Onnellisuus, miten se määritellään?

Tästä(kin) aiheesta voisi kai vääntää vaikka kuinka kauan ja taas kerran näkemyksiä olisi varmaan yhtä monta kuin kertojiakin. Tämä siis vain minun näkemykseni asiasta, se tämänhetkinen. Vuosien varrella muuttunut ja varmaan tulee muuttumaankin. :D

Ensinnäkin, ei voine puhua mistään mitä pitäisi varsinaisesti saavuttaa, tuo onnellisuus siis. Niin moni elää elämäänsä ajatuksella "sitten kun...". Eli odottaa sitä päivää kun jokin asia on "niinkuin pitää" jotta voi olla onnellinen. Ajatellaan että "Sitten Kun" Talo/mökki on valmis/remontti tehty/lapset isoja/olen laihempi/työ on helpompaa/saan tämän projektin tehtyä/laina on maksettu/eläkkeellä...Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin. Periaate kuitenkin sama. Ei nautita siitä elämästä siinä hetkessä vaan odotetaan jotain maagista hetkeä jolloin kaikki asiat ovat selvät ja kivasti ja ihanasti voi vaan olla eikä ole huolia ja murheita. SITTEN voi olla onnellinen. 

Karuja totuuksia todella monetta osaa tässä julkistan siis. EI SE MENE NIIN! Sekö ei ole elämää ja onnellisuutta niin kauan kun on sitä remonttia ja velkaa, lapset on pieniä ja töitä on paljon? Eikös se ole sitä elämää? Ja elämästä olisi kai tarkoitus nauttia ja olla onnellinen? Olen miettinyt sitä niin omalla kuin joidenkin läheisten ihmisten kohdalla että mitä vaaditaan että osaa pysähtyä tai edes hiljentää? 

En tarkoita että joka hetki elämästä olisi yhtä ilotulitusta, eihän se ole kenelläkään niin. On stressaavia hetkiä, on surua. Voi tulla eteen asioita joita ei ole suunnitellut ja niistä on vain selvittävä. Pääasia on se että nauttisi siitä hetkestä, tästä päivästä, siitä mitä elämässä on saavuttanut, mitkä asiat ovat hyvin. Ja kenties yrittää tehdä niille asioille jotain mihin ei ole tyytyväinen. Ja aina kaikkeen ei voi vaikuttaa kovinkaan paljoa mutta asioista voi yrittää tehdä siedettävämpiä, vähemmän stressaavia. 

Minä yritin hiljentää tahtia ja hiljentyä osittaisella lomalla, joka taasen tarkoitti sitä että viikon aikana vedin muutamat jumpat, muuten lomailin. Ja lepäsin. Ainakin melkein. :D Ja kävin pikareissussa, Lahdessa tietenkin. Sama hotelli kuin viimeksi, Tallukka, Samba ja Junnu olivat sitä mieltä että tuttu paikka ja taas heille on omat sängyt. Ei höyryämistä, luut suuhun ja eikun järsimään. Mitäpä sitä, tämä on ennenkin nähty, taisivat tuumia. :)

Perinteisesti lokakuun puolestavälin on ollut karaokekisat, mutta jo vuosia olen miettinyt sieltä poisjättäytymistä, koska miksi kisata jos ei voi voittaa? En väitä edes ettenkö osaisi laulaa, mutta menestykseen vaaditaan paljon muutakin. Ei jaksa enää hakata päätä seinään kisoissa. Tietenkin jatkan laulamista ja tulevaisuudessa ehkä jopa keikkailun muodossa, jää nähtäväksi...:) 

Lahden reissuun kuului perinteisesti tietenkin karaoke, sitä ennen serkkupojan vetämä musatietovisa sekä biljardi- ja dartsmittelöt. Omaa ennätystäkin sain paranneltua. Mukava ilta kaikenkaikkiaan. ;) Paikalliseen baariin suunnistimme kävellen, vaikka epäilinkin jalkojeni kestävyyttä korkokengissä joiden taas ajattelin parantavan kantapään plantaarifaskiittia. Ja ei naureta siellä, korkokengät on oikeasti tehokas keino hoitaa tulehtunutta kantapäätä. 

Täytyy kyllä todeta että se, kun ihmiset tanssii, taputtaa, laulaa mukana, voitti karaokekisat mennen tullen. Kivaa. :) Ja jos siitä oli iloa muillekin kuin minulle itselle, niin mikäs siinä. Toki biisivalinnat oli sellaisia että helposti ihmiset lähtee mukaan. Kaija Koon Minun tuulessa soi, Bon Jovin You give love a bad name ja Joan Jett & Blackhearts I love rock'n roll. 

