tästä : http://fittari.fi/fi/

Seuraavaksi kuitennii "vanhoja" treenikuvia "omalta" salilta eli jostakin viikon, puolentoista takaa nämä. Jalkoja siis ohjelmassa, kuvat vaan potkimisista, koska kuvaajalla oli kiire. :D Yritellään päivitellä taas kun satutaan salille yhtä aikaa ja siellä ei ole hillitön ruuhka samaan aikaan...

Viimeviikkoisesta järvireissusta kuvia seuraavaksi. Arvatkaa muuten oliko helppo saada koirat kohtuullisen korkealaitaiseen veneseen. Joo, kyllä ne niska-perseotteella sinne meni...Tässä kuvassa Minttu (kohta12vee) hymyilee hampaatonta hymyään ja luulee mitä ilmeisimmin katsovansa kameraan, poseeraus hallussa näön heikkenemisestä huolimatta. Leikkii myös kuuroa jos ulkona on jtn kivaa haisteltavaa ja emäntä huutaa sisälle.

Samba haistelee tuulia...:D

Junnu jäi lähinnä rannalle ruikuttamaan, jostakin syystä se ei oikein vielä kunnolla ui?

Viaton ilme, jolla saa kaiken periksi. Olen yrittänyt opetella vastaavaa.

Se tuo lätkäkausikin tosiaan pyörähti käyntiin, muutamat treenit takana. Ihan yhtä raskaalta se vaan aina alussa tuntuu vaikka miten ajattelin että kyllähän nyt on treenattu niin jotta kunto on hyvä ja painokin tippunu ja mittee hittoo, miksi silti puuskutan treenit läpeensä??! Ehkä se siitä talven mittaan. :) Maanantaina oli myös viimeinen kerta joukkueelle + muutamalle ylimääräiselle pitämääni kahvakuulaa ja uusi ryhmä starttailee Joensuun seudun kansalaisopiston järjestämänä 13.9 torstaina ja koska se tuli täyteen, perustin oman ryhmän, alkaen keskiviikkona 12.9 klo 20-21 urheilutalolla monitoimitilassa. Opiston kahvakuula tosiaan on täynnä, mutta muissa jumpissa olisi vielä tilaa eli Tuolijumppa, Kevyt kuntojumppa, Muodokkaiden leidien jumppa, Tehojumppa, Venytä ja Vahvista sekä Ruvaslahden ja Kinahmon Kuntojumpat ovat vielä jumppaajia vailla. Ilmottautua voi http://www.joensuunseudunkansalaisopisto.fi/. Myös paikan päälle tulemalla voi ilmoittautua, mutta koska ryhmissä on oltava tietty määrä ennakkoilmoittautuneita että se edes alkaa, on aina hyvä ilmoittautua ennakkoon.

Tänään tosiaan viimeinen kerta tällä erää kun pääsin keskiviikon spinningiin ja zumbaan, ehkä sitten syyslomalla taikka joulutauon aikaan. Onneksi viikonloppuisinkin on taas syksyaikataulussa vaikka ja mitä joten jumpissa asustelen kun ei ole pelejä ja keväällä sitten taas TÄYSILLÄ! :D

Remontit sain lattian maalaamista vaille valmiiksi (eli pahasti kesken...) koska se maali tosiaan kuivuu aivan tuhottoman pitkään ja yritän vaan arpoa jotta milloin olisi hyvä ajankohta maalata. Rakennusmestari (iskä) sanoi ettei sillä maalaamisella nyt niin hengenhätä ole joten olkoon lattia noin. Aika mielenkiintoinen siivottava vaan, sanoisin...Mutta eiköhän se siinä tältä illalta, palaillaan taas! :)