Ei taida yhteen kirjoitukseen mahtua kaikki mitä edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut...

Vaikka toisaalta, eihän mulla elämässä mitään suurta ja mullistavaa koskaan tapahdu. :D On vaan ollut aivan hillitön kiire, jopa stressiä. Töitä jokaisena viikonpäivänä. Nyt pikkuhiljaa taas helpottaa kun kansalaisopiston jumpat jäivät tauolle. Se pyhä lupaus tehdä töitä enintään kuusi päivää viikossa mitataan taas kerran. :D

Sattui mukavasti vappu ja pääsiäinen lähekkäin joten katsoin voivani hyvällä omallatunnolla pitää vähän pidempiä pätkiä vapaita. Että on sitten voinut käydä vaikkapa jumpassa Fittarilla...:D Zumbassa on tullut taas käytyä. Se vaan on niiiiiiin kivaa ja kun käy sellaisen ohjaajan tunnilla jolla ei juurikaan samoja kappaleita tunnilla ole niin ei nolaa itseään vetämällä kivasti omia kuvioita tunnin aikana. :D

Lätkähän minun piti lopettaa. Piti. Olevinaan lopetinkin. Meni loppukausi niin väsyneeksi toiminnaksi jo ihan itsensä liian tiukalle vetämisen takia ja kun todella monessa pelissä tarjolla oli vain vaihtopenkin lämmittäjän rooli, tuli kyllä koko kiekkohomma korvista pihalle. Joo, pitäisi varmaankin treenata enemmän jotta pystyisi pelaamaan paremmin. Mutta kun ei riitä aika eikä kiinnostus sikäli että jos treenaisin lätkää vaikkapa 4-5 kertaa viikossa iltaisin, se tarkoittaisi sitä että minun pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Jumpat kun tuppaa olemaan iltaisin. 

No mutta se "piti lopettaa"-osio. Tomerasti raahasin varusteet hallilta ja ilmoitin että en pelaa. Sitten kun ystävä palaverista (siis jossa keskusteltiin joukkueen kohtalosta, jossa en ollut mukana koska minähän olin lopettanut) soittaa jotta oletko mukana, vaikka sitten vain kotipeleissä niin arvatkaa vaan mitä vastasin..."Joooo!" :D Alla vähän kuvia, kuvaajana toimi peleissä Marko Kaasinen. 

Sitten se syy, miksi pelaaminen tulee olemaan haastavampaa ensi kaudella...Saanko esitellä: Touho Möttönen. Ikää tällä hetkellä 13viikkoa, tässä kuvassa muutama viikko vähemmän. Näitä vouhottajia on nyt siis kolme ja "mummo" ilmoitti samoin kuin "ukki" jotta "Myöhän ei sitten näitä hoideta, jotta siihen kahtoin" Eli ensi kaudella ajellaan mahdolliset vieraspelimatkat omalla autolla kera kolmen koiran, uuhhuuhh. 

Touho ja Sisu-Kisu leikkivät usein keskenään, hassua kun nuo kissat ei jaksa hermostua Touhiksen vouhkaamisesta. 

Sisu-Kisu paistattelee päivää...Herra nukkuu päivät ja saalistaa yöt. (Kyllä näistä ainakin joku ihan oikeastikin saalistaa kun tuntuu noita raatoja taikka suolenpätkiä pihalle kantautuvan...)

Tässä jokunen aika sitten sain eräältä herralta (Ja tämä ei sitten ole mitenkään, millään lailla, missään mielessä romanttinen lahja) KÄRSIMYSkukan ja hajuvettä. Kyllä, olen todellakin kärsinyt kyseisen ihmisen takia, toisaalta sen seurauksena olen tullut paljon vahvemmaksi, parantunut lopullisesti syömishäiriöstä, oppinut olemaan rehellisempi itselleni ja muille, taistelemaan omista oikeuksista ja sanomaan asiat suoraan. Ja ennen kaikkea oppinut tuntemaan, kertomaan sen ja näyttämään myöskin. En voi loppujen lopuksi kuin sanoa kliseisesti että päivääkään en vaihtaisi pois vaikka joskus ajattelin etten jaksa enää yhtäkään päivää. Toivottavasti kaikki on rauhaisaa jatkossakin.

Maanantaina kävin Zumba Kids-koulutuksessa, lähtö oli aamulla vartin yli kolme (koska halusin olla ajoissa ja varautua siihen että kaikki ei mene aina niinkuin suunnitellaan, koulutus siis alkoi klo 8.30) Sain onneksi seuraa matkalle, eikä minun itse asiassa tarvinnut ajaa ollenkaan. Mutta kuulen kyllä takuulla koko loppuelämäni tuosta liian aikaisesta lähdöstä, koska "Eihän Ouluun aja kuin kolme ja puoli tuntia". Siinä sitten seiskan maissa pysähdyttiin Tupoksen ABC:lla ja matkaa jäljellä ajallisesti alle puoli tuntia. Ups. No, ehkä kestän, on paljon muitakin asioita joista saan kuulla, niistäkin luultavasti loppuelämäni. :D

Siinäpä ne kaitennii tärkeimmät tällä erää. Jos jotain Hajatelmaa haluaa tähän loppuun heittää, tai mietteitä niin sellaista olen pohtinut jotta kun tämä elämä kuljettelee ja välillä vähän heittelee niin useasti on käynyt mielessä kuinka moniin ihaniin ihmisiin sitä on saanut taas tutustua ja on tullut uusia ystäviä.  Kiitos siitä. <3

Kai se aina niin menee jotta kun joku ovi sulkeutuu niin toinen avautuu vaikka se sulkeutuminen saattaa kirvelläkin, etenkin jos sitä ovea ei sulje omasta tahdostaan vaan se vedetään nenän edestä kiinni. (No, tuo eka oli tunteellista, tämä on Hajatelma)

Hyvää yötä. 

- Mirva -