Sunnuntaiaamuna käytiin hurttien kanssa juoksemassa Vääksyn kanavan vartta, ai että kun olisi kiva ollut mennä uimaan. Koirien mielestä, ei minun. Ja sorsiakin siellä uiskenteli ja oikein kiva puro solisi toisella puolen kulkemaamme tietä. :) Hassua kun asfalttikin tuntui pehmeältä, puista tippuneita lehtiä oli niin paksu kerros jotta aivan kuin olisi pururadalla juossut. 

Kotimatkalle lähdin iltapäivästä, käytiin ensin shoppailemassa serkkupojan kihlatun kanssa ja nautiskeltiin lähtö"kahvit" (kokista...) ja Dajm-kakkua. Heti menen taas käymään kun jää sellainen väli töistä/peleistä. :)

Vanhenin taas vuoden tällä viikolla ja perjantaille oltiin suunniteltu tyttöjen iltaa ja pitkästä aikaa baariin lähtöä. Tajusin että kauhistus sentään, Junnu söi matalakorkoiset saappaat ja ei tanssihommia voi suorittaa korkkareilla ja koska joskus on kiva pukeutua muuhunkin kun tennareihin niin...Hyvä syy ostaa uudet saappaat. Kävin maanantaina Joensuussa vähän katselemassa, mieleiset löytyi Citymarketista, ONNEKSI en niitä silloin vielä ostanut. Aukaisin nimittäin seuraavana päivänä suuni kun kävin äitin ja isin luona ja sain heiltä kenkäpassin joka oikeutti 50% alennukseen normaalihintaisista kengistä. Jippii, säästin siis. :D Tällaiset tarttui mukaan.

Treenattukin on, niin salilla kuin jumpissa. Maanantaina kävin spinningissä, tiistaina pääsin pitkästä aikaa FitnessArmyyn fittarille ja vaikka itse vedänkin samankaltaista tuntia omalla paikkakunnalla, on se aina mukava päästä muiden tunneille ja tekemään juttuja eri tavalla mitä itse tekee ja kenties saada ideaa omillekin tunneilla. Perjantaina kävin vielä zumbassa. Se onkin jäänyt vähemmälle, tahtoo mennä niin että kun alkaa omia tunteja olla useampi viikossa, ei jaksa samaa lajia enää käydä muualla repimässä. 

Salilla olen treenannut edelleen tuntuman mukaan, ilman ohjelmaa, ilman vihkoa. Kunhan treenaa kovaa, se on pääasia. Kollega sattui muutaman kerran samaan aikaan salille. Sattui? Tai jos vaikka sovittiinkin ihan pari kertaa yhteisistä treeneistä. :D Naureskeltiin että yleensä treeneihin menee 30-45min, korkeintaan tunti mutta sitten tulee löpistyä ihan liikaa kun ollaan yhtä aikaa. :D No, harvinaista se että sinne nykyisin yhtä aikaa osutaan joten löpinät silloin tällöin haitanne. :)

Kuvatuksia treeneistä siis. 

"Mitäs siinä kuvailet"-ilme. :D

"En voi irvistellä sulle, enkä kameralle"-ilme. :D

"Treenaaminen on kivaa ja perheasiat on kunnossa vai miten se meni?"

Kickbackseja...

Punnerrellaan...Ja wanhan idolini Arnoldin tyyliin. :)

 Tuossa noin kuukausi sitten pihaan ilmestyi hyvin tuttavallinen katti, jonka olisin mieluusti pitänyt itselläni, mutta kun sille omistaja oli yritettävä löytää ja se jopa löytyikin, kisu palasi omaan kotiinsa. Ihan salaa toivoin että se tulisi takaisin, koska omistaja sanoi että on kova reissaamaan, joten jos vielä tulee niin saan hänet pitää. Ja niinhän Kisu synttäripäivän iltana oven taakse ilmestyi. Ihana Kisu. Tässä yritellään nyt totutella koiriin ja koirat Kisuun. Katotaan miten lähtee sujumaan. Hän on leikattu poika ja tulee tyttökisujen kanssa kivasti juttuun. Kova kehräämään ja puskemaan. :)

Laitoin Samban ja Junnun vierashuoneeseen jotta kisu saisi totutella taloon rauhassa, annoin luut ja minnekäs muuallekaan hyppäsivät kuin sänkyyn. Hyvin koulutetut koirat...

Tänään kävin laitattamassa räpsyripset. Pitkän aikaa mietin että ei tule minulle mitään räpsyttimiä, mutta ajatukseen tottui ja kivat niistä minusta tuli, luonnollisen näköiset. Sitä kun ei jumppaohjaajana juuri meikkiä voi käyttää, koska se lähinnä valuisi pitkin naamaa, niin on kiva näyttää edes vähän "huolitellummalta". :)

Siinä taas tälle iltaa, nyt vielä katsomaan Avataria neljän karvaisen seuralaisen kanssa. :) - Mirva-

Surua puserossa, silti hymyillen eteenpäin!

Heti alkuun aihe on muuta kuin treenit. Hiukan surullisemmissa merkeissä on menty, puolitoista viikkoa sitten rakas Minttu eli Taka-Tapiolan Merimiina (s. 20.10.2000) piti nukuttaa ikiuneen. Jalka alkoi alunperin vaivata jo useita viikkoja sitten, ei pahasti, mutta huomasin että ontui toista takajalkaa välillä. Sitten tilanne paheni, ja paikallisen eläinlääkärin kanssa puhelimessa sovittiin että aloitan vanhukselle särkylääkkeet, epäilynä oli nivelrikko. Pari päivää meni kivasti, Minttu oli kuin nuori neitonen, pirteä kuin mikä (paitsi sitähän se oli ihan loppuun saakka...) mutta astui jalalla hyvin, olin jo ajatuksissani viemässä lenkille...Kunnes tilanne paheni äkkiä niin ettei lauantaina 18.5 enää astunut jalalle ollenkaan vaan laahasi perässään, jalka näytti jopa sille kuin se olisi ollut sijoiltaan, Minttu piti sitä kummallisesti toisen jalan takana. Olisin halunnut viedä Mintun paikalliselle eläinlääkärille, koska hän on aina niin hienosti hoitanut, myös Minttua vuosia sitten kun oli vatsalaukunkiertymä (sitkeä hurtta, siihen kai useinkin kuolee, vaan ei Minttu <3) mutta tilanne oli niin pahannäköinen että soitto päivystävälle ja nokka kohti Joensuuta. Itkin jo katsoessa koiraa, silmistä tiesin että takaisin ei tulla...Röntgenkuvat osoittivat sen kyllä täysin todeksi. Niin pahasti haurastunut toinen reisiluun pää ettei sitä käytännössä edes näkynyt. Eläinlääkäri ei osannut täysin sanoa oliko haurastunut vai jo peräti murtunut, mutta toki suositteli eutanasiaa, kirurgian (Täh? Mitä sille edes olisi voinut tehdä? Tekonivel...?) ja kipulääkkeiden  sijaan.  Minä sanoin siihen että ilman muuta, tiedän kyllä että se olisi vain Mintun kärsimystä ja samalla kärsisin itsekin. Oli hirvittävää katsella jo se yksi päivä kun tajusi että nyt ei kaikki ole ihan oikeasti kunnossa. Ja niin Minttu sitten nukutettiin...Eläinlääkärin kunniaksi täytyy sanoa jotta antoi aikaa olla ystävän vierellä ja varmisti vielä että ei enää sydän lyö, jonka jälkeen tehtiin vielä paperit valmiiksi tuhkaukseen toimittamisesta. Mietin vaan että kuinkakohan paljon se mies kohtaa itkeviä naisia...:) Tänään oli tullut ilmoitus jotta tuhkauurna odottaa postissa, onhan se eräänlainen piste, hautajaiset tavallaan...Ikävä on ja itkettää mutta sain Mintun pitää ennätyksellisen kauan, kokonaiset 12,5 vuotta ja kaikkein parasta on se että Minttua ei koske. Tässä vielä muutamia kuvia Mintusta, ihan niitä viimeisiä. 

Muistoissani aina, Taka-Tapiolan Merimiina "Minttu"

20.10.2000-18.5.2013

Kaksi kotona olevaan Samba ja Junnu ovat saaneet kyllä extrahuomiota parkuvalta emännältä ja yösijan patjalta vierestä. :D Tässä vähän talvisempaa kuvaa, lenkille lähdössä Samba+Junnu

Ja sohvallahan meillä ei tosiaan saa olla...:D

Muihin aiheisiin: Eväksistä ja treenistä sen verran että sokerin käyttö on pitänyt jättää minimiin, yksinkertaisesti siksi että on niin huono olo siitä ja se ei kertakaikkiaan sovi minulle ja kaiken lisäksi lisää ahmintaa jotta eiköhän se kokeilu ollut siinä. En edelleenkään ole alkanut millekään dieetille vaan pyrin tasapainoon mutta sokerinsyöminen vaan EI SOVI minulle. Kyllä se meinaan kuitenkin lähti lopulta lapasesta. Ilmankin pärjää niin tällä mennään...

Treeniä on ollut aikamoiset määrät, johtuen omista jumpista (Kahvakuula, bootcampfit, reisipakaravatsa, hitkickfit, steppumppi, ja zumba...) ja sitten kun on hullu niin pitää ajella vielä Joensuuhun muiden tunneille, on spinning, bodyarmy, reggaeton ja zumba. :D Harmi vaan kun reggaeton nyt loppuu kesäksi...:/ Mutta onneksi on zumba! Harmittaa kun en ole useampaan viikkoon päässyt, jotenkin ollut kaikenlaista, viime viikolla käytiin naapurin tyttöjen kanssa tyhjentämässä Ikeaa, mikä olisi onnistunut paremmin jos olisi ollut enemmän tilaa. :) Salilla oon tehnyt treenit aika fiilispohjalta, yritän laitella jossain vaiheessa painoja ja sarjoja ylös jotta sais tännekin vähän tuloksia. :) Ihana kevät ja kesä ja taas koko ajan eteenpäin, surusta huolimatta. Mutta niinhän se vaan on, elämässä joutuu luopumaan sellaisistakin  mistä ei haluaisi ja on vaan pakko oppia elämään sen kanssa. <3

Uusia haasteita ja vanhoja tuttuja juttuja!

Kesäjumppakausi pyörähti käyntiin, ensimmäistä kertaa tavallaan, koska täällä meilläpäin ei ole kesäisin juuri jumppia ollut. Vähän vaihtelevalla menestyksellä on jumpat lähteneet pyörimään ja tänäänkin taisi hyvä ilma vähän verottaa porukkaa. Katsotaan nyt miten menee, toivottavasti saan kaikki pyöriteltyä läpi kesän niin on vaihtelua tässä työelämässä. :)

Samalla on sitten lisääntyneet jumpat myös muualla, siis omalta osaltani käynti muiden jumpissa. Ihanaa kun pääsee taas BodyArmyyn, Spinningiin ja uutena juttuna Reggaetoniin ja onhan sitä Zumbaa ja ReisiPakaraVatsaa jajajajaja...Ensimmäiset spinningkengätkin tuli ostettua kun olivat tarjouksessa


Ja voin sanoa jotta onpa muuten parempi polkea! ;D

Treenit on kulkeneet ihan mukavasti, jostain syystä kirjaaminen on jäänyt ja oon mennyt aika tuntumalla, johtuen aika isosta jumppatuntimäärästä viikottain joutuu vähän salihommiakin passailemaan. Aina mennään täysillä mutta ei vaan kertakaikkiaan pysty tekemään ainakaan kauhean voimapainotteista treeniä, lihashommilla eteenpäin ja ehkä edelleen siitä "toiminnallisempaa" eikä niin paljon raskaita perusliikkeitä tms. Muuten tulloo Junttura Kanttura jos ei sitä jo liene. :)

Syömishommien kanssa on "taisteltu" ja menty PALJON eteenpäin. Huomaa sitten treeneissä ja jumpissakin sen kuinka jaksaa paljon paremmin kun antaa itselleen luvan syödä eikä aina vaan yritä epätoivoisesti kiristellä ja kiristellä, vieläpä liian pienillä kaloreilla. Kyllä, olen paljon painavampi kuin viime kesänä ja joku siitä joskus voi huomauttaakin, ja joo, ainahan se mielessä on että voisi olla kireämpi. Kaiken kaikkiaan se kieltäymysten tie ei kuitenkaan vie kauas eikä kanna pitkälle koska ei osaa syödä oikein niin että se paino pysyisi siinä mihin sen saa laskettua. Ja viime kesän painonlaskun hinta oli yli puolen vuoden ongelmat hormonitoiminnan kanssa niinkuin se naisilla tuppaa usein käymään joten parempi näin. Eikä tarvitse kytätä joka suupalaa. Mie olen syönyt jopa SUKLAATA!

Fazerin Keksicrisp, niin ihanaa!!
Tätäkin piti maistella....

Poikkeuksena "aiempaan" elämään, syöminen ei ole lähtenyt "lapasesta". Tajusin kai että ongelma on pään sisällä eikä itse ruuassa kun aloin koko ajan vain enemmän ja enemmän rajoittaa syömisiä kun "tämä, tämä, tämä ja tuo" aiheuttaa huonoa oloa ja ahmimista jajaja...Loppujen lopuksi tuntui että enhän mie voi syödä yhtään mitään. Kunnes juttelu ystävän kanssa avasi silmiä että nyt riittää rajoitukset. Että se ongelma ei ole ruuassa vaan minussa ja minun asenteissa, ajattelutavassa.

Tällä nyt sitten mennään, katsotaan kuin käy. Vaaka on saanut olla ihan omissa oloissaan, ajattelin että nyt riittää se ramppaaminen ja jatkuva itsensä soimaaminen. Ja olo on ollut hyvä. Joskus kun kuulee kehuja, ei niitä silti osaa ottaa itselleen vaan miettii niitä kaikkia huonoja puolia mitä itsestään voi löytää, mutta hyvällä tiellä ollaan ja eikun etiäpäin! :) Hyvää yötä!

Pahasti koukussa zumbaan :)

Lauantaipäivähän meni ihan "hunningolla" kun lähdettiin käymään KuopioRockissa. Melkeinpä olisin jo ennalta voinut sanoa että jossain vaiheessa iskee festariväsymys ja niinhän se iski, mutta selvisin päivästä iltaan asti ihan kunnialla ja vielä nukahtamatta rattiin. :D Kiitoksia vaan mukanaolleille, olin ähkyssä kaikkien tarjottujen ruokien määrästä vielä eilenkin...Kehtaakohan sitä edes tunnustaa mitä tuli syötyä? Pakko kai se nyt on kertoa...Eli kun aloitin aamun juoksemalla ja spinningillä, niin näiden kahden väliin oli pakko ihan pikkusen maistella säälittävän pieni puuroannos. Säälittävä siksi kun tiesin että ennen Kuopioon lähtöä tarjolla on kaverin valmistava runsas ja täyttävä aamupala. Piti säästellä kutistunutta vatsalaukkua siihen. Joskin päivän päätyttyä en ollut ihan niin varma siitä kutistumisesta...Sen spinningin jälkeen oli taas vähän nälkä ja ihan pikkupätkän otin makkaraa + juustoa että jaksaa sinne aamupalaan asti...:D Aamupalalla tarjolla pekonia, kananmunia, nakkia + salaatit. Nam nam. Suunta kohti Kuopiota, ensimmäisenä esiintyjänä oli Kaija Koo (oikeastaan se ainoa esiintyjä jota sinne varsinaisesti menin katsomaan). Hieno oli, mitä siitä nyt näki mutta korvat kertoivat kaiken oleellisen. :) Sittenhän piti taas syödä, joten eikun kebabia naamariin ja päälle vähän proteiinipatukkaa ja litratolkulla kokiszeroa. :D Koska kebabannos oli tulinen mutta siinä oli aika vähän lihaa, jäi tietenkin nälkä ja lähdettiin toisen festariväsymystä potevan kaverin kanssa raxiin syömään. Nam nam. Pizzoista toki kaavin vaan päällysteet mutta täysinäisen olon sieltä sai mukaansa. Ennen poislähtöä käytiin vielä rasiallinen muikkuja matkaevääksi (olivat muuten syödyt jo kolmen metrin päässä ostopaikasta...) ja koska ajomatkahan oli PIIIITKÄ (Ainakin 89km) pysähdyttiin vielä grillille syömään. Ei sitten sunnuntaina silmäpussit olleet silmien alla, eihän? :D

Sunnuntaina aloittelin nesteiden irrotuksen aamulenkillä, jatkoin salitreenillä ja illalla yhdistetty zumba/kahvakuulatreeni kotipihassa (jatkui kylläkin sisätiloissa, koska huomasin että on aika vaarallista huitoa itikoita kahvakuulalla).

Maanantaina oli tarkoitus tehdä puuhommia, mutta niin tolkuttoman helteen takia ei voi olla niin julma että käskee oman sydänvaivaisen isänsä sahaamaan niitä puita haalarit, kypärä ja kuulosuojaimet päässä. Siispä äkillinen vapaapäivä joka toki on syytä tuhlata ylenpalttiseen urheiluun, etenkin kun oli niin ihanan lämmin! Juoksin 13km, kävin pyöräillen salilla (ihan liian vähissä vaatteissa, koska totesin peilistä että vatsani roikkuu ja jalat on liian isot.) Eli motivaatio pitäis olla taas kohdillaan, ainakaan kauhea masennus ei iskenyt. :D Ihan kohtuullisesti olis tehnyt mieli lähteä rullaluistelemaan mutta voipi nyt vaan kuka tahansa päätellä että tuon urheilurupeaman jälkeen oli kohtuullisen naatti olo joten tyydyin grillaamaan nahkaani pihalla jopa reilun puolen tunnin ajan. Onnistuin siis olemaan paikallaan. Mikäli kyljenkääntöä ei lasketa. Illalla oli vielä kahvakuula ohjattavana, siellä se hiki sitten todella irtosi!

Kuten oon aiemminkin varmaan todennut myös ääneen, niin rankka treenihän turvottaa. Ja arvatkaapa ne silmäpussin koot sitten tänä aamuna. Voi kauhistus. Pussit heiluen juoksulle siis, jonka jälkeen pystyin erottamaan että kyllä, silmät ovat tallella. Töiden välissä ehdin käydä salilla, ohjelmassa ihan vaan vatsat+keskivartalo, vähän sitä rinnallevetoa myös ja muutama liike kahvakuulalla, koska illalla oli ohjelmassa ZUMBA!! ja FitnessArmy.

Mulla soi zumbat niin mp3-soittimessa kun autonkin soittimessa ja se on muuten hankalaa yrittää olla hytkymättä kun tulee tuttu biisi, mihin jo muistaa vähän koreografiaakin. :D Autossa tietenkin väistämättä takalisto pysyy penkissä mutta muuten meinaa jalat lähteä veivaamaan takaliston kera (persjalkainen?) ihan omaa elämäänsä ja usein on joutunu kotona vähän tanssahtelemaankin ja nyt olis syytä sitten ihan enemmänkin, kun ajattelin ensi kerralla kahvakuulassa jotain lattarityyppistä vetää alkulämmittelyyn. :) Ehkä VÄHÄN liikaa hehkuttelen tuota zumbaa mutta kun se on muutakin kuin pelkkä liikuntamuoto, se on ikäänkuin asenne joka jää päälle ja tanssia, liikettä, ihanaa! :)

Mutta mitä löysinkään tänään Prismasta, tai onhan se siellä ollut koko ajan, oon käynyt hypistelemässä sitä viikottain, joskus jopa useamman kerran viikossa enkä raaskinut ostaa kun aleprosentti oli vasta -30%...Ja perustelin että ei taida tänä kesänä tällaista tarvita. Mutta nythän on ollut lämpimämpi ja alennuskin oli -50% joten...: Craftin juoksuhame, tarviiko väriä edes mainita kumpiko lähti mukaan...:D

Olispa huomenna lämmin ilma. :) Tässä on siis shortsit sisällä myös, muutenhan tuolla ei kehtais juosta missään. :D Olipa muuten tässä yksi päivä kamut laitumella niin että sain napattua kuvan, harvinainen näky, ihana näky. Eihän noista kuvista hirveästi selvää saa mutta kolmen koiran kanssa on hankala hiipiä kovinkaan lähelle. :)

Kaksi ruskeavalkoista ja kaksi mustavalkoista ammua taitaa laidun pitää sisällään ja yksi tällainen pinkki huutelee niille mennessään että "Huomenta!" Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin yritämme nukuttaa itsemme ainakin täällä (Samba kyllä nukkuu jo ja oletettavasti kaksi muuta mustaa alakerrassa kun kovin hiljaista on...) ja palaamme taas asiaan. :D

Ti/Ke reenailut

Ens töikseni käyn iltapalaa, kun eihän tässä ajatus juokse huonostikaan nälkäisenä. Hetki pieni...I'll be back, kuten teinivuosina ihailemani muskelikimppu tapasi sanoa...(No voi se olla että T2 kuuluu vieläkin suosikkielokuviin...:D)

No niin, iltapalaeväs nenän edessä. Vähän ehkä hävettää tunnustaa mitä syön, mutta koska kyseinen elintarvike kuuluu miltei päivittäiseen ruokavalioon niin pakkohan se on...Hk:n sinistä tietenkin. :D Tulisin luultavasti mainiosti toimeen jos jääkaapissa olisi Zero Cokista ja Hk:n sinistä. :) Mutta se niistä syömisistä ja tiistain treeneihin. Juoksusta tuskin tarvinnee mainita, korkeintaan sen että kyllähän tuntu tahmeelle se tarpominen. Ihan kun ei happea olis tarpeeks...:/ Välillä niin, useimmiten onneks ei. Treenasin vatsat ja vähän tuota lätkäkautta ajatellen rinnallevetoa yms tangolla ja kahvakuulalla. Räjähtävyyttähän niiden olis tarkoitus kehittää, mutta en osaa sanoa tuosta omasta suoritustekniikasta, ei ehkä liene kovin räjähtävä, ainakin kun seurailee muiden suorittamana samoja harjoituksia. :D Puhelimesta loppui akku kesken treenien, joten kovinkaan montaa kuvaa ei ehditty räpsiä.

Sen verran on ainakin tullut liikahdettua että kuva on ihan tärähtänyt...:D Rinnallevetoa siis.

 Raakaa rinnallevetoa kahvakuulalla alla

Hyvä on ainahhii irvistys...Ja kyllä se tuon kokonen murkula jo vähän irvistyttää. :D

 Tuulimyllyt kahvakuulalla ja kritisoin heti itseäni siitä että jalat ei ole kyllä lähimainkaan suorat vaikka se muka aina siltä tuntuu. Voiskohan olla että takareidet ehkä vähän kiristää...

Ohjelmahan salilla oli seuraavanlainen:
Rive 3x9-10x35kg
Rive kahvakuulalla 3x10x24kg
Tempaus kahvakuulalla 3x10x12kg
Voimapyörä 3x10x10kg (lätkä selän päällä siis)
Matokävely+potkut polvella kyynärpäihin 3xmax (Tästä olis hyvä saada kuva, koska ei ihan välttämättä aukene, mllaisesta liikkeestä on kyse)
Tuulimyllyt kahvakuula ylhäällä 3x10x8-12kg
Heitot sivulta 3x10x12kg
Kyljet 3x10x8kg (lantionnosto kyljeltään)
Jalkojenostot kahvakuulalla 3x10x12kg
Rutistus koneessa x 36, 32, 27kg laskevana

Illalla ohjelmassa oli veteläksi vetävä yhdistelmä, ensin zumba30min, perään fitnessarmy60min. Jo edellisellä kerralla naureskelin ohjaajalle joka oli valinnut venyttelykappaleeksi "Vie mut kotiin" jotta kuskia tässä kyllä tarvittaisiin...Selvisin omin jaloin kuitenkin. Ja taas vähän valvottiin kun ei ihan heti unta anna sen rääkin jälkeen. :)

Keskiviikko olikin melkoista hulinata koko päivä, ensin lenkille, tietennii, heti perään salille, töitä (ai niin, niitäkin tarviis tehdä...) ja rullalätkävuoron peruunnuttua spinningiin ja zumbaan, josta vielä karaokea laulamaan kaverin kanssa. Lähtiessä vielä mietin että onpa häpeällistä lähteä liikkumaan sisätiloihin niin kauniilla säällä mutta aika pianhan sää muuttui surkeaksi. Kotia ajellessa joutui hidastelemaan ihan vauhtia kun vettä tuli niin paljon. Puolenyön aikaan alkoi olla aika kypsä nukkumaan, mukava oli kyllä lauleskella, on niin mahottoman hyvät listat, jotta tuli kokeiltua kaikkea uutta ja erilaista! :)

Mulla on muuten uusi salivihko, Junnun (Sileäkarvainen noutaja, ikää 6kk) syötyä edellisen, eikös tää olekin IHANA. :)

Etukansi...

 Takakansi...

 Äärettömän epäkäytännöllinen vaan, menee osiin ilman Junnuakin kun ei ole kierteitä, joten joutunen investoimaan uuteen, kierteelliseen salivihkoon kunhan löydän sellaisen mikä silmää miellyttää. Tuli muuten mieleen, asiasta kukkaruukkuun, jotta tuo blogin aika heittää ihan häräntakalistoa, kun tätäkin kirjoittelen 23.02 ja luultavasti teksti muka julkaistu joskus 16.05. Pitäisi kai jostakin asetuksista muuttaa...Mut nyt tarvii ruokkia karvaiset lapset ja painella itse punkan pohjalle. :)

Taas yksi treenintäyteinen päivä on illaksi muuttunut :)

Aloitin jo eilen loman kunniaksi maalausurakan, josta saa hieman taalojakin jotta kärsii olla lomalla. Tämän päivän ohjelma oli jo alun alkaen niin kiireinen, jotta ei ehtinyt maalata kuin pari tuntia. Aamu aloitettiin koirien kanssa juoksemalla ja kaikista monista, pyhistä lupauksista huolimatta en mennyt tarpeeksi ajoissa nukkumaan (mikä nyt sitten on ajoissa, riippuu kait jotta moneltako on herättävä aamulla...) joten aamulla oli silmät ristissä ja jalat solmussa lenkillä. Koomisen näköistä köpöttelyä, veikkaan, joskin eihän se koskaan kovin lennokkaan näköistä voi reilu puolitoistametrisellä varrella ja naiselle tyypilliseen tapaan persjalkaisella vartalonmuodolla varustettuna olla.  :D

Tässä mustanpuhuvat lenkkikaverini kotipihalla juoksulta palanneena. :)

Maalausurakkaa tosiaan ehdin suorittaa pari tuntia, kunnes törmäsin ongelmaan joka sai aikaan pari hyppyä ja juoksuaskelta, ampiaispesästä siis kysymys. Yksi ehti pistää naamaan, en tiedä oliko tarkoituksena vahingoittaa vai yrittikö raukka vaan päästä kotikennoonsa, sen verran ärhäkkäästi lenti päin naamaa ja samalla pisti. Onneksi en ole noille "ilkeämmille" pörriäisille allerginen, sen sijaan paarma olisi voinut aiheuttaa kivan pikku pöhötyksen lärvään. Toivottavasti rakennusmestari (isi) on ehtinyt sen illalla myrkyttää jotta pääsee järjestelmällisesti urakkaa jatkamaan eikä tartte hypätä talon toiselle puolelle. Järjestelyt on sillä työmaalla muutenkin vähän ontuneet, koska ensimmäisenä maalauspäivänä miltei kirjaimellisesti etsittiin hevosta (siis tiedättehän sanonnan, kun on tuntipalkalla jotta "se on ihan sama kyntääkö vai ehtiikö hevosta") taikka pukkia/tikapuita että pääsi edes aloittamaan. Pienet tikkaat olivat liian lyhyet, isommat tarkoitettu katolle joten ihan ei suoranaisesti ollut turvallinen olo kiivetessä huojuvia tikkaita pitkin (eikä puhuta parista kolmesta sentistä...). Tänään oli jo teline korkeampi. Taikka pukkihan se. (Ei kerrota kellekään että siitä tuli hiukka liian korkea, joudun maalaamaan kyykyssä/polviltaan...)

Se siitä hommasta, jatketaan salikuvioihin. Oli niinkin vaikea ongelma tänään jotta treenatako jalat vaiko vatsat. Päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon, joskin salille sattui kaveri, joka käy maanantain kahvakuularyhmässäni ja hän totesi että "kyllä huomaa jaloista että on tullut kyykättyä..." Minuakin nauratti siihen asti kunnes tein ensimmäisen prässisarjan jonka jälkeen piti toistaa tuo sama lause...Jalat kuitenkin sain tehtyä, kyllähän ne siitä vertyi. :D

Syväkyykky smithissä 3x10x40kg
Prässi 3x10-12x150kg
Rinnalleveto+askelkyykky kahvakuulalla 3x10x16kg molemmille puolille
Ojennus 3x10x55kg
Potku taljassa 3x10x40kg
Lähentäjät taljassa 3x10x20kg
1 jalan maastaveto kahvakuulalla 3x10x24kg
Askelkyykky 3x10x32kg
1 jalan kyykky 3x10x24kg

Illalla vielä Zumba30min/FitnessArmy60min. Niin kivvoo. Ja nyt ei sitten tietenkään väsytä. Lie tehokkaampaa kuin mikään kahvi taikka kofeiinipitoinen juoma, tuo fitnessarmy meinaan...:D Ei saunakaan saa tajua kankaalle sen rääkin jälkeen. Ehkä siitä jää liiankin aggressiiviseksi? :D Ohjelmaakin oli uusittu, pitäisi yrittää painaa omaan mieleen ja kirjoitella muistiin niitä liikkeitä, hyötyä omissa jumpissa niistäkin sitten. Mutta pitänee yrittää painaa pää tyynyyn ja silmät kiinni, toivoen kivoja unia. :